Jack Kilby

Kilby kasvoi Kansasissa pikkukaupungin sähköliikkeen omistajan poikana. Hän kiinnostui amatööriradiosta ja radio-ohjelmista, ja opiskeli sähkötekniikkaa Illinoisin yliopistossa. Ylemmän korkeakoulututkinnon hän suoritti työn ohessa iltakursseilla Wisconsinin yliopistossa.[2]

Hän rakensi ensimmäisen toimivan mikropiirin vuonna 1958 työskennellessään Texas Instruments -yhtiössä.[2][3] Kilby liittyi Texas Instrumentsille vuonna 1958 ja saman vuoden kesällä hän rakensi piirin, jossa kaikki komponentit oli valmistettu yhdelle paperiliittiminen kokoiselle puolijohdemateriaalin palalle.[4] 12. syyskuuta 1958 Kilby esitteli ensimmäistä mikropiiriä laboratoriossa.[4] Kilbyn ”monoliitti-idea” oli, että irrallisten yhteen kytkettävien komponenttien kuten vastusten ja transistorien sijasta koko elektroniikan kokonaisuus pitäisi rakentaa yhdestä puolijohdelevystä ja sen pinnalle järjestellyistä epäpuhtauksista, jotka korvasivat noiden komponenttien toiminnot. Hän alkoi työstää postimerkin kokoisia germanium-levyjä ja mikropiirin patenttihakemus jätettiin helmikuussa 1959.[5][6] Robert Noyce työskenteli Jean Hoernin keksinnön pohjalta ja sai aikaan ensimmäisen käytännöllisen mikropiirin.[7] Nykyisin Kilby ja Noyce jakavat kunnian keksinnöstöä.[7]

Kilby patentoi myös kannettavan elektronisen laskukoneen ja lämpötulostimen.[5] Kaiken kaikkiaan hänen nimissään on noin 60 patenttia.

Kilbyllä on kaksi tytärtä ja viisi tyttärentytärtä.[2]

Kilbyn ensimmäisenä rakentamasta mikropiiristä alkoi uusi tekninen vallankumous. Niitä on tehty miljardeja kappaleita, ja käytetty niin tietokoneissa kuin sydämentahdistimissakin.[8]

• Geoffrey Dummer