Jaava

Jaava sijaitsee Isojen Sundasaarten saaristossa, jonka se muodostaa Sumatran Borneon ja Sulawesin saarten kanssa. Jaava on saarista eteläisin ja pinta-alaltaan pienin. Saarten väliin jää Jaavanmeri, josta muodostuu näin Indonesian sisämeri. Itä-länsi suunnassa saaren pituus on noin tuhat kilometriä ja pohjois-etelä suunnassa noin 200 kilometriä. Saaren pinta-ala on noin 132 000 km².[2][1]

Semeru ja Bromovuoret Itä-Jaavalla.

Jaava sijaitsee laattatektonisesti Euraasian laatan ja Indo-Australian laatan saumakohdassa, paikassa jossa Jaavan saari on vajoamassa Indo-Australian laatan alle.[8][9] Mannerlaattojen saumakohdassa sijaitseva Jaava on vulkaanisesti hyvin aktiivinen ja saarella sijaitsee yli sata tulivuorta, joista noin neljäkymmentä on aktiivisia.[6] Itä-länsi suunnassa kulkeva vuorijono muodostaa saaren selkärangan. Korkein tulivuori on 3 676 metriä korkea Semeru. Aktiivisin tulivuori saarella on Merapi, joka purkautuu 5-10 vuoden välein.[10][6][11]

Tuliperäinen maa on hyvin hedelmällistä ja Jaavan saari on maailman tuottoisampia riisinviljelyalueita.[10] Monet maanviljelijät ovat perustaneet viljelyksiä niin korkealle Merapivuoren rinnettä kuin suinkin mahdollista, silläkin uhalla että vuori saattaa purkautua minä hetkenä hyvänsä.[12] Tulivuorten ketju on lähempänä saaren etelärannikkoa kuin pohjoista, minkä johdosta pohjoisrannikolla alangot ja jokitasangot ovat laajempia.[10] Suurin jokitasanko on Itä-Jaavalla sijaitsevien Solo- ja Brantas -jokien suistossa. 600 km pitkä Solo on myös saaren pisin joki.[13][10] Muita merkittäviä jokia ovat Jakartan läpi virtaava Ciliwung, sekä Länsi-Jaavan Tarum ja Manuk -joet sekä Keski-Jaavan Serang ja Serayu.[14][10] Joet virtaavat läpi laajojen tasankojen ja niiden tuoman mudan ansiosta vesistöalueet ovat laajasti viljeltyjä.[14] Saaren etelärannikolla joet ovat lyhyitä.[10]

Jaava sijaitsee noin tuhat kilometriä päiväntasaajan eteläpuolella, ja saarella vallitsee trooppinen ilmasto. Trooppiselle alueelle tyypillisesti Jaavalla on kaksi vuodenaikaa, sadekausi lokakuusta huhtikuuhun ja kuiva kausi toukokuusta syyskuuhun. Saaren länsipuolisko on itäosia kosteampi ja vuoristoisilla seuduilla sadetta saadaan enemmän. Parahyanganin ylängöllä Länsi-Jaavalla sadetta saadaan 4 000 mm vuodessa, kun Itä-Jaavan pohjoisrannikolla sataa 900 mm vuodessa. Keskilämpötila saarella on 22–29 °C, ja ilmankosteus on 75 %. Saaren pohjoisosa on keskiosia kuumempi, keskimäärin pohjoisosassa on kuivana kautena 34 °C.[7][15]

Jakartan alueella sadekausi on huipussaan tammi-helmikuussa, jolloin sataa 350 mm kuukaudessa. Sadekaudella Jakartassa koetaan yleensä tulvia. Kuivana kautena elokuussa sadetta saadaan 30 mm kuukaudessa. Jakartassa vuoden keskilämpötila on 29 °C, kuivana kautena syys-lokakuussa lämpötila voi nousta 40 asteeseen.[15][16]

