Jaavanmeren taistelu

Jaavanmeren taistelu oli meritaistelu osana Japanin Hollannin Itä-Intian sotaretkeä toiseen maailmansotaan kuuluneessa Tyynenmeren sodassa. Taistelu käytiin liittoutuneiden ja Japanin laivastojen välillä Jaavanmerellä 27. helmikuuta – 1. maaliskuuta 1942. Taistelu päättyi Japanin voittoon ja japanilaiset miehittivät Hollannin Itä-Intian.[1]

Jaavanmeren taistelu
Osa Tyynenmeren sotaa toisessa maailmansodassa
Japanilaiset lentokoneet pommittavat Hr. Ms. Javaa.
Japanilaiset lentokoneet pommittavat Hr. Ms. Javaa.
Päivämäärä:

27. helmikuuta – 1. maaliskuuta 1942

Paikka:

Jaavanmeri

Lopputulos:

Japanin voitto

Osapuolet

 Alankomaat
 Yhdysvallat
 Iso-Britannia
 Australia

 Japani

Komentajat

Alankomaat Karel Doorman
Alankomaat Conrad Helfrich

Japanin keisarikunta Takeo Takagi

Vahvuudet

1 kevyt lentotukialus
2 raskasta risteilijää
2 kevyttä risteilijää
14 hävittäjää
10 kuljetusalusta

2 raskasta risteilijää
3 kevyttä risteilijää
9 hävittäjää

Tappiot

2 risteilijää
3 hävittäjää
2 300 kuollutta

1 hävittäjä vaurioitui
4 rahtialusta upposi

Muodostelma japanilaisia pommikoneita hyökkäämässä.

Tausta

Sodan alussa Japani pyrki valloittamaan koko Australian ja Aasian mantereen välisen saarialueen. Yhtenä viimeisistä oli Jaavan saaren valtaus. Liittoutuneet Alankomaat, Iso-Britannia, Australia ja Yhdysvallat olivat muodostaneet alueen puolustamista varten sotilasliiton ABDA:n.[2]

Helmikuun lopulla Jaavanmerellä operoi hollantilaisen amiraali Karel Doormanin johtama laivasto-osasto. Osastoon kuuluivat Alankomaiden laivaston kevyet risteilijät Hr. Ms. De Ruyter ja Hr. Ms. Java, Kuninkaallisen laivaston raskas risteilijä HMS Exeter, Australian laivaston kevyt risteilijä HMAS Perth ja Yhdysvaltain laivaston raskas risteilijä USS Houston sekä niitä suojanneet hävittäjät HMS Electra, HMS Encounter, HMS Jupiter, Hr. Ms. Kortenaer, Hr. Ms. Witte de With, USS Alden, USS John D. Edwards, USS John D. Ford ja USS Paul Jones.[3][4]

Taistelun kulku

Jaavan saaren maihinnousuosastoa saattoi amiraali Takeo Takegin johtama risteilijäosasto, johon kuuluivat raskaat risteilijät Nachi ja Haguro sekä kevyet risteilijät Jintsu ja Naka sekä suojana olleet hävittäjät Yūdachi, Samidare, Murasame, Harusame, Minegumo, Asagumo, Yukikaze, Tokitsukaze, Amatsukaze, Hatsukaze, Yamakaze, Kawakaze, Sazanami ja Ushio.[4] Osastot kohtasivat illalla 27. helmikuuta ja liittoutuneet jäivät pian alakynteen ja menettivät molemmat Alankomaiden laivaston risteilijät, jolloin amiraali Doorman menehtyi De Ruyterin upotessa.

Taistelun jälkeiset tapahtumat

Sundasalmen taistelu

USS Perth ja USS Houston saivat 28. helmikuuta Tanjung Priokissa määräyksen kulkea läpi Sundasalmen Tijlatjapiin. Kumpaakaan alusta ei kyetty huoltamaan Jaavalla, jonka varastot olivat ehtymässä. Alukset joutuivat Sundasalmessa Japanin laivasto-osaston yllättämäksi, jolloin kumpikin alus tuhoutui yöllisen taistelun aikana. Taistelussa japanilaiset menettivät oman tulensa vuoksi joukkojenkuljetusaluksen sekä miinanraivaajan. Lisäksi kolme joukkojenkuljetusalusta piti ajaa vaurioiden vuoksi rantaan.

Toinen Jaavanmeren taistelu

Pikaisten korjausten jälkeen Jaavanmeren taistelussa pahoin vaurioitunut HMS Exeter lähti 28. helmikuuta Surabayasta kohti Ceylonia. Aluksen suojana olivat HMS Encounter ja USS Pope. Osasto joutui 1. maaliskuuta kuitenkin Sundasalmessa Japanin laivaston raskaiden risteilijöiden yllättämäksi, jolloin kaikki kolme alusta upposivat.

Balinsalmen kahakka

Yhdysvaltain laivaston 58. hävittäjäviirikkö lähtivät 28. helmikuuta Surabayasta Australiaan. Matkalla ne kohtasivat Japanin laivaston hävittäjiä Balinsalmessa, mutta viirikkö pääsi irtautumaan taistelusta. Ne saapuivat Fremantleen 4. maaliskuuta.

Seuraukset

Liittoutuneet menettivät vielä kaksi Yhdysvaltain laivaston ja yhden Alankomaiden laivaston hävittäjän, jotka yrittivät päästä Hollannin Itä-Intiasta Australiaan. Liittoutuneet olivat menettäneet Jaavanmerellä ja sen lähialueilla viikon kuluessa 10 alusta ja 2 173 merimiestä. Laivastovoimat oli lyöty perin pohjin ja Japani aloitti maihinnousun Jaavalle 28. helmikuuta.

Yhdysvaltain ja Ison-Britannian kuninkaalliset ilmavoimat aloittivat siirtymisen Australiaan. Alankomaalaiset ja Ison-Britannian joukot taistelivat alueella viikon ennen antautumista 9. maaliskuuta.

Lähteet
  • Arni, Erkki: Taistelu Tyynen meren herruudesta. WSOY, 1964.
  • Dan van der Vat: The Pacific Campaign. Simon¥Schuster, 1991. ISBN 0-671-79217-2. (englanniksi)
  • De tweede wereldoorlog van dag tot dag. Oosthoek's Uitgeversmij, 1984. ISBN 90-6046-312-9. (hollanniksi)

Viitteet
  1. Chen, Peter C.: Dutch East Indies Campaign, Java World War II Database. Viitattu 19.10.2014. (englanniksi)
  2. Taistelu Tyynen meren herruudesta, s.59
  3. Taistelu Tyynen meren herruudesta, s.62
  4. The Pacific Campaign, s. 130

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.