Jättiläissiippa

Jättiläissiippa eli isosiippa[2] (Myotis myotis) on siippojen heimoon kuuluva lepakkolaji. Lajia esiintyy Keski- ja Etelä-Euroopassa, Luoteis-Afrikassa ja Vähä-Aasiassa.

Jättiläissiippa
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Lepakot Chiroptera
Heimo: Siipat Vespertilionidae
Suku: Aitosiipat Myotis
Laji: myotis
Kaksiosainen nimi

Myotis myotis
(Brokhausen, 1797)
Jättiläissiipan levinneisyys
Jättiläissiipan levinneisyys
Katso myös

  Jättiläissiippa Wikispeciesissä
  Jättiläissiippa Commonsissa

Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti lajille uutta suomenkielistä nimeä ”isosiippa”.[3]

Elintavat

Naaraat ja poikaset viihtyvät 50–2000 yksilön ryhmissä luolissa ja rakennuksien ullakoilla. Sen sijaan urosyksilöt elävät usein yksinään.[4]

Jättiläissiipat tulevat sukukypsiksi toisena elinvuotenaan. Lepakot pariutuvat loppukesällä tai syksyllä, mutta hedelmöitys viivästytetään siten, että munasolu irtoaa vasta keväällä. Poikanen syntyy tavanomaisesti kesäkuussa ja naaras saa vain yhden jälkeläisen kerralla.[4]

Ravinnoksi kelpaavat kovakuoriaiset, hyönteiset ja hämähäkit, jotka jättiläissiippa etsii maastosta.[4] Jättiläissiippa suojautuu pöllöiltä matkimalla pistiäisten ääniä.[5]

Anatomia

Laji on Euroopan ja Vähän-Aasian kooltaan suurin lepakkolaji.[6] Sen ruumiin pituus on 6,8–8,3 cm ja häntä 4,5–6 cm, ja sen massa on noin 25–40 g. Jättiläissiipan kyynärvarsi on 5,6–6,7 cm[4] ja siipien leveys 40 cm.[6] Turkin väritys on tumman hiekanvärinen yläruumiissa ja vaaleampi alaruumiissa.

Lähteet
  1. Hutson, A.M., Spitzenberger, F., Aulagnier, S., Coroiu, I., Karataş, A., Juste, J., Paunovic, M., Palmeirim, J. & Benda, P.: Myotis myotis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.7.2014. (englanniksi)
  2. Tikkanen, Jouni: Lauhan talven menestyjät Suomen Luonto. 5.2.2020. Viitattu 19.4.2022.
  3. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus[vanhentunut linkki] Luettu 20.11.2010.
  4. Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 98. suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja. WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6.
  5. Bats buzz like hornets to scare away predators science.org.
  6. Clive Roots: Hibernation, s. 175. Greenwood Publishing Group, 2006. ISBN 9780313335440. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.