Luonnollisen kasvuston ja elämistön suhteen Jaava on maailman rikkaimpia ja monipuolisimpia alueita.[17] Trooppisella vyöhykkeellä sijaitsevalla Jaavalla kasvaa luonnollisesti trooppista sademetsää. Saarella on kuitenkin jälkellä sademetsiä enää 10 000 hehtaaria. Jaavan saaren vuotuinen metsäkato on pienempi kuin muilla Indonesian saarilla, johtuen siitä että Jaavalla sademetsää ei ole enää paljon jäljellä.[18][19] Luonnollisesti saarella kasvaa erilaisia metsätyyppejä, johtuen kausiluonteisista eroista sademäärissa. Jaavan metsiä ei hallitse mikään yksittäinen kasviheimo. Yleisiä lajeja ovat leipäpuut, mulperikasvit ja huppukukkakasvit. Korkeimmiksi Jaavan metsissä saattavat kasvaa palmyrapalmut ja coryphapalmut.[18]

Jaavalla elää yli 350 lintulajia ja 101 nisäkäslajia. Tunnetuimpia eläinlajeja on äärimmäisen uhanalainen jaavansarvikuono, joita elää enää ainoastaan Ujung Kulonin kansallispuistossa saaren länsiosassa. Muita Jaavalla tavattavia uhanalaisia nisäkäslajeja ovat muun muassa hopeagibboni, jaavansureli, kalastajakissa, vuorisusi, käsnäsika, bantengi, hidaslori, keltakurkkunäätä ja jaavanleopardi.[18]

Jaavan kartta

Jaavan saarella sijaitsee neljä Indonesian provinssia, Banten, Länsi-Jaava, Keski-Jaava ja Itä-Jaava, sekä Yogyakartan erityishallintoalue ja Jakartan pääkaupunkialue.[20] Jaavan ja Indonesian suurin kaupunki on pääkaupunki Jakarta. Kaupungissa asuu 9,5 miljoonaa ihmistä ja koko suurkaupunkialueen Jabodetabekin alueella asuu 30 miljoonaa ihmistä.[21] Muita Jaavalla sijaitsevia yli miljoonan asukkaan kaupunkeja Jabodetabekin ulkopuolella ovat 2,3 miljoonan asukkaan Surabaya ja 1,7 miljoonan Bandung.[22]

Jaavan saarelta löydettiin ensimmäisen kerran muinaisia ihmisfossiileja vuonna 1891, Itä-Jaavan Solojoen varrelta. Yleisesti jaavanihmisenä tunnetun homo erectus -ihmislajin edustajien on oletettu saapuneen saarelle kävellen, noin 1,7 miljoonaa vuotta sitten. Todennäköisesti Sumatra, Borneo ja Jaava olivat tällöin yhteydessä mantereeseen, sillä pleistoseenikaudella merenpinta oli alempana kuin nykyään. Myöhemmin saarelle saapunut homo sapiens syrjäytti homo erectus, on kuitenkin myös teorioita että lajit elivät rinnakkain ja lisääntyivät keskenään.[23]

Prambananin hindutemppeli.

800-luvulla rakennettu Borobudur ja buddhalaisia stupia Keski-Jaavalla.

Nykyiset jaavalaiset polveutuvat ihmisistä jotka muuttivat alueelle noin vuoden 4000 eaa. tienoilla, ja he harjoittivat riisin märkäviljelyä noin vuonna 2000 eaa.[24] Jaavan asukkaat alkoivat käydä kauppaa muiden kansojen kanssa 200-luvulla jaa. kun nykyisen Intian suunnalta tulleet merenkävijät saapuivat Jaavalle. Nämä kontaktit edesauttoivat hindulaisuuden leviämistä ja varhaisten jaavalaisten kuningaskuntien syntyä. Mataramin kuningaskunta syntyi jaavalle 700-luvulla, ja se oli ensimmäinen poliittinen kokonaisuus saarella.[24][25] 800-luvulla johtavaan asemaan saarella nousi Sailendra-dynastia, joka rakennutti Borobudurin buddhalaistemppelin.[25][26] Hindulaisuus ja buddhalaisuus elivät saarella rinnakkain ja vastaava hindulainen temppelialue Prambanan syntyi alle vuosisata Borobudurin jälkeen.[26]

