Jälkiverotus

Jälkiverotus tarkoitti veron määräämistä jälkikäteen silloin, kun tulo oli normaalissa verotuksessa osittain tai kokonaan jäänyt verottamatta. Jälkiverotuksen saattoi olla se, ettei verovelvollinen antanut veroilmoitusta tai se oli erehdyttävä, puutteellinen tai väärä. Tällöin verotettavalle tulolle määrättiin veron lisäksi veronkorotus ja viivästyskorko joka verotettiin säännönmukaisen verotuksen jälkeen, eli jälkiverotus. Jälkiverotuksen lievempi muoto on veronoikaisu, johon ei liity veronkorotusta, vaan ainoastaan korko. Jälkiverotusaika on useimmissa tapauksissa viisi vuotta säännönmukaisen verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta. Jälkiverotus toimitettiin tulo- ja varallisuusverotuksessa. Myös arvonlisäverotuksessa ja valmisteverotuksessa on aina ollut mahdollisuus oikaista vero jälkikäteen.[1][2] Verovelvollisen kuoltua jälkiverotuksen kohteeksi tuli hänen kuolinpesänsä. Jälkiverotus oli tällöin toimitettava kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jolloin perukirja jätettiin verovirastolle.[3]

Jälkiverotus pohjautuu ajatukseen, että veroilmoitusten suuren määrän vuoksi tapahtuu virheitä veronsaajan vahingoksi. Verotusvirheitä voi tapahtua myös verovelvollisen ilmoitusten virheiden ja puutteiden vuoksi. Virheiden oikaiseminen on tärkeää, jotta verorasitus jakautuisi oikeudenmukaisesti. Verovelvollinen voi välttää riskin joutua jälkiverotetuksi antamalla asianmukaisen veroilmoituksen ja selittäen siinä mahdolliset epäselvät kohdat. Kirjanpitovelvolliset verotetaan pääsääntöisesti kirjanpidon tietojen mukaan. Jos verotarkastuksessa havaitaan, ettei se pidä paikkaansa, jälkiverotuksen edellytykset ovat täyttyneet.[4]

Varsinainen tuloverotuksen jälkiverotusmenettely kuuluu verotusmenettelylain muutosten takia historiaan. Ensimmäiset uudet verotuksen oikaisua koskevat pykälät säädettiin 2005, ja nämä siis korvaavat jälkiverotuksen. Jälkiverotuksia kuitenkin toimitettiin niin kauan kuin siihen ilmeni tarvetta takautuvasti, mutta periaatteessa tuloverotuksessa jälkiverotus ei ole ollut mahdollista uuden pykälän voimaan astumisesta 1+5 vuoden jälkeen.

Lähteet
  1. Iso tietosanakirja, WSOY 1995–1997.
  2. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
  3. Laki verotusmenettelystä, 59 §
  4. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa V palstat 295–298.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.