Jürgen Habermas

Jürgen Habermas (s. 18. kesäkuuta 1929 Düsseldorf) on Frankfurtin koulukuntaan lukeutuva saksalainen filosofi ja yhteiskuntateoreetikko, joka tunnetaan erityisesti kommunikatiivisen rationalismin ja julkisuuden (engl. public sphere) teorioiden kehittäjänä. Habermas edustaa kriittistä teoriaa ja pragmatismia.

Jürgen Habermas
Henkilötiedot
Syntynyt18. kesäkuuta 1929
Düsseldorf, Saksa
Koulutus ja ura
Koulukunta Mannermainen filosofia
Vaikutusalueet Yhteiskuntateoria, poliittinen filosofia, tietoteoria
Tunnetut työt Kommunikatiivinen rationalismi, deliberatiivinen demokratia
Väitöstyön ohjaaja Erich Rothacker, Oskar Becker ja Wolfgang Abendroth
Opettaja Theodor Adorno ja Max Horkheimer
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Habermas itse näkee jatkavansa Immanuel Kantin ja valistusajan sekä demokraattisen sosialismin perinnettä painotuksellaan, jonka mukaan ihmiskunta kykenee saavuttamaan järjenkäytön avulla inhimillisemmän ja tasa-arvoisemman maailman.

Tausta

Habermas vietti lapsuutensa Gummersbachin pikkukaupungissa, jossa hänen isänsä toimi teollisuus- ja kauppakamarin johtajana. Hän opiskeli vuosina 1949–1954 Göttingenin, Zürichin ja Bonnin yliopistoissa. Hänen väitöskirjansa (1954) käsitteli filosofi Friedrich von Schellingiä. Vuonna 1955 hän siirtyi Frankfurt am Mainiin Theodor Adornon assistentiksi. Professoriksi Habermas tuli 1961 ja vuosina 1971–1983 hän johti Max Planck -instituuttia, joka tutki tieteellis-teknisen maailman elinolosuhteita. Vuonna 1983 hän palasi professoriksi Frankfurtiin.[1]

Filosofia

Habermasin ensimmäinen laajaa huomiota herättänyt työ oli habilitaatioväitöskirja Strukturwandel der Öffentlichkeit (1962). Sen mukaan moderni porvarillinen yhteiskunta synnyttää ajatuksen julkisuudesta, joka perustuu vapaaseen ja argumentoivaan keskusteluun. Se on välittäjänä kansalaisyhteiskunnan ja päättäjien välisessä suhteessa. Vuonna 1968 Habermas julkaisi tietoteoriaan keskittyvän tutkimuksen Erkenntnis und Intresse. Se on sekä positivistisen tietoteorian kritiikki että kriittisen yhteiskuntateorian metodologinen perustelu. Teoksessa hän pitää kriittisenä tieteenä esimerkiksi psykoanalyysiä, sillä se pyrkii ihmisten vapauttamiseen sisäisistä ja ulkoisista pakoista.[1]

Habermas pitää tärkeimpänä saavutuksenaan kommunikatiivisen järjen tai kommunikatiivisen rationalismin käsitteen ja teorian kehittämistä, joka eroaa perinteisestä rationalismista sijoittamalla järjen henkilöidenvälisen viestinnän rakenteisiin eikä niinkään tietoisiin henkilöihin. Hänen pääteoksenaan on pidetty vuonna 1981 julkaistua Kommunikatiivisen toiminnan teoriaa (Theorie des kommunikativen Handelns). Teoksessaan Habermas erittelee rationaalistumiskehitystä, joka on johtanut moderniin kapitalismiin. Lisäksi hän perustelee, miksi yhteiskunta-käsitettä olisi laajennettava liittämällä siihen systeemiteorian ja toimintateorian näkökulmat.[1]

Monet suhtautuvat Habermasin ajatuksiin kriittisesti, etenkin postmodernistit, poststrukturalistit ja feministit.[2]

