Jaakko Voipio

Jaakko Eenok Voipio (3. tammikuuta 1923 Iisalmi – 18. huhtikuuta 2008 Helsinki) oli suomalainen lakimies ja Kauppakorkeakoulun julkisoikeuden professori. Hän oli yksi Suomen johtavia vero-oikeuden asiantuntijoita.

Jaakko Voipion vanhemmat olivat hovioikeudenneuvos Lauri Voipio, ent. Åkerman (1879–1927) ja tämän 2. puoliso filosofian maisteri Elna Lovisa Teittinen (1886–1960). Voipio kävi Helsingin Normaalilyseota ja pääsi ylioppilaaksi 1941. Hän suoritti asevelvollisuutensa talvisodan aikana 17-vuotiaana vapaaehtoisena. Jatkosodan alkuvaiheissa Voipio oli rajalla Imatran seudulla. Hän kävi sitten reserviupseerikoulun Niinisalossa ja saapui marraskuussa 1941 vänrikkinä Maaselän rintamalle. Voipio osallistui vuoden 1942 alkupuolella Krivin taisteluihin JR 5:n I pataljoonan riveissä, oli keväällä jonkin aikaa Kuopion koulutuskeskuksessa ja siirtyi sitten asemasodan vuosiksi Syvärin voimalaitoksen rintamalle JR 2:n I pataljoonaan. Kesällä 1944 luutnantiksi ylennetty Voipio osallistui vetäytymisvaiheen taisteluihin Aunuksessa. Voipio haavoittui vaikeasti Rajakonnun–Manssilan tienoilla 1. heinäkuuta 1944 ja hänen vasen jalkansa jouduttiin amputoimaan reidestä. Voipio joutui olemaan sotasairaaloissa syystalveen 1944 saakka mutta hän pääsi kuitenkin marraskuussa 1944 jatkamaan jatkosodan aikana aloittamiaan oikeustieteen opintoja Helsingin yliopistossa.

Voipio suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1948, sai varatuomarin arvon 1951 ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi ja lisensiaatiksi 1954. Opiskeluaikanaan hän oli toiminut ylioppilaskunnassa sekä ylioppilaiden kristillisessä yhdistyksessä ja hän oli myös Karjalaisen osakunnan kuraattorina 1955. Voipio toimi valmistuttuaan asianajajana, eri yritysten veroasiantuntijana sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa notaarina 1954–1955, nuorempana hallintosihteerinä 1955–1958, ylimääräisenä hallintoneuvoksena 1969 ja hallintoneuvoksena 1971–1972. Hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi 1968 ja oli Yhteiskunnallisen korkeakoulun ja myöhemmin Tampereen yliopiston kunnallisoikeuden yliopettajana 1958-1962, vero-oikeuden lehtorina 1962-1970 ja julkisoikeuden apulaisprofessorina 1970. Voipio toimi vuodesta 1972 Kauppakorkeakoulun julkisoikeuden professorina ja hän oli Helsingin yliopiston finanssioikeuden dosenttina vuodesta 1969.

Voipio jäi eläkkeelle 1986 mutta vielä eläkevuosinaan hän osallistui uuden kirkkolain valmisteluun sekä kirjoitti myös kaksi muistelmateosta sotavuosista ja opiskeluajoistaan Helsingin yliopistossa.

Jaakko Voipio oli naimisissa vuodesta 1956 humanististen tieteiden kandidaatti Elli Kaarina Nevalaisen kanssa.