Mataramin kuningaskunta lopulta kukistui 1000-luvulla, luultavasti sumatralaisen Srivijayan hyökättyä Jaavalle. Jaavalainen prinssi Airlangga perusti Jaavalle uuden kuningaskunnan Kahuripanin, jonka hän jakoi kahtia kahdelle pojalleen, ja vuonna kuningaskunta jakautui idän Janggalan ja lännen Kedirin kuningaskuntiin vuonna 1045.[26][27] Valtioista Kediri oli hallitsevampi ja Janggala jäi sen varjoon. Valtiot yhdistyivät jälleen vuonna 1117.[28] Länsi-Jaavalla kukoisti myös Sundan kuningaskunta 600-luvulta lähtien.[25]

Vuonna 1222 syntyi Singhasarin kuningaskunta Janggalan kuningaskunnan rippeistä. Sen kuninkaaksi noussut Ken Angrokin johtama armeija päihitti taistelussa Kedirin kuninkaan johtaman armeijan ja Singhasari nousi johtavaksi kuningaskunnaksi Jaavalla.[26][25] Singhasarin valtakautta ei kestänyt kauan, sen olemassaolo loppui vuonna 1292 kun sen viimeinen kuningas Kertanegara murhattiin Kedririn kapinoidessa Singhasaria vastaan. Tätä ennen Kertanegara oli kieltäytynyt maksamasta vasalliveroa Kublai-Kaanin johtamalle mongolivaltakunnalle, ja mongolit olivat jo matkalla Jaavalle Kertanegaran rankaisemiseksi.[26][28]

Kertarajasan vävy Kertarajasa pakeni Kedirin kapinaa Majapahitiin, johon hän perusti uuden kuningaskunnan vuonna 1293. Hän liittoutui mongolien kanssa Kedirin kukistamiseksi ja Kedirin kukistuttua hän ajoi mongolit pois Jaavalta.[28][29] Majapahit nousi Malaijien saariston hallitsevaksi kuningaskunnaksi, mutta myöskään sen valtakausi ei kestänyt kauan. 1400-luvulla maa ajautui sisäisiin valtataisteluihin ja sen hallitsemat alueet alkoivat itsenäistyä.[28][29] 1400-luvulla voimistui myös Malakan niemimaalle syntyneen Malakan sulttaanikunnan vaikutus, jonka oli perustanut sumatralainen prinssi Paramesvara, tämän paetessa Majapahitien valloituksia mantereelle.[28][29]

Malakasta käsin saaristoon levisi islam, ja Malakan voimistuessa Majapahit kävi yhä enemmän heikommaksi taloudellisen kilpailun jatkuessa Malakan kanssa. Monet satamakaupungit irtautuivat Majapahitin vallasta ja monet niistä siirtyivät islaminuskoon. Jaavan sulttaanikunnat Demak, Bantenin ja Gresik liittoutuivat Majapahitia vastaan ja lopullisesti Majapahit kukistui vuonna 1528 kun Demakin sulttaanikunta valloitti sen.[28][30][29][31][32] Majapahit oli Jaavan viimeinen hindulais-buddhalainen kuningaskunta ennen islamin saapumista saarelle. Majapahitin kukistuttua sen kuningashuone pakeni Balille.[29] Majapahitin kukistumisen myötä islam pääsi leviämään myös saaren itäosiin.[32]

Demakin sulttaanikunta ei noussut saaren hallitsevaksi valtioksi, vaan 1500-luvun loppuun mennessä Mataramin sulttaanikunta oli vallannut hallintaansa Jaavan keski- ja itäosat. Länsiosia hallitsi Bantenin sulttaanikunta. Mataram ja Banten olivat Jaavan ainoat valtiot jotka kykenivät tekemään vastarintaa 1600-luvulla saapuneita hollantilaisia vastaan.[26]

