Jack Brabham

Jack Brabham hallitsi erilaisten työkoneiden käytön jo pienestä pitäen auttaessaan vihannesviljelijän ammattia harjoittanutta isäänsä peltotöissä.[3] Toisen maailmansodan aikana hän palveli ilmavoimissa, ja sodan jälkeen hän työskenteli autokorjaamoyrittäjänä.[5] Sen ohessa hän kilpaili pienissä luokissa ajamalla muun muassa lika- ja saviratakilpailuja (engl. dirt racing) sekä hillclimb-autokilpailuja, joissa voitti mestaruuksia.[4][5][6] Hän tutustui kilpa-autouransa varhaisten vaiheiden aikana mekaanikko Ron Tauranacin kanssa.[4][5]

Brabhamin kilpa-ajajan kokemus kasvoi, kun hän aloitti yhteistyön Cooperin tehdastallin kanssa ja ajoi ensimmäisen Formula 1 -kilpailunsa tallin valmistamalla autolla Britannian osakilpailussa vuonna 1955. Brabrhamin kilpailu päättyi keskeytykseen.[4][5][7] Myös seuraavan vuoden Britannian kilpailu päättyi keskeytykseen Maseratin autolla.[8] Kausi 1956 oli jälleen yhden kilpailun mittainen F1-sarjassa, koska Brabhamin kiinnostus suuntautui urheiluautoihin ja Formula 2 -sarjaan. Hän voitti Stirling Mossin kanssa vuoden 1958 Nürburgringin 1000 kilometrin ajon sekä F2-mestaruudet Britannian (1958) ja Ranskan (1964) sarjoissa.[5] Le Mansin 24 tunnin ajossa vuonna 1957 Brabham sijoittui Cooperillaan S1100-luokkansa kolmanneksi (kokonaistuloksissa 15. sijalle), mutta vuosien 1958 ja 1970 kilpailut Aston Martinin ja Matran autoilla päättyivät keskeytyksiin.[9][10][11]

Kausi 1959 oli Brabhamin ensimmäinen kokonainen F1-sarjassa. Hän otti sen aikana Monacon katuradalla uransa ensimmäisen voiton ja voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa Coventry Climax -moottorilla varustetulla Cooperilla.[12][13] Seuraavana vuonna Brabham uusi mestaruutensa ja voitti muun muassa viisi peräkkäistä osakilpailua.[14]

Brabham perusti vuonna 1961 Ron Tauranacin kanssa Brabham-tallin, jonka ensiesiintyminen tapahtui F1-sarjassa kaudella 1962.[5][15] Hänen tallinsa ei kuitenkaan menestynyt uudessa 1500 kuutiosenttimetrin Formula 1:ssä. Ainoan voiton tallille toi Dan Gurney vuoden 1964 Ranskan osakilpailussa.[16] Vuonna 1966 alettiin ajaa 3000-kuutioisilla formuloilla, ja Brabham Repcon moottorilla varustetulla Brabham-autolla voitti kolmannen mestaruutensa. Brabham on ainoa, joka on pystynyt voittamaan F1-mestaruuden omaa nimeään kantavalla omavalmisteisella autolla.[3][17] Seuraavana vuonna mestaruus meni hänen tallitoverilleen Denny Hulmelle.[15]

Indianapolis 500 -kilpailuun Brabham oli osallistunut jo vuonna 1961 Cooperin valmistamalla autolla sijoittuen kilpailussa yhdeksänneksi, mutta uusintayritykset omavalmisteisella autolla päättyivät heikkoihin tuloksiin.[5][18]

Kaudella 1969 Brabham kärsi loukkaantumisista. Hän oli lopettamassa jo uraansa, mutta talliin ei ollut tarjolla huippukuljettajia, minkä vuoksi hän jatkoi vielä vuoden.[4] Hän voitti kauden avauskilpailun Etelä-Afrikassa, mutta uran viimeinen F1-osakilpailu Meksikossa päättyi moottoririkon aiheuttamaan keskeytykseen.[19][20]