Jättipihta

Jättipihdan oksia ja neulasia.

Jättipihta kasvaa yleensä 40–70 metriä korkeaksi, joskus jopa 80-metriseksi. Rungolla on paksuutta suurimmillaan kaksi metriä. Puu on muodoltaan yleensä kartiomainen, muuttuen epäsäännöllisemmäksi vanhemmiten. Alemmat oksat yleensä nuokkuvat alaspäin. Laji on verraten lyhytikäinen suureksi havupuuksi, kuten pihdat yleensäkin, ja elää harvoin yli 300 vuotta.

Jättipihdan neulasmaiset lehdet ovat 2–6 senttimetriä pitkiä ja noin kaksi millimetriä leveitä. Lehdet ovat asettuneet kahteen riviin vaakasuuntaisesti ja versot haarautuvat vastakkaisesti vaakasuuntaisesti, antaen oksille litteän muodon. Käpyjen pituus on 6–12 cm, niissä on 100–150 suomua ja ne murenevat kypsyttyään, noin puoli vuotta pölytyksen jälkeen vapauttaen siemenet. 6–8 millimetriä pitkät soikeat siemenet ovat siivekkäitä.[3]

Lajia tavataan Pohjois-Amerikan länsirannikolla, Kanadassa Brittiläisessä Kolumbiassa sekä Yhdysvalloissa Montanassa, Idahossa, Washingtonissa Oregonissa ja Kaliforniassa.[4][3] Puu viihtyy rannikon ja vuoristojen kosteissa metsissä. Alueensa pohjoisosissa se saattaa kasvaa aivan merenpinnan tasolla, eteläosissa jopa 1 800 metrin korkeudella. Jättipihta viihtyy puolivarjoisilla paikoilla ja kestää hyvin erittäin varjoisiakin paikkoja, joskin kasvaa selvästi hitaammin vähemmässä valossa.[5]

Jättipihdan puuaines on verraten haurasta, ja puuta käytetään lähinnä paperiteollisuudessa. Lajia käytetään myös koristepuuna lauhkeilla vyöhykkeillä, Suomessa se on kestävä vain aivan etelärannikolla.[6] Lisäksi se on läntisessä Pohjois-Amerikassa suosittu joulukuusena.[5]

• USDA Forest Service: Grand Fir (Abies grandis) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)