1600-luvun alussa Jaavalle saapuivat hollantilaiset. Hollannin Itä-Intian kauppakomppania hankki alueita nykyisen Indonesian alueella osin sotilaallisin keinoin ja osin liittoutumalla paikallisten hallitsijoiden kanssa.[32][33] Kauppakomppania valtasi Bantenin sulttaanikunnalta vuonna 1619 nykyisen Jakartan kaupungin alueen ja perusti sinne Batavian kaupungin. Batavian sijainti oli strategisesti tärkeä, sillä Bataviasta käsin hollantilaiset pystyivät kontrolloimaan Sumatran ja Jaavan välissä olevaa Sundasalmea, joka oli tärkeä merireitti Intian ja Kiinan välillä.[32][34]

Hollannin Itä-Intian pääkaupunki Batavia kuvattuna noin vuonna 1780.

Hollantilaiset perustivat pysyvän sotilastukikohdan Bataviaan ja linnoittivat kaupungin. Hollantilaisten tärkeimpiä vientituotteita Jaavalta olivat alun perin mausteet, myöhemmin myös sokeri ja kahvi. Hollantilaiset suosivat kiinalaisten muuttoa alueelle, sillä heihin luotettiin enemmän kuin paikallisiin asukkaisiin tai muslimeihin. Hollantilaisvallan alla Jaavalle syntyi merkittävä kiinalaisvähemmistö. Kiinalaiset kävivät saarella kauppaa, ja raskaammissa töissä käytettiin orjatyövoimaa.[32][35] Hollantilaiset onnistuivat säilyttämään valtansa Jaavalla tekemällä yhteistyötä alueen alkuperäisten hallitsijoiden kanssa, eikä alueelle syntynyt hollantilaisvaltaa vastustavaa liittoumaa joka olisi pystynyt horjuttamaan kauppakomppanian valta-asemaa.[36]

Hollantilaiset onnistuivat myös kylvämään eripuraa alueen sulttaanikuntien ja paikallishallitisijoiden välille. He sekaantuivat Mataramin sulttaanikunnan sisäisiin kiistoihin, jonka seurauksena Mataram jakaantui Yogyakartan ja Surakartan sulttaanikuntiin vuonna 1755, ja osia Mataramista liitettiin hollantilaisten hallitsemiin alueisiin.[37][38] Vuonna 1808 hollantilaiset valtasivat Bantenin loputkin alueet sekaannuttuaan maan sisäisiin kiistoihin ja maa liitettiin Hollannin Itä-Intiaan.[26][38]

1800-luvun alussa Hollanti joutui Napoleonin sodissa Ranskan miehittämäksi, ja Brittiläiset lähtivät Thomas Stamford Rafflesin johdolla miehittämään hollantilaisten hallitsemat alueet.[39][40] Sotien päätyttyä Jaava palautettiin hollantilaisille ja vuonna 1824 brittiläiset ja hollantilaiset solmivat aluejaosta, jossa nykyisen Indonesian alueet jäivät Hollannin Itä-Intiaan ja brittivallan alle jäi Malakan niemimaa.[41][42]

Brittien muodostama uhka Hollannin Itä-Intialle väistyi rauhansopimuksen myötä, mutta hollantilaiset kokivat kasvavaa vastustusta jaavalaisten taholta. Yogyakartan ensimmäinen sulttaani Hamengkubuwono I oli kyvykäs hallitsija, eikä hän noussut hallintokaudellaan 1755-1792 vastustamaan hollantilaisvaltaa. Hänen seuraajansa eivät enää olleet yhtä suopeita eurooppalaisia valloittajia kohtaan. Vuonna 1825 prinssi Diponegoro johti jaavan sotaa hollantilaisvaltaa vastaan. Hänen johtamansa kapinan tarkoituksena oli palauttaa saarelle islamin valta ja ajaa hollantilaiset pois Jaavalta. Sota muuttui sissisodaksi, jonka hollantilaiset saivat kukistettua vuonna 1830. Sodan jälkeen hollantilaiset veivät Jaavan kuningashuoneilta niiden hallitsemat alueet ja sulttaaneille jäi vain seremoniallinen rooli.[41][26][38][42][43]

