JCDecaux
JCDecaux Group eli JCDecaux SA on ranskalainen konserniyhtiö, joka on maailman suurimpia ulkomainonnan alalla toimivista yrityksiä. Yhtiön osake noteerataan Pariisin pörssissä.[4][3][2] Yhtiötä hallitsee kuitenkin holdingyhtiön välityksellä Decaux-perustajasuku.[5][2] Yrityksen toiminta jakautuu kolmeen päätoimialueeseen: mainonta katukalusteissa, mainostaulut ja liikennemainonta. Yritys tunnetaan muun muassa bussipysäkeillä, rautatieasemilla, lentoasemilla sekä kadunvarsilla, linja-autoissa, raitiovaunuissa, metroissa, kaupunkipyörissä, automaattisissa käymälöissä ja roskakoreissa olevista mainoksistaan.[4][3][2] Mainoskonserni on tytäryrityksineen läsnä yli 75 maassa, ja konsernin palveluksessa on yli 13 000 työntekijää (2017).[5]
JCDecaux SA | |
---|---|
Yritysmuoto | julkinen osakeyhtiö |
ISIN | FR0000077919 |
Perustettu | 1964[1] |
Perustaja | Jean-Claude Decaux[1] |
Toimitusjohtaja | Jean-Charles Decaux[2][3] |
Kotipaikka | 17 rue Soyer, BP 11, Neuilly-sur-Seine 92200, Ranska[3][4] |
Liikevaihto | 3,00 mrd. EUR (2016)[3] |
Nettotulos | 218,4 milj. EUR (2016)[3] |
Henkilöstö | 13 030 [5] |
Tytäryhtiöt | lukuisia |
Omistaja | JCDecaux Holding SA,[2][6] enemmistö on Decaux-suvun hallinnassa (perheyhtiö) |
Kotisivu |
www |
Vuonna 1964 ranskalainen Jean-Claude Decaux kehitti katukalusteeksi kutsumansa liiketoimintamallin, jonka keskeisenä osana olivat pinta-alaltaan kahden neliömetrin suuruiset mainosrahoitteiset bussikatokset. Ensimmäisenä lähestymistä sovellettiin Ranskan Lyonissa.[1]
JCDecaux Suomessa
Suomessa yhtiö toimii nimellä JCDecaux Finland Oy,[7] ja se on Suomen suurin ulkomainosyhtiölähde?. Yritys tunnettiin aikaisemmin nimellä Maximedia, kunnes JCDecaux Group osti sen vuonna 2001. Maximedian juuret liittyvät vuonna 1946 perustettuun Oy Ulkomainos Ab -yhtiöön.
JCDecaux on näkyvästi esillä kaupunkikuvassa monissa paikoissa, varsinkin bussipysäkkimainontaan liittyen (niin sanotut Abribus-pysäkit). Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla yritys omistaa suurimman osan bussipysäkkikatoksista, jotka on varustettu valaistulla mainospaikalla.[8][9] Lisäksi JCDecaux on tehnyt huoltosopimuksia myös muiden omistamista pysäkeistä, ja kaikkiaan yritys vastaa pääkaupunkiseudulla 2 500 pysäkin hoidosta.[10] Yrityksen mainospaikkoja on myös pääkaupunkiseudun metroasemilla.[11]
Kaupallista bussipysäkkimainontaa ja sen valtaamaa osuutta kaupunkikuvasta on myös vastustettu.[12]
JCDecaux’n kilpailijoita Suomessa ovat muun muassa kansainvälinen Clear Channel Suomi Oy sekä Fresh Outddor Oy, Taksimainos Oy ja Masanttimedia Oy.
- JCDecaux’n linja-autopysäkki Oulussa.
- JCDecaux’n mainosrahoitteinen linja-autokatos ja roskakori Prahassa.
- Linja-autopysäkki ja katumainos Pariisissa (2012).
- Ulkomainosteline Tampereella (2013).
- Kadunvarsimainos Brasiliassa.
- JCDecaux’n operoimaa Villo-kaupunkipyöräjärjestelmää Brysselissä.
- Sanisette-automaattitoiletin huoltoa Pariisissa.
Lähteet
- History jcdecaux.com. Viitattu 3.11.2017. (englanniksi)
- Company Overview of JCDecaux SA (myös muut välilehdet) bloomberg.com. Viitattu 3.11.2017. (englanniksi)
- JCDecaux SA ft.com. Viitattu 3.11.2017. (englanniksi)
- Arkistoitu kopioJCDecaux SA (JCDX.PA) (katso myös muut välilehdet) reuters.com. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 3.11.2017. (englanniksi)
- Who we are jcdecaux.com. Viitattu 3.11.2017. (englanniksi)
- Company Overview of JCDecaux Holding SA (myös muut välilehdet) bloomberg.com. Viitattu 3.11.2017. (englanniksi)
- JCDecaux Finland Oy kauppalehti.fi. Viitattu 3.11.2017. (suomeksi)
- JCDecaux nappasi Helsingin pysäkkimainonnan haltuun 20 vuodeksi marmai.fi. Viitattu 3.11.2017. (suomeksi)
- JCDecaux tuo digimainonnan joukkoliikenteeseen 17.6.2008. Taloussanomat. Viitattu 3.11.2017. (suomeksi)
- Ahonen, Hannamari: Kastuiko takapuoli bussipysäkillä? Huoltopäällikkö kertoo, miksi katettujen pysäkkien penkit ovat lähes aina märkiä HS.fi. 16.11.2021. Viitattu 17.11.2021.
- JCDecaux'n digimainonta laajenee Kamppiin, Asematunneliin ja Rautatientorille Kauppalehti. 17.12.2015. Viitattu 17.11.2021.
- Antimainokset ilmestyivät Helsingin pysäkeille 24.1.2011, päivitetty 11.4.2012. yle.fi. Viitattu 3.11.2017. (suomeksi)