J. F. Kivikoski

Parkanossa syntyneen Kivikosken vanhemmat olivat puuseppä Isak Stenfors ja Ruovedeltä kotoisin ollut piika Kaisa Mariantytär. Hän aloitti työnteon yhdeksänvuotiaana tehdastyöläisenä Tampereella ja opiskeli myöhemmin puusepän ammatin. 1880-luvun puolivälistä lähtien Kivikoski työskenteli Kangasalan urkutehtaalla.[1]

Tampereen Työväenyhdistykseen kuulunut Kivikoski oli mukana työväenliikkeen toiminnassa jo vuosisadan vaihteessa.[2] Vuonna 1905 hänet palkattiin sosialidemokraattisen puoleen kiertäväksi puhujaksi.[3] Vuosina 1906–1907 Kivikoski toimi puhujana Mikkelin läänin vaalipiirissä ja 1907–1909 Turun läänin pohjoisessa vaalipiirissä.[4] Huhtikuussa 1909 hän sai sakkotuomion johdettuaan kolme vuotta aikaisemmin Mikkelissä pidettyä mielenosoitusta, jossa solvattiin kuvernööri A. L. von Knorringia.[5]

Kivikoski nousi eduskuntaan Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä vuonna 1910. Hänet valittiin uudelleen myös vuosina 1911 ja 1913.[1] Kansanedustajakausiensa jälkeen Kivikoski toimi SDP:n Hämeen läänin eteläisen vaalipiirin piirisihteerinä.[6] Kesäkuussa 1914 hänen epäiltiin sytyttäneen Hämeenlinnan piiritoimistossa sattuneen tulipalon peittääkseen tilikirjoissa ilmenneen vajauksen.[7][8] Perheelleen ja puoluetovereilleen lähettämiensä kirjeiden perusteella Kivikosken luultiin myös tehneen itsemurhan, mutta hänet löydettiin muutaman päivän kuluttua Helsingistä.[9] Tapauksen jälkeen Kivikoski jäi sivuun politiikasta ja työskenteli muun muassa Hietalahden telakalla.[10]

Kesän 1917 kirkkomellakoiden yhteydessä Kivikoski puhui Jean Boldtin kannattajien valtaamassa Helsingin tuomiokirkossa. Hänet pidätettiin ja asetettiin syytteeseen, mutta syksyn levottomuuksien johdosta tapausta ei ehditty käsittelemään.[11] Sisällissodan syttyessä Kivikoski oli vatsahaavan vuoksi hoidettavana Marian sairaalassa, josta päästyään hän liittyi maaliskuun alussa Helsingin punakaartiin ja toimi kansliatehtävissä Helsingin työväentalolla. Helsingin taistelun jälkeen Kivikoski joutui ilmiannon perusteella valkoisten vangitsemaksi. Kivikoski sai valtiopetoksesta 4 vuoden vankeustuomion, josta hänet kuitenkin armahdettiin.[10] Myöhemmin 1920–1930-luvuilla Kivikoski oli mukana Suomen Rauhanliiton ja Suomen Antimilitaristisen Liiton toiminnassa.[12][13]

Kivikoski oli vapaa-ajattelija. 1910-luvulla hän kirjoitti Vihtori Kososen julkaisemaan Vapaa Ajatus -lehteen.[14] Vuonna 1911 Kivikoski julkaisi Etelä-Hämeeseen sijoittuvan romaanin Vanhalan kirot, jossa hän kuvaa maaseutuyhteisön uskonnollisten piirien ja porvariston turmelusta.[15]

Kivikosken puoliso oli Maria Aleksandra Kuusela, jonka kanssa hän avioitui 1885. Perheessä oli neljä lasta.[10]

• Vanhalan kirot. Pori: tekijä, 1911.