Jack Gardner

Jack Leonard Gardner (6. marraskuuta 1926 Market Harborough, Englanti – 11. marraskuuta 1978) oli englantilainen nyrkkeilijä, jonka amatööriura ajoittui 1940-luvun lopulle aina syksyyn 1948 asti. Sen jälkeen hän siirtyi vuoden 1948 ammattilaiseksi ja ammattilaisten raskaansarjan Euroopan mestaruustittelin hän saavutti maaliskuussa 1951 voitolla itävaltalaisesta Joe Weidinista. Tittelin hän menetti syyskuussa 1951 saksalaiselle Hein ten Hoffille. Lisäksi Gardner oli Brittiläisen imperiumin ammattilaisten raskaansarjan mestari marraskuusta 1950 aina maaliskuuhun 1952 asti.

Jack Gardner
Henkilötiedot
Syntynyt6. marraskuuta 1926
Market Harborough, Englanti
Kuollut11. marraskuuta 1978 (52 vuotta)
Englanti
Kansalaisuus Englanti
Nyrkkeilijä
Pituus 186 cm
Painoluokka raskassarja
Ammattilaistilastot
Ottelut 34
Voitot 28
– tyrmäysvoitot 23
Tappiot 6
Ratkaisemattomat 0
Ei tuomiota/
mitätöity		 0

Nyrkkeilyura amatöörinä

Jack Gardner palveli maailmansodan jälkeen Britannian armeijassa vuosina 1945–1951. Armeija-aikanaan hän aloitti nyrkkeilyn. Hän saavutti vuonna Britannian amatöörinyrkkeilyssä raskaansarjan nyrkkeilymestaruuden, ja valittiin edustamaan Isoa-Britanniaa olympianyrkkeilyyn. Gardner koki kuitenkin tappion puolivälierässä Sveitsin Hans Müller.[1]

Olympialaisten jälkeen Jack Gardner jatkoi vielä amatööriuraansa. Hän otteli lokakuussa kahdessa maaottelussa; ensin Tanska-maaottelussa ja sen jälkeen Ruotsi-maaottelussa. Ruotsi-maaottelussa vastustaja oli olympiakisojen hopeamitalisti Gunnar Nilsson, josta Gardner sai pistevoiton.[2]

Nyrkkeilyura ammattilaisena

Jack Gardner siirtyi ammattilaiskehään joulukuussa 1948. Hän saavutti 13 ensimmäisessä ottelussaan voiton, joista suurin osa tuli tyrmäyksellä. Heinäkuussa 1949 hän koki ensimmäisen tappionsa silmäkulman auettua ottelussa kanadalaista Vern Escoeta vastaan. Escoesta tuli myöhemmin Kanadan raskaansarjan ammattilaisnyrkkeilyn mestari.[3]

Tappio Escoelle ei kuitenkaan ollut este Gardnerin uran menestykselliselle jatkumiselle. Hän pääsi Britannian imperiumin mestaruusotteluun marraskuussa 1950 Bruce Woodcockia vastaan ja voitti Woodcockin teknisellä tyrmäyksellä 11. erässä. Seuraavassa ottelussa Lontoon Earls Court Exhibition Centressä maaliskuussa 1951 oli kyseessä raskaansarjan Euroopan mestaruus vastustajana Itävallan Joe Weidin. Gardner voitti Weidinin pistein 15. eräisessä ottelussa ja oli näin raskaansarjan Europan mestari. Syyskuussa 1950 Gardnerin vastustajana Euroopan mestaruusottelussa Berliinissä oli saksalainen Hein ten Hoff. Ottelu päättyi Gardnerin tappioon pistein 15. eräisessä ottelussa. Näin Gardnerin Euroopan mestaruus kesti puoli vuotta. Seuraavassa ottelussa maaliskuussa 1952 hän puolusti Brittilaäisen imperiumin mestaruuttaan englantilaista Johnny Williamsia vastaan. Ottelu päättyi Gardnerin pistetappioon 15. eräisessä ottelussa, ja näin hän menetti myös Brittiläisen imperiumin tittelinsä. Tämän ottelun jälkeen Gardner keskeytti uransa. Tällöin hän oli voittanut 22 ammattilaisotteluaan ja hävinnyt viisi ottelua.[3]

Gardner piti ammattinyrkkeilyurallaan 1,5 vuoden tauon ja palasi kehään joulukuussa 1952 vastustajanaan Italian raskaansarjan mestari Uber Bacilieri, joka oli ollut myös mukana Lontoon olympialaisissa, mutta kokenut tappion neljännesvälierässä argentiinaiselle tulevalle olympiavoittajalle Rafael Iglesiasille. Uudessa ammattilaiskehääntulemisessaan Gardner voitti Bacilierin. Sen jälkeen Gardnerin ura jatkui menestyksellisesti vielä viidessä ottelussa. Viimeisen ammattilaisottelunsa Gardner kävi huhtikuussa 1956 jamaikalaista Joe Bygravesia vastaan, jolloin hän koki tappion. Näin hänen uralleen kertyi kaikkiaan 34 ottelua, joista 28 päättyi voittoon ja kuusi tappioon.[3]

Uransa jälkeen Jack Gardner asui synnyinseudullaan Market Harboroughssa, jossa hän kuoli 52 vuoden iässä vuonna 1978.

Lähteet
  1. Jack Gardner sports-reference.com. Arkistoitu 18.4.2020. Viitattu 10.9.2019 (englanniksi).
  2. RINGSIDE - Jack Gardner RINGSIDE. Viitattu 10.9.2019 (englanniksi).
  3. BoxRec / Jack Gardner boxrec.com. Viitattu 10.9.2019 (englanniksi).
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.