Jaakko Pukkila

Jaakko Jaakonpoika Pukkila[1] (19. heinäkuuta 1831 Kauhava – ?), paremmin tunnettu kutsumanimellä Pukkilan Jaska, oli kauhavalainen talollisenpoika[1] ja puukkojunkkari. Hänen vanhempansa olivat Jaakko Kustaanpoika Pukkinen ja Maria Israelintytär Haapoja.

Pukkilan sanottiin ottaneen mallia ”Härmän häjyistä”, ja ennen pitkää hän joutui oikeuden tuomittavaksi. Vuoden 1850 talvikäräjillä Jaakko Jaakonpoika Pukkilaa sakotettiin Lapuan lain mukaan yöjuoksusta kahdella ruplalla sekä meluamisesta tiellä yleisen lain mukaan 2,40 ruplalla. Saman vuoden syyskäräjille rikkeitä oli kertynyt jo huomattavasti enemmän: Pukkila sai sakkoja 56,92 ruplaa. Lapuan lain perusteella häntä sakotettiin nyt yöjuoksusta, luvattomasta hevosella-ajosta ja tanssin luvattomasta järjestämisestä sekä yleisen lain mukaan verihaavoista, mustelmista, puukon paljastamisesta, viinan myynnistä ja nauttimisesta ynnä sapatin rikkomisesta.[2]

Ylitalon häissä Perttulanmäellä 29. joulukuuta 1851 Pukkila tappoi morsiamen isän, räätäli Jaakko Yrjönpoika Ylitalon eli Lahden. Pukkila tuomittiin kuolemaan, mutta rangaistus muunnettiin karkotukseksi pakkotyöhön Siperiaan, mistä hän onnistui pakenemaan takaisin Suomeen. Hänet saatiin kuitenkin uudestaan kiinni ja luovutettiin Venäjän viranomaisille Viipurissa elokuussa 1857. Hänen kerrotaan myöhemmin päässeen pakenemaan Amerikkaan.

Jaakko Pukkila tunnetaan myös laulusta Isontalon Antti ja Rannanjärvi[3], joka esittää hänet kolmantena aikansa kuuluisista häjyistä:

Isontalon Antti oli ensimmäinen

ja Rannanjärvi oli toinen;

Pukkilan Jaska se Kauhavalta

oli kolomas samanmoinen.