Jaan Kärner

Jaan Kärner (27. toukokuuta 1891 Kirepi, Tartumaa – 3. huhtikuuta 1958 Tartto[1]) oli virolainen runoilija, kirjailija ja päätoimittaja.[2]

Maanviljelijän poikana syntynyt Kärner kävi viisivuotisen ministeriumikoulun ja jatkoi myöhemmin opintojaan Moskovassa Šanjavskin yksityisessä yliopistossa, jossa hän opiskeli historiaa. Vuodesta 1910 Kärner toimi lehtimiehenä Tallinnassa, Tartossa ja Viljandissa. Vuosina 1927–1929 ja uudelleen 1944–1946 Kärner toimi Looming-kirjallisuuslehden ja vuosina 1936–1938 Tänapäev-lehden päätoimittajana.[2]

Kärner pakeni Viron saksalaismiehitystä 1941–1944 Neuvostoliittoon. Hän joutui keskeyttämään työuransa vuonna 1946 sairauden vuoksi. Hän kuoli Tartossa 1958.[2]

Kolme Kärnerin runoa on suomennettu vuonna 1940 ilmestyneeseen kokoelmaan Eestin runotar : virolaisen lyriikan antologia.[3]

Teoksia

Romaaneja
  • 1923: Bianka ja Ruth, runoromaani
  • 1930: Naine vaesest maailmast
  • 1930: Unustatud Emajõgi
  • 1931: Moodne orjus
  • 1934: Soodoma kroonika
  • 1935: Kadunud aegade hämarusest, muistelmat
  • 1936–37: Tõusev rahvas I–II
  • 1938: Tuuled pöörduvad läände
  • 1938: Pidu kestab
  • 1939: Öösiti kumavad linnad

Runokokoelmia
  • 1913: Tähtede varjud
  • 1919: Maises ringis
  • 1921: Aja laulud
  • 1925: Lõikuskuu
  • 1926: Õitsev sügis
  • 1928: Rändur vilistab
  • 1929: Tormilüüra
  • 1932: Inimene ristteel
  • 1936: Sõna-sütega
  • 1939: Käidud teedelt
  • 1943: Kodumaa käsk
  • 1944: Viha, ainult viha

Lähteet
  1. Eesti biograafiline andmebaas ISIK, viitattu 27.2.2018
  2. Nirk, Endel: Viron kirjallisuus, s. 362. SKS, 1986. ISBN 951-717-443-8.
  3. Kärner, Jaan, Linkki maailman runouteen -sivusto, Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto 2.12.2016. Viitattu 8.12.2016.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.