AGM-158 JASSM

JASSM-hanke aloitettiin 1995, kun AGM-137 TSSAM -ohjuksen kehittäminen lakkautettiin korkeiksi kohonneiden kustannusten vuoksi.[7] Koska tämäntyyppiselle ohjukselle oli edelleen tarvetta, asevoimat ilmoitti aloittavansa uuden kehitysohjelman samoilla päämäärillä.[7] JASSM-suunnittelu annettiin 1996 kahden yrityksen, McDonnell Douglasin ja Lockheed Martinin tehtäväksi. Yritysten prototyypeille annettiin tyyppimerkinnät AGM-158A ja AGM-159A, joista Lockheed Martinin AGM-158A valittiin voittajaksi ja se sai sopimuksen jatkokehityksestä 1998.[8]

Ohjuksen testilennot aloitettiin 1999 ja tuotanto 2001, mutta ongelmien vuoksi kehitys saatiin valmiiksi vasta 2003. Yhdysvaltain liittovaltion talouden tarkastusvirasto (GAO) kritisoi ohjelmaa myöhästymisestä ja budjetin ylityksestä.[7] Senkin jälkeen 2/11 testilaukaisusta epäonnistui.[9][10] Myös useita muita ongelmia ilmeni, etenkin vuonna 2004. Ne saivat kongressin ja senaatin leikkaamaan tuotantobudjetteja.[7] Heinäkuussa 2007 Pentagon hyväksyi 68 miljoonan dollarin ohjelman, tarkoituksena parantaa järjestelmän luotettavuutta ja uudelleensertifioida se.[11] Päätös JASSM-hankkeen jatkosta lykättiin keväälle 2008.[10] Lockheed ryhtyi läpikäymään valmistusprosessejaan.[11] Vuonna 2009 suoritetut uudet testit olivat menestys kun 15/16 laukaisusta onnistui. Tavoitteena oli 12.[12] JASSM sai luvan siirtyä operatiiviseen käyttöön.

Yhdysvaltain ilmavoimat aikoo hankkia ohjuksia kaikkiaan 4 900 kappaletta.[9] Laivastolla oli suunnitelma 453[13] ohjuksen hankinnasta, mutta se vetäytyi 2005 ja päätti valita vanhan SLAM-ER:n.[9] Laivaston kerrotaan harkinneen samanlaista siirtoa jo 1997. Kuitenkin vielä 2003 se teki 50 miljoonan sopimuksen järjestelmän integroinnista F/A-18F Super Hornetiin.[7] Tuoreimmissa JASSM-tilauksissa pidemmän kantaman ER-versio on korostunut, minkä on arveltu johtuvan politiikan painopisteen siirtymisestä Lähi-idästä Tyynellemerelle.[14] Järjestelmän kehityssyklin aikana myös erottelu ilmasta maahan- ja meritorjuntaohjusten välillä on yleisesti ottaen hämärtynyt.[15]

JASSM-ohjusta on mahdollista käyttää B-1 Lancer, B-2 Spirit ja B-52H Stratofortress -pommittajissa, sekä F-15E Strike Eagle, F-16 Falcon (MLU standard ja Block 52), Australian F/A-18 AM/BM Hornet ja Suomen F/A-18C/D Hornet -hävittäjissä.[16]

Ohjusta on harkittu sovitettavaksi myös laivaston F/A-18E/F Super Hornetiin ja vanhempiin F-16 Block 40 -koneisiin, sekä F-35:een, jossa sitä on kannettava muiden hävittäjien tavoin ulkoisesti, koska se on liian suuri koneen aseruumaan. Lopullista sopimusta ei ole toistaiseksi tehty.[17]

Pidemmän kantomatkan AGM-158B JASSM-ER:n sovittaminen F-16C/D:hen ja B-52H:hen on työn alla. Nykyisin vain B-1-pommittaja ja F-15E hävittäjä pystyvät ohjuksen laukaisuun. B-1:n ruumaan mahtuu 24 ohjusta. B-52:n kyky on puolet tästä.[16]

