J. E. B. Stuart
James Ewell Brown "Jeb" Stuart (6. helmikuuta 1833 – 12. toukokuuta 1864) oli amerikkalainen sotilas Virginiasta ja etelävaltioiden ratsuväenkenraali Yhdysvaltain sisällissodassa. Hänen ystävänsä kutsuivat häntä "Jebiksi". Hän oli syntynyt Patrick Countyssä Virginiassa. Hän kävi West Pointin sotilasakatemian josta valmistui 1854. Hän osallistui intiaanisotiin ja haavoittui 1857. Hän otti osaa myös "hullun" John Brownin kapinan kukistamiseen Harper’s Ferryssä, eversti Robert E. Leen alaisena. Hän erosi Yhdysvaltain armeijasta ja liittyi etelävaltioiden armeijaan 14. toukokuuta 1861, hiukan sen jälkeen kun hänet oli ylennetty kapteeniksi. 16. heinäkuuta hänet ylennettiin etelävaltioiden armeijan everstiksi, ja 24. syyskuuta prikaatinkenraaliksi. Hän osallistui ensimmäiseen Bull Runin taisteluun, ja Leen Pohjois-Virginian armeijan kampanjan aikana hän ratsujoukkoineen onnistui tunkeutumaan unionin komentajan kenraalimajuri John Popen päämajaan, ja viemään sieltä tämän täydellisen univormun ja tärkeitä pohjoisvaltioiden armeijan määräyksiä.
Rappahannock-joella loppuvuodesta 1862 Stuart aiheutti viholliselle 230 miehen tappiot, ja menetti omasta joukostaan vain 27 miestä. Fredericksburgin taistelussa joulukuussa 1862 Stuart suojasi Stonewall Jacksonin joukkojen sivustaa, ja otti tämän toisen armeijakunnan komennon, kun Jackson haavoittui kuolettavasti Chancellorsvillessä toukokuussa 1863. Gettysburgin-kampanjan aikana Stuart palasi ratsuväenkomentajaksi, ja onnistui Gettysburgin taistelussa katoamaan vähäksi aikaa, eikä toimittanut Leelle tarvittavia tietoja unionin asemista ja vahvuuksista, sillä hän oli joutunut Brandy Stationin luona kahakkaan unionin ratsuväen kanssa. Stuart saapuikin Gettysburgiin vasta taistelun toisena päivänä. Stuart kaatui taistelussa 12. toukokuuta 1864 Yellow Tavernissa lähellä Konfederaation pääkaupunki Richmondia.