Teoksia
  • Das Absolute und die Geschichte. Von der Zwiespältigkeit in Schellings Denken (väitöskirja, 1954)
  • Student und Politik. Eine soziologische Untersuchung zum politischen Bewußtsein Frankfurter Studenten (yhdessä L. v. Friedburgin, Ch. Oehlerin ja F. Weltzin kanssa) (1961)
  • Strukturwandel der Öffentlichkeit. Untersuchungen zu einer Kategorie der bürgerlichen Gesellschaft (habilitaatio, 1962)
  • Erkenntnis und Interesse (1968)
  • Technik und Wissenschaft als ”Ideologie” (1968)
  • Protestbewegung und Hochschulreform (1969)
  • Zur Logik der Sozialwissenschaften (1970)
  • Theorie der Gesellschaft oder Sozialtechnologie: Was leistet die Systemforschung? (yhdessä Niklas Luhmannin kanssa) (1971)
  • Legitimationsprobleme im Spätkapitalismus (1973)
  • Zur Rekonstruktion des Historischen Materialismus (1976)
  • Theorie des kommunikativen Handelns (1981)
  • Moralbewußtsein und kommunikatives Handeln (1983)
  • Die neue Unübersichtlichkeit. Kleine Politische Schriften V (1985)
  • Der philosophische Diskurs der Moderne (1988)
  • Faktizität und Geltung. Beiträge zur Diskurstheorie des Rechts und des demokratischen Rechtsstaates (1992)
  • Die Einbeziehung des Anderen. Studien zur politischen Theorie (1996)
  • Vom sinnlichen Eindruck zum symbolischen Ausdruck. Philosophische Essays (1997)
  • Kommunikatives Handeln und Detranszendentalisierung der Vernunft (2001)
  • Öffentlicher Raum und politische Öffentlichkeit. Lebensgeschichtliche Wurzeln zweier Gedankenmotive (2004)
  • Der gespaltene Westen (2004)
  • Zwischen Naturalismus und Religion. Philosophische Aufsätze (2005)
  • Ach, Europa. Kleine politische Schriften XI. Frankfurt am Main: Suhrkamp, 2008. ISBN 3-518-12551-6.
  • Europäische Perspektiven. Essen: Klartext, 2008. ISBN 978-3-89861-964-6. (Frank-Walter Steinmeierin kanssa)
  • Philosophische Texte 1–5. Frankfurt am Main: Suhrkamp, 2009. ISBN 978-3-518-58515-3.
  • Inhaltsverzeichnis Zur Verfassung Europas. Ein Essay. Berlin: Suhrkamp, 2011. ISBN 978-3-518-06214-2.
  • Nachmetaphysisches Denken II. Aufsätze und Repliken. Berlin: Suhrkamp, 2012. ISBN 978-3-518-58581-8.
  • Im Sog der Technokratie. Kleine politische Schriften XII. Berlin: Suhrkamp, 2013. ISBN 978-3-518-12671-4.
  • Auch eine Geschichte der Philosophie. Band 1: Die okzidentale Konstellation von Glauben und Wissen; Band 2: Vernünftige Freiheit. Spuren des Diskurses über Glauben und Wissen. Berlin: Suhrkamp, 2019. ISBN 978-3-518-58734-8.

Englanniksi
  • Habermas, Jürgen: Religion and Rationality. Essays on Reason, God, and Modernity. Edited and with an introduction by Eduardo Mendieta. Cambridge: Polity, 2002. ISBN 0-7456-2487-1.
  • Habermas, Jürgen: The Future of Human Nature. (Zukunft der menschlichen Natur. Auf dem Weg zu einer liberalen Eugenik?, 2001.). Cambridge: Polity, 2003. ISBN 0745629865.
  • Habermas, Jürgen & Ratzinger, Joseph (Pope Benedict XVI): The Dialectics of Secularization. On Reason and Religion. (Dialektik der Säkularisierung. Über Vernunft und Religion, 2005.) Statements delivered January 19, 2004 at the Katholische Akademie Bayern. Edited with a foreword by Florian Schuller. Translated by Brian McNeil. San Francisco: Ignatius Press, 2006. ISBN 1586171666.

