Jätkänkynttilä (silta)

Jätkänkynttilä[1] on Rovaniemellä sijaitseva vuonna 1989 valmistunut Suomen ensimmäinen tieliikenteen vinoköysisilta. Sen kokonaispituus on 320 metriä ja se on osa kantatietä 78 eli Kajaanintietä. Silta ylittää Kemijoen. Siltapaikka on hiukan Kemijoen ja Ounasjoen yhtymäkohdasta alavirtaan. Ounasvaara on sen kaakkoispuolella.

Jätkänkynttilä
Ajokaistoja 4
Ylittää Kemijoki
Sijainti Rovaniemi
Ylläpitäjä Väylävirasto
Siltatyyppi vinoköysisilta
Pisin jänneväli 126 m
Pituus 320 m
Leveys 25,5 m
Avattu liikenteelle 1989
Koordinaatit 66°30′10″N, 025°44′33″E
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Silta helmikuussa 2009.

Jätkänkynttilä vihittiin käyttöön 28. syyskuuta 1989. Sillan poikki oli vedetty puomiköysi, joka katkaistiin erikseen kummankin ajoradan osalta. Tehtävän suorittivat kansliapäällikkö Juhani Korpela liikenneministeriöstä ja Rovaniemen kaupunginjohtaja Matti Pelttari, avustajina heillä olivat muun muassa Tie- ja vesirakennuslaitoksen (TVL) pääjohtaja Jouko Loikkanen ja Lapin läänin maaherra Asko Oinas. Työvälineenä oli piilukirves.[2]

Suunnittelukilpailu

Rovaniemen kaupunki ja TVL järjestivät suunnittelukilpailun vuonna 1982, tarkoitus oli rakentaa korkeatasoinen silta Ounaskosken niskalle Ounasvaaran hallitsemaan kaupunkimaisemaan. Kilpailu oli kutsukilpailu, johon osallistui neljä suunnittelutoimistoa, jotka jättivät kymmenen ehdotusta. Useimmissa ehdotuksissa oli sillan kannen yläpuolisia rakenteita.[1]

Voittanut ehdotus

Palkintolautakunta valitsi voittajaksi epäsymmetrisen vinoköysisillan, jossa oli kahdesta teräsbetonipilarista muodostuva pyloni. Pilareiden yläpäät muistuttavat vinoon sahattuja jätkänkynttilöitä sähköisine ”tulineen”. Voittaneen ehdotuksen nimimerkki olikin Jätkänkynttilä, josta sittemmin tuli myös sillan virallinen nimi. Nimimerkin takaa paljastui oululainen suunnittelutoimisto SuunnitteluKortes[1][3], joka myös suunnitteli sillan, suunnittelussa oli tukena saksalainen insinööritoimisto Leonhart, Andrä und Partner GmbH.[4]

Suunnittelijat

Ehdotuksen tehneeseen työryhmään kuuluivat insinööri Algot Kettunen, diplomi-insinööri Esko Järvenpää, insinööri Pentti Pohjola ja piirtäjä Hilkka Kitinprami. Arkkitehdit Veli Ojanperä ja Paavo Karjalainen avustivat esteettistä suunnittelua.[1] Vinoköysisilta maksoi perinteistä siltatyyppiä enemmän. Siitä huolimatta Jätkänkynttilä toteutettiin kilpailuehdotuksen pohjalta. Sillan urakoi ruotsalainen PBA Bygg Norra AB.[4]

Suomen ensimmäinen vinoköysisilta tieliikenteelle

Suomessa ei ollut ennen Jätkänkynttilää rakennettu tieliikenteen vinoköysisiltoja muun muassa taloudellisista ja maisemallisista syistä, vaikka niitä oli siltakilpailuissa jo ehdotettu. Kevyen liikenteen siltoja oli rakennettu jokunen.[1]

Mitat ja tekniset tiedot

Viisiaukkoisen Jätkänkynttilän kokonaispituus on 320 metriä. Sillan pääjänne 126 metriä. Muut jänteet ovat 42 metriä.[1] Silta on leveä, 25,5 metriä, käsittäen neljä ajokaistaa, kevyen liikenteen väylät molemmin puolin sekä keskialueen, jossa ovat pyloni ja tukiköydet. Leveydestä johtuen sillan kansi on kotelomuotoisen teräsrakenteen ja teräsbetonisen kansilaatan muodostama liittorakenne. Pylonissa on kaksi teräsbetonipilaria, jotka ovat halkaisijaltaan noin 2,3 metriä ja keskenään erikorkuiset. Korkeimman pilarin huippu on 47 metrin korkeudella sillan kannesta.[4]

Pääjännettä kannattelevat kahdeksan köysiparia on sijoitettu viuhkamaisesti. Ounasvaaran puolella olevat takaköydet on ankkuroitu sillan maatukeen, köysipareja on kahdeksan ja ne ovat yhdensuuntaiset.[4]

Lähisillat

Jätkänkynttilän lähellä olevat sillat ovat Ounaskosken silta ja Ounasjoki–Kemijoki-silta.

Lähteet
  • Aitta, Seppo (vast.toim.): Siltojemme historia. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL, 2009. ISBN 951-758-446-6.

Viitteet
  1. Aitta, 2004, s. 246
  2. Aitta, 2004, s. 247-248
  3. Karppinen, Lasse: SuunnitteluKortes luottaa vientiin : 40-vuotias toimisto aikoo kasvaa tänäkin vuonna. Kaleva, 24.6.2003, s. 15. Oulu: Kaleva Kustannus Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.2.2010.
  4. Aitta, 2004, s. 247

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.