JASSM-ER risteilyohjus on valittu kehityksessä olevien CHAMP- (engl. Counter-electronics High Power Microwave Advanced Missile Project) ja LRASM/OASuW- (engl. Long Range Anti-Ship Missile/Offensive Anti-Surface Warfare) -projektien alustaksi.[18] Ensin mainittu on elektronisen sodankäynnin energia-asejärjestelmä, joka perustuu korkean energian mikroaaltoihin. Jälkimmäinen on DARPA:n ja Yhdysvaltain laivaston tutkimuskeskuksen ONR:n jatkokehitysprojektina alkanut moderni meritorjuntaohjus.[19][20] Perus-JASSM:sta (ei -ER[8]) poiketen sillä kerrotaan olevan kyky vastaanottaa uudet maalikoordinaatit kesken lennon.[21] Australia oli jo vuonna 2007, ennen LRASM-ohjelman aloittamista, kiinnostunut JASSMin mahdollisista meritorjuntaominaisuuksista.[7] Yhdysvaltain ilmavoimat ja laivasto ovat jälleen mukana.[7] Tällä kertaa ohjelma aloitettiin Pentagonin taholta kiirehdittynä, tarkoituksena kehittää vaihtoehto ikääntyville Harpoon-meritorjuntaohjuksille.

Suomen puolustusvoimat oli pitkään havitellut JASSM-ohjusta F/A-18 Hornet -koneidensa modernisoinnin yhteydessä, mutta Yhdysvallat kieltäytyi myymästä.[22] JSOW-aseistuksen hankinta eteni ongelmitta.[23] Vuoden 2011 marraskuussa Yhdysvaltain puolustusministeriö antoi luvan myydä Suomelle enintään 70 kappaletta JASSM-ohjuksia. Hankinnan kokonaishinnaksi osineen ja koulutuksineen ilmoitettiin noin 185 miljoonaa euroa.[24] Poliittinen päätös hankinnasta tehtiin 1. maaliskuuta 2012.[25] Vuosina 2012–2014 tehtiin kolme hankintasopimusta, jotka johtavat Suomen Hornetien JASSM-integrointiin.[26] Viimeinen erä, sisältäen myös hankittavat ohjukset, tilattiin yhdessä Puolan ja Yhdysvaltain ilmavoimien kanssa joulukuussa 2015.[27] Ilmavoimat suoritti kaksi Jassm-koelaukaisua Yhdysvalloissa 5. ja 9. maaliskuuta 2018. Onnistuneet laukaisut mahdollistavat ilmavoimien mukaan aseen operatiivisen käyttöönoton.[28]

Suomen ja Yhdysvaltojen ohella asejärjestelmä otetaan käyttöön Australian Horneteissa ja Puolan F-16:issa.[26][29] Australiassa oli alkujaan tarkoitus käyttää F-111C:ta laukaisualustana.[7] Niiden poistamisen myötä harkittiin AP-3C Orionia ja F/A-18A/B:tä. Lopulta kustannussyistä päädyttiin vain jälkimmäiseen, mahdollisesti myös koska Suomi (tuoreemmat F/A-18C/D-mallit) oli tarjolla jakamaan joitakin kehityskuluja.[30]

JASSM-asejärjestelmä on nähty jossain määrin vaihtoehtoisena maavoimien havittelemille ATACMS-tykistöohjuksille, joiden hankinta peruutettiin 2014 kustannussyistä.

Sekä Australian, Puolan että Suomen suorittamien hankintojen yhteydessä on virinnyt keskustelu uuden suorituskyvyn sotilaallisista ja poliittisista vaikutuksista.[30] Esimerkiksi Suomessa se on nähty niin sanottuna kynnysasejärjestelmänä, jolla on teknisen ulottuvuuden lisäksi myös ennalta ehkäisevä pelotevaikutus.[31] Puolan hankinnan on spekuloitu vaikuttaneen Venäjän aikomukseen sijoittaa toimintaa Baranavitšyn lentotukikohtaan Valko-Venäjälle.[32] Kiinnostuksen kerrotaan siirtyneen 250 kilometriä idemmäksi Babruiskiin, järjestelmän saavuttamattomiin.[32] Myös Yhdysvaltain halukkuudesta myydä järjestelmä on esitetty tulkintoja.[33] Esimerkiksi kieltäytyminen Suomen ensimmäisestä pyynnöstä kirvoitti tulkintoja maiden kahdenvälisten suhteiden mahdollisesta heikosta tilasta.[34] Australian tapauksessa on arveltu Kiinan kasvavien kykyjen ja geopoliittisen tilanteen edistäneen yhteisymmärrystä. Toisaalta Yhdysvallat on kieltäytynyt myymästä JASSM-järjestelmää Etelä-Korealle.[35][36] Puolan ja Suomen kohdalla mahdollisia vaikuttajia ovat Ukrainan kriisi ja yleinen eurooppalainen turvallisuustilanne. Puolan kerrotaan aikaistaneen omaa hankintaansa kriisin myötä.[37]

