J. O. Aromaa

Ahlaisten Ylikylässä syntyneen Aromaan vanhemmat olivat torppari Fredrik Erland Norrbacka ja Kaisa Johanna Henrikintytär.^lähde? Kansakoulua käynyt Aromaa työskenteli Porissa postinkantajana vuodesta 1901 lähtien, saaden vakinaisen posteljoonin viran 1906. Vuonna 1905 Aromaa liittyi Porin työväenyhdistyksen jäseneksi ja vuotta myöhemmin Suomen Postiljooniyhdistykseen, jonka johtotehtävissä hän oli myöhemmin 1910-luvulla.[3][4] Aromaa oli myös yhdistyksen julkaiseman Postimies-lehden monivuotinen avustaja.[5]

Helmikuun vallankumouksen jälkeen keväällä 1917 Aromaa kuului Porin työväenneuvostoon ja oli myös marraskuun yleislakon aikana muodostetun vallankumousneuvoston jäsen. Ennen tammikuussa 1918 käynnistynyttä sisällissotaa hän työskenteli esimiehenä Porin postikonttorissa. Helmikuun alussa Aromaa kutsuttiin Helsinkiin kansanvaltuuskunnan perustaman Suomen Postineuvoston jäseneksi. Hän toimi postineuvoston raha-asiain valvojana hoitaen postilaitoksen kassaa Helsingin pääpostissa. Aromaa ei kertomansa mukaan ollut halukas tehtävään, mutta taipui lopulta kansanvaltuuskunnan postiasiainvaltuutetun Emil Elon suostutteluihin. Hänet nimitettiin sodan aikana myös Työväen pääneuvoston varajäseneksi.[3]

Huhtikuun alussa punaisten hallinto evakuoitiin Viipuriin, jossa postineuvosto toimi 6. huhtikuuta lähtien. Viipurin taistelun aikana 29. huhtikuuta valkoiset teloittivat Viipurin postitalon sisäpihalla kuusi postineuvoston jäsentä. Ainoastaan Aronen ja neuvoston sihteerinä toiminut Viljo Paasivirta selvisivät hengissä.[6] He olivat edellisenä iltana poistuneet ruokatauolle, mutteivat katutaisteluiden kiihdyttyä uskaltaneet enää palata takaisin. Aamulla Aromaa ja Paasivirta olivat jälleen matkalla postitalolle, mutta törmäsivät valkoisiin kuuluneeseen jääkäriin Vilho Hariseen, joka siviiliammatiltaan oli posteljooni. Harisen kerrottua muiden postineuvoston jäsenten kohtalosta, miehet erosivat ja jäivät piileskelemään tahoilleen. Viimein 4. toukokuuta Aromaa ilmoittautui Viipurin poliisimestarille ja hänet pidätettiin.[3]

Aromaa oli Viipurin lääninvankilassa 40 vuorokauden ajan, kunnes hänet vapautettiin ja annettiin matkustuslupa Poriin.[3] Kotiin palatessaan Aromaa pidätettiin uudelleen Porin rautatieasemalla 14. kesäkuuta.[7] Alustavien kuulustelujen jälkeen hänet toimitettiin Suomenlinnan vankileirille Helsinkiin ja sijoitettiin jatkokuulustelujen jälkeen Katajanokan vankilaan. Syyskuussa 1918 Aromaa sai kahdeksan vuoden vankeustuomion valtiopetoksesta ja hän menetti myös posteljoonin virkansa.[3] Aromaa päästettiin kuitenkin ehdonalaiseen vapauteen ja armahdettiin vielä saman vuoden aikana.[8]

Vapauduttuaan Aromaa työskenteli Osuusliike Kansan varastonhoitajana Porissa, kunnes hänet valittiin kansanedustajaksi vuoden 1922 eduskuntavaaleissa.[1] Aromaa oli myös Porin kaupunginvaltuuston jäsen, mutta erosi marraskuussa 1922 eduskuntatyön aiheuttamien kiireiden vuoksi.[9] Vuosina 1921–1923 hän oli Satakunnan sosialidemokraattisen piirijärjestön puheenjohtaja.[10] Kansanedustajakautensa jälkeen Aromaa toimi Porin maalaiskunnassa Kyläsaaren osuuskaupan johtajana 1924–1927. Tämän jälkeen hän piti lyhyen aikaa sekatavarakauppaa Porin keskustassa ja työskenteli jälleen posteljoonina 1928–1946.[1]

Aromaan puoliso oli Emilia Katarina Juhola, jonka kanssa hän avioitui 1901. Pariskunnalla oli kaksi lasta.[3]