Hollantilaiset perustivat Jaavalle viljelyjärjestelmän, jossa paikalliset talonpojat pakotettiin kasvattamaan muun muassa kahvia, sokeria ja viljaa, jotka hollantilaiset myivät eteenpäin hyvällä voitolla.[44][41] Jaavalaisille hollantilaisvallan aika oli valtava taakka, sillä paikalliset maanviljelijät olivat käytännössä pakkotyötä tekeviä maaorjia.[41][43] Hollantilaisille Jaava oli tärkein sen Kaakkois-Aasian siirtomaa-alueista ja se tuotti Hollannin valtion tuloista noin kolmasosan 1850-luvulla.[41]

Hollantilaisten siirtomaahallinto herätti 1900-luvun alkuvuosikymmeninä alueen alkuperäisasukkaiden keskuudessa kasvavaa tyytymättömyyttä. Merkittäväksi poliittiseksi johtajaksi nousi Sukarno, joka pyrki yhdistämään aatteet kommunismista, islamista ja nationalismista. Hollantilaiset eivät hyväksyneet nationalismin nousua ja Sukarno pidätettiin. Hollantilaiset kukistivat islamistiset ja kommunismimieliset mellakat ampumalla mielenosoittajat ja kapinajohtajat ajettiin maanpakoon. Hollannin Itä-Intiassa ei syntynyt yhtenäistä vastarintaliikettä siirtomaahallintoa vastaan, sillä Jaavan ja Sumatran ulkopuolella elettiin täysin tietämättöminä Jaavan tapahtumista.[45][46][47]

Japani valloitti Jaavan taistelun jälkeen Jaavan hollantilaisilta vuonna 1942. Jaavalla väestön asema ei parantunut, sillä hollantilaisvallan tilalle tuli japanilaisten miehityshallinto. Paikallisväestö kohtasi japanilaisten harjoittamia julmuuksia ja orjuutusta. Saarella kärsittiin nälänhädästä ja kulkutaudeista, kun elintarvikkeita takavarikoitiin paikallisilta japanilaisille.[48][49][50]

Japanin vallan näkyvin perintö oli se, että japanilaiset nimittivät paikallisväestöä hallintovirkoihin ja kehottivat jaavalaisia kapinoimaan hollantilaisia vastaan. Japani antautui sodassa vuonna 1945 ja heti sen jälkeen Sukarno julisti itsenäisen Indonesian tasavallan perustetuksi.[47][51][48] Hollantilaiset eivät maan itsenäistymistä hyväksyneet, ja Indonesia saavutti itsenäisytensä vasta sodan jälkeen. Sota oli luonteeltaan sissisotaa, jossa siirtomaavallan vastustajat tekivät iskuja Sumatran ja Jaavan syrjäseuduilta hollantilaisten hallitsemille alueille.[52][49][53] Itsenäisyys saavutettiin vasta kun Yhdysvallat painosti Hollantia tunnustamaan maan itsenäisyyden, sillä Yhdysvalloissa pelättiin että kommunismi saattaisi nostaa suosiotaan Indonesiassa hollantilaisvallan alla. YK:n ja Yhdysvaltain painostuksen alla Hollanti suostui tunnustamaan Indonesian itsenäiseksi vuonna 1949.[53]

Indonesian itsenäistymisen myötä Jaavasta muodostui maan keskeisin saari. Maan hallinto keskitettiin Jakartaan, jolloin itäisessä Indonesiassa katsottiin että hollantilaisten imperialismin tilalle tuli jaavalainen imperialismi. Maassa syntyi kapinoita Jaavan hallintoa vastaan ja monilla ulkosaarilla suunniteltiin irtautumista Indonesiasta. Jaavalla toiminut Sukarnon hallinto kukisti kapinat armeijan avulla vuoteen 1962 mennessä.[54][55]

Jaava on säilynyt Indonesian itsenäisyyden aikana maan poliittisena ja väestöllisenä keskuksena. Suurin osa Indonesian teollisuudesta keskittyy Jaavalle ja se on saanut myös eniten ulkomaisia investointeja.[26]