Jackie Oliver

Oliver aloitti pitkän uransa ajamalla Miniä Englannissa erilaisissa kilpailuissa. Pian hän siirtyi Formula 3:een, jossa häntä jatkuvasti vaivasivat tekniset ongelmat. Hänen erinomaisten Britannian saloon ja GT-ajojen saavutustensa ansiosta hänet palkattiin Lotukselle Formula 2 -luokkaan vuonna 1967, josta hän sai ponnahduslaudan pian F1:iin osallistumalla F1-F2-yhteistyöllä järjestettyyn Saksan GP:hen, jossa sijoittui viidenneksi.[2][4] Jim Clarkin kuoleman seurauksena hänet nostettiin Lotus -tallin kilpakuljettajaksi kaudeksi 1968.[2] Hänen saavutuksensa jäivät heikoiksi lukuun ottamatta kauden päätösosakilpailua, jossa hän onnistui nousemaan palkintokorokkeelle.[2][3][5]

Jochen Rindt korvasi Oliverin 1969 ja hän siirtyi BRM:lle kärsien kahden kauden ajan moottoriongelmista ja päästen maaliin asti vain neljä kertaa.[2][3] Hän alkoi ajaa myös kestävyysajoja, joissa menestyi paremmin: hän voitti Le Mansin 24 tunnin ajon vuonna 1969, Sebringin 12 tunnin ajon 1969, Daytonan 24 tunnin ajon 1970 ja Monzan tuhannen kilometrin ajon 1971.[2][6][7][8]

Oliver alkoi keskittyä muuhun, kuin F1-sarjaan, mm. Formula 5000 -sarjaan, mutta ajoi myös McLarenilla ja Shadowlla.[2] Kaudella 1972 hän ajoi Britannian GP:ssä autonaan BRM, mutta hän joutui keskeyttämään kilpailun.[2][3] Vuonna 1973 hän siirtyi ajamaan Shadow'n autoa, joka oli epäluotettava ja hän kykeni ajamaan sillä Kanadan osakilpailussa kolmanneksi (sateen ja monien varikkopysähdysten vuoksi hänen luultiin ensin voittaneen, mitä sekoitti lisäksi Peter Revsonin ja Emerson Fittipaldin kaksintaistelu).[2][3][9][10] Hän siirtyi F1:stä kokonaan 1973 jälkeen ajamaan Can-Amia Shadowlla, jonka johdosta hän oli alkanut saada vaikutusvaltaa. Oliver palasi F1:iin 1977 ajamaan hetkeksi Shadow'lla ollen Ruotsin GP:ssä yhdeksäs, mutta lähti sitten tallista monen muun johtokunnan henkilön, mm. pääsuunnittelija Tony Southgaten kanssa ja perusti uuden F1-tallin, Arrowsin.[2][3][11]

Talli ei saanut yhtään voittoa 25 vuoden aikana ja Oliver myi sen olemassaolon aikana suurimman osan osuuksistaan Arrowsista japanilaiselle Footwork Corporationille 1990, ja lisää osuuksia 1996 Tom Walkinshawille.[2][11] Hän pysyi organisaatiossa vuoteen 1999 asti jolloin hän luopui viimeisistä osuuksistaan.[2] Talli lopetti toimintansa vuonna 2002 kesken kauden talousongelmien vuoksi.[11][12]