Jack Shea

John Amos ”Jack” Shea (7. syyskuuta 1910 Lake Placid, New York, Yhdysvallat – 22. tammikuuta 2002 Sarnac Lake, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen pikaluistelija ja olympiavoittaja.[1][2]

Mitalit
Jack Shea vuonna 1929.
Maa:  Yhdysvallat
Miesten pikaluistelu
Olympialaiset
Kultaa	Lake Placid 1932	500 metriä
Kultaa	Lake Placid 1932	1 500 metriä

Shea voitti kaksi kultamitalia (500 ja 1 500 m) kotikaupungissaan Lake Placidissa pidetyissä vuoden 1932 talviolympialaisissa,[1] joissa kilpailut käytiin eurooppalaisesta tavasta poiketen yhteislähtöinä. Samaisissa kisoissa hän lausui avajaisseremoniassa urheilijoiden valan. Vuonna 1929 Shea voitti Yhdysvaltain ja 1930 Pohjois-Amerikan mestaruuden[1].

Shea oli eräs suurimmista ennakkosuosikeista myös vuoden 1936 talviolympialaisiin, jotka pidettiin Saksassa Garmisch-Partenkirchenissä. Lake Placidin, jossa oli laaja juutalaisväestö, rabbi kuitenkin kehotti, ettei Shea lähtisi natsi-Saksaan kilpailemaan ja Shea noudatti rabbin toivetta.[2]

Sittemmin aktiiviuransa lopetettuaan Shea pysytteli urheilun ja erityisesti olympialiikkeen parissa. Hän oli muun muassa ratkaisevasti kampanjoimassa sen puolesta, että talviolympialaiset 1980 järjestettäisiin Lake Placidissa.[1] Vuonna 2001 hän osallistui soihtuviestiin kuljettamalla sitä Lake Placidin olympialaisten pikaluisteluradalla,[2] jossa itsekin oli voittanut kultamitalinsa.

Shean poika Jim Shea kilpaili maastohiihdossa Innsbruckin olympialaisissa 1964. 70 vuotta Jack Shean kultamitalijuhlien jälkeen hänen pojanpoikansa, skeleton-kelkkailija Jim Shea Jr., lausui olympiavalan 2002 Salt Lake Cityn olympialaisten avajaisissa ja voitti kultaa lajissaan.[1]

Shea eli 91-vuotiaaksi. Hän kuoli 22. tammikuuta 2002 auto-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin vain muutamaa viikkoa ennen Salt Lake Cityn olympialaisia.[1][2] Vuonna 2000 Yhdysvaltain pikaluisteluliitto julkisti Jack Shea -palkinnon.