Kilpailevia järjestelmiä on markkinoilla useita. Esimerkiksi Yhdistyneet arabiemiirikunnat päätyi 90-luvun lopulla modernisoimaan Mirage-hävittäjänsä ja hankkimaan ranskalaiseen SCALP EG:hen pohjautuvia Black Shaheen -risteilyohjuksia.[38] Britit puolestaan myivät omaan Storm Shadow -versioonsa pohjautuvan ratkaisun Saudi-Arabialle.[39] Tällöin Yhdysvallat vetosi kansainväliseen ohjustekniikan siirtymistä rajoittavaan MTCR-sopimukseen, jota Britannia ja Ranska tulkitsivat löyhemmin.[40] Syynä Yhdysvaltojen nuivaan suhtautumiseen on arveltu olleen halu olla horjuttamatta alueen voimatasapainoa, ja sen mukana Israelia, integroimalla uusia asejärjestelmiä arabiemiirikuntien F-16:iin.[39] Toisaalta Lähi-idän maiden on katsottu perinteisesti hajauttaneen hankintojaan välttääkseen riippuvuutta yhdestä toimittajasta.[40] 2010-luvulle tultua Yhdysvaltojen suhtautumisen kaukovaikutteisten aseiden myyntiin katsotaan väljentyneen.[38][41][42] Venäläisiä risteilyohjuksia ei pidetä suoranaisina kilpailijoina. Ne luottavat nopeuteen häiveominaisuuksien sijasta eivätkä ole yleisesti ottaen yhteensopivia samojen hävittäjien kanssa.[3]

Puolassa ihmeteltiin Suomelle tarjottua kauppahintaa korkeampaa pyyntiä. Suomi ajoitti oman hankintansa F-18:n elinkaaripäivityksen yhteyteen. Puolan piti päivittää erikseen F-16:t asejärjestelmän käyttämistä varten.[29][43] Puolalaiset hankkivat ohjuksia ensi alkuun 40 kpl ja ovat aikeissa ostaa lisää mahdollisimman pian, mieluiten ER-mallia.[44] Varapuolustusministeri Czesław Mroczekin mukaan näin tehtiin aikataulusyistä ja uusi hakemus on jo jätetty. Hänen mukaansa myynnille ei pitäisi olla sopimusteknistä estettä.[44]

JASSM:n testilaukaisu.

• AGM-158A JASSM [45]
  • Pituus: 4,27 m
  • Siipien kärkiväli: 2,4 m
  • Paino: 1 021 kg
  • Taistelukärki: 450 kg WDU-42/B läpäisevä/sirpaloituva taistelukärki[3], sisältää 110 kg AFX-757 räjähdettä
  • Nopeus: alisooninen
  • Polttoaine: JP-10 [46]
  • Kantama: >370 km, riippuen laukaisukorkeudesta
  • Moottori: Teledyne CAE J402-CA-100 suihkumoottori [32]
  • Käyttöliittymä: Universal Armament Interface (UAI) [47]
  • Datalinkki: yksisuuntainen
  • Hinta: 830 000 dollaria (FY 2014)
  • Varastointiaika: 15 vuotta [7]
  • Valmistettu: 1998–

• AGM-158B JASSM-ER [45]
  • Kantama: > 926 km, riippuen laukaisukorkeudesta
  • Moottori: Williams International F107-WR-105 ohivirtausmoottori [32]
  • Datalinkki: Weapon Data Link (WDL), kaksisuuntainen [48]
  • Hinta: 1 510 000 dollaria (FY 2014)
  • 75 % rakenneosista ja 95 % ohjelmistoista samoja kuin perusversiossa [7]
  • Valmistettu: 2010– (LRIP Q3/2012, FRP 2017 [14][49])

• JSOW-ER (Raytheon)
• NSM/JSM (Kongsberg)
• SLAM-ER (Boeing)
• SOM (TÜBİTAK SAGE)
• Storm Shadow/SCALP EG (MBDA)
• Taurus KEPD 350 (MBDA & Saab) [3]

Suomen katsotaan tehneen valinnan JASSM, JSOW ja KEPD 350 välillä.[50] AGM-154C JSOW -liitopommia tilattiin rajoitettu määrä testikäyttöä varten.[33] Australia kilpailutti JASSM, SLAM-ER ja KEPD 350 välillä.[30]