Jack Carlson

Carlson pelasi juniorijääkiekkoa USHL:n Minnesota Rangersissa ja Marquette Iron Rangersissa. Hänet varasi kesällä 1974 sekä NHL:n Detroit Red Wings (vuorolla 117) että WHA:n Minnesota Fighting Saints (vuorolla 132). Kaudeksi 1974–75 Carlson siirtyi kahden veljensä kanssa Marquettesta NAHL:n Johnstown Jetsiin.

Carlson pelasi Johnstownissa veljiensä Steven ja Jeffin kanssa samassa ketjussa kaudella 1974–75. Johnstown Jets oli esikuvana Lämäri-elokuvan Charlestown Chiefsille. Elokuvan Hansonin veljekset, jotka terrorisoivat koko liigaa kovilla otteillaan, perustuivat Carlsonin veljeksiin.[1] Jack Carlsonin oli tarkoitus näytellä Jack Hansonia elokuvassa, mutta Edmonton Oilers tarjosi hänelle WHA-sopimusta ennen kuvausten alkua. Carlson hyväksyi tarjouksen ja elokuvan kuvausten alkaessa hän pelasi WHA:n pudotuspelejä. Jack Hansonin osan sai Johnstownin toinen pelaaja Dave Hanson.[1]

Kaudella 1974–75 Carlson pelasi WHA:n Minnesota Fighting Saintsissa jo 32 peliä, ja seuraavalla kaudella hän kuului joukkueen vakiokokoonpanoon. Minnesota lopetti kuitenkin toimintansa kesken kauden 27. helmikuuta 1976. Edmonton Oilers tarjosi 10. maaliskuuta Carlsonille uutta sopimusta, jonka hän hyväksyi. Kesäkuussa 1976 Carlson vaihtoi seuraa WHA:n sisäisessä draftissä ja päätyi Cleveland Crusadersiin. Cleveland muutti heinäkuussa 1976 Saint Pauliin ja otti nimekseen Minnesota Fighting Saints. Uusikin Minnesota joutui taloudellisiin vaikeuksiin kesken kauden ja myi tukun pelaajia, Carlson mukana, Edmontoniin ennen kuin lopetti toimintansa tammikuussa 1977. Edmonton myi saman tien osan ostamistaan pelaajista edelleen New England Whalersiin, jossa myös Carlsonin ura jatkui. Kaudella 1978–79 Carlson joutui selkä- ja olkapääloukkaantumisten vuoksi jättämään osan kaudesta väliin. Helmikuussa 1979 New England myi Carlsonin NHL:n Minnesota North Starsiin, joka oli ostanut hänen NHL-oikeutensa heinäkuussa 1978 Detroitilta.[1]

Carlsonista tuli heti erittäin suosittu Minnesota North Starsissa. Met Centerin urkuri soitti Tappajahain teemaa aina, kun Carlson tuli jäälle ensi kerran pelissä.[2] Carlson loukkasi selkänsä vakavasti 4. huhtikuuta 1979, kun oli pelannut vain 16 peliä. Minnesotan harjoitusleirin aikaan, syyskuussa 1979, Carlsonille tehtiin selkärangan jäykistysleikkaus Mayo Clinic -sairaalassa.[2] Carlson oli vamman vuoksi sivussa koko kauden 1979–80. Ensimmäisen pelinsä hän pelasi 7. marraskuuta 1980, puolitoista vuotta loukkaantumisen jälkeen. Uudestaan Carlson loukkaantui 26. marraskuuta (alaselän venähdys), mutta kokonaisuudessaan hän pelasi kaudella 1980–81 43 peliä. Myös seuraavalla kaudella (1981–82) Carlson oli sivussa loukkaantumisten vuoksi. Kaudella 1982–83 Carlson loukkasi olkapäänsä harjoituspelissä syyskuussa. Vamma vaati leikkauksen, josta hän ei ehtinyt toipua ennen kauden alkua pelikuntoon. Lokakuussa 1982 Minnesota jätti Carlsonin suojaamatta ennen kauden alkua pidettävässä waiver draftissä, ja St. Louis Blues valitsi hänet. St. Louisissa hän pelasi kaksi kautta, kunnes heinäkuussa 1984 St. Louis purki Carlsonin sopimuksen.

Carlson lopetti uransa 1984, mutta hän oli tyytymätön rahtilentoyhtiön myyntimiehenä ja jääkiekon pelaamiseksi ei riittänyt pelailu kahdesti viikossa.[2] Hän päätti palata kaukaloon. Carlson solmi uuden pelaajasopimuksen Minnesota North Starsin kanssa marraskuussa 1986. Hän pelasi kahdeksan peliä ennen kuin lopetti uransa lopullisesti.

• 1974 NHL Entry Draft - Jack Carlson hockeydraftcentral.com. Viitattu 12. marraskuuta 2008. (englanniksi)
• Jack Carlson legendsofhockey.net. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 12. marraskuuta 2008. (englanniksi)