Suomennettu tuotanto
  • Habermas, Jürgen: Järki ja kommunikaatio. Tekstejä 1981–1989. Valinnut ja suomentanut Jussi Kotkavirta. 2. uudistettu painos. Helsinki: Gaudeamus, 1994. ISBN 951-662-589-4.
  • Habermas, Jürgen: Julkisuuden rakennemuutos. Tutkimus yhdestä kansalaisyhteiskunnan kategoriasta. (Strukturwandel der Öffentlichkeit. Untersuchungen zu einer Kategorie der bürgerlichen Gesellschaft, 1962.) Suomentanut Veikko Pietilä. Tampere: Vastapaino, 2004. ISBN 951-768-148-8.
  • Habermas, Jürgen: ”Filosofia paikanvaraajana”, Ajatukset: uuden ajan filosofian lukemisto, s. 129–131. Kirjan toimittaneet: Pekka Elo & Toivo Salonen. Huomautus: artikkeli sisältyy kokonaisuudessaan kirjaan Järki ja kommunikaatio. Suomentanut Jussi Kotkavirta. Luennosta: ”Die Philosophie als Platzhalter und Interpret” (1981), joka julkaistiin kirjana ”Moralbewußtsein und kommunikatives Handeln” (1983). Helsinki: Helsingin yliopisto, Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, 1993. ISSN 0784-0640. ISBN 951-45-5858-8.
  • Habermas, Jürgen: ”Tieto ja intressi”, Yhteiskuntatieteiden filosofiset perusteet osa I, s. 123–141. Toimittaneet Raimo Tuomela & Ilkka Patoluoto. Suomentanut Paavo Löppönen. Alkuperäisjulkaisu: Technik und Wissenschaft als ’’Ideologie’’ (1968), s. 146–168. Helsinki: Gaudeamus, 1976. ISBN 951-662-156-2.
  • Habermas, Jürgen: Julkisuus. (Tietosanakirja-artikkeli. Alkuperäisjulkaisu on: ”Öffentlichkeit”, teoksesta: ”Fischer Lexikon Staat und Politik’’ (1964), uusi laitos, s. 220–226) Tiedotustutkimus, 1985, 8. vsk, nro 3, s. 17–22. Tiedotusopillinen yhdistys TOY. ISSN 0357-8070. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 25.10.2022.
  • Habermas, Jürgen: ”Moderni — keskeneräinen projekti”, Moderni/postmoderni: lähtökohtia keskusteluun, s. 95–113. Tutkijaliitton julkaisusarja 44, toimittaneet: Jussi Kotkavirta & Esa Sironen, 2. painos. Suomentanut Pertti Töttö, artikkelin lähdeteos: ”Der philosophische Diskurs der Moderne” (1985). Jyväskylä: Tutkijaliitto, 1989. ISBN 951-9297-77-4.
  • Habermas, Jürgen: ”Moderni ja postmoderni arkkitehtuuri”, Moderni/postmoderni: lähtökohtia keskusteluun, s. 115–133. Tutkijaliitton julkaisusarja 44, toimittaneet: Jussi Kotkavirta & Esa Sironen, 2. painos. Suomentanut Jussi Kotkavirta, artikkelin lähdeteos: ”Der philosophische Diskurs der Moderne” (1985). Jyväskylä: Tutkijaliitto, 1989. ISBN 951-9297-77-4.

Katso myös

Lähteet
  1. ”Habermas, Jürgen”, Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10140–10141. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3.
  2. Robinson, Steve: The Jürgen Habermas Web Resource msu.edu. Viitattu 21.12.2011. (englanniksi)

    Kirjallisuutta
    • Huttunen, Rauno: Kommunikatiivinen opettaminen. Indoktrinaation kriittinen teoria. Jyväskylä: SOPHI, 2003. ISBN 952-5478-18-1.
    • Kangas, Risto: Jürgen Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teoria. Helsinki: Tutkijaliitto, 1987. ISBN 951-9297-60-X.
    • Kaunismaa, Pekka: Ideologia, kommunikaatio ja systeemit. Ideologian käsitteen teoria ja ideologian muutos Jürgen Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teoriassa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1992. ISBN 951-680-779-8.

    Aiheesta muualla
    Tämä artikkeli kuuluu sarjaan Nykyaikaiset filosofit
    Analyyttiset filosofit
    Mannermaiset filosofit
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.