Jaakko Leppo

Lepon vanhemmat olivat toimitusjohtaja Niilo Ahlgren ja Lyydi Kajaan. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1931 Liisi Hellin Hyvärisen kanssa.[1] Hänen veljiään olivat suurlähettiläs Heikki Leppo ja finanssiopin professori Matti Leppo.

Leppo valmistui ylioppilaaksi Mikkelin suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1922. Tämän jälkeen hän suoritti varusmiespalveluksen. Hänet ylennettiin reservin vänrikiksi 1923. Hän opiskeli kieliä, historiaa ja estetiikkaa eri yliopistoissa Suomessa ja ulkomailla. Hän teki opiskeluaikana 1920-luvun lopulla useita matkoja ulkomaille: Ruotsiin, Englantiin, Ranskaan, Saksaan ja Tanskaan. Opiskelujen aikana hän oli Ylioppilaslehden taide- ja kirjallisuusarvostelijana.[1]

Ennen toista maailmansotaa Lepolla oli lukuisia luottamustoimia. Työuransa hän teki lehtitoimittajana. Hän oli Mikkelin Sanomien kesätoimittajana vuonna 1927. Vakituinen työ hänellä oli Karjala-lehden ulkomaanosaston toimittajana vuosina 1927–1930 ja saman lehden toimitussihteerinä vuosina 1930–1937. Hän pakinoi lehtiin nimimerkeillä ”Veli Punnus”, ”Mr. Matti”, ”Mr. Jolp”, ”Niilo Leppänen” ja ”J. L.” Hän osallistui puolustusvoimien ensimmäiselle tiedotushenkilöstön kertausharjoituskurssille vuonna 1937.[1]

Talvisodan Leppo toimi Pääesikunnan sanomatoimistossa.[2] Välirauhan aikana hän toimi Finlandia Uutistoimiston toimitusjohtajana.[3] Hän toimi jatkosodan aikaan Valtion tiedoituslaitoksen (VTL) Ulkomaanosasto II:n (Lehtimiestoimisto) päällikkönä. Toimiston tehtäviin kuului ulkomaalaisten sotakirjeenvaihtajien isännöinti ja tarkkailu. Heille järjestettiin vierailuja rintamalle, ja heidän kirjoituksiaan ja puhelujaan tarkkailtiin. Talvisodan kynnyksellä hän kirjoitti kirjan Propaganda – ratkaiseva ase. Lisäksi Leppo toimi tärkeimpien kirjeenvaihtajien, kuten Curzio Malaparten, rintamaoppaana. Leppo kävi vielä 1944 useaan otteeseen Saksassa tutustumassa natsien propagandakoneiston toimintaan.[4] Sotilasarvoltaan hän oli talvisodan alkaessa luutnantti.[2]

Leppo on suomentanut operetin Erämaan laulu tekstit vuonna 1947.[5]

• Propaganda – ratkaiseva ase. Helsinki, Otava, 1939.
• Viipurilaisia. Lahti, Kustannusosakeyhtiö Kivi, 1946.

• Lehtinen, Lasse: Sodankäyntiä sanoin ja kuvin, s. 15. Porvoo: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32025-0.
• Suomen Sanomalehdistön matrikkeli 1937. Helsinki: Suomen sanomalehtimiesten liitto, 1937.
• Vilkuna, Kustaa: Sensuuri: Sanan valvontaa 1939–44. Helsinki: Otava, 1962.