Jäkärlän keramiikka

Jäkärlän keramiikka eli Jäkärlän ryhmän keramiikka on suomalainen kivikautisen keramiikan tyylisuunta, jota valmistivat Jäkärlän ryhmän jäsenet. He olivat subneoliittisia metsästäjä-keräilijä-kalastajia Suomenlahden, Ahvenanmeren ja Pohjanlahden rannikoilla. Nämä ryhmät jatkoivat keraamisten astioiden valmistusperinnettä varhaiskampakeraamiikan jälkeen ja tyypillisen kampakeramiikan rinnalla. Jäkärlän keramiikka kuuluu kampakeramiikan läntiseen ryhmään. Kirjallisuudessa siitä käytetään lyhennettä Jäk ja sitä valmistettiin noin 4300−3700 eaa..[1][2][3][4][5]

Piirteitä

Astiat valmistettiin vyöhyketekniikalla, jossa nauhaksi kaulittu kaistale kierrettiin pohjan ympärille tai kiinnitettiin edellisen nauhan jatkeeksi. Näin muodostui astian seinämä, joka päättyi profiilittomaan suuaukkoon. Reuna saatettiin joskus taivuttaa hieman sisäänpäin, mutta yleensä se oli suora. Astian muoto muistutti pääpiirteissään kampakeramiikan läntisen ryhmän astioita.[6]

Savimateriaali valmistettiin sekoittamalla siihen vähän orgaanista materiaalia sideaineeksi. Sideaineita olivat muun muassa ruoho ja muu kasvikuitu sekä Cardium-simpukan tai kotiloiden kuorimurska. Polttaminen hävitti kasvissekoitteen jättäen keramiikan huokoiseksi. Suomalaisen maaperän happamuus liuotti lisäksi simpukan kalkkikuoren jättäen löydetyt sirpaleet entistä huokoisemmaksi. Astian sirpaleiden mureneminen saattaa johtua myös heikosta poltosta, koska kalkki ei siedä liian kovaa kuumuutta (alle 750 °C).[6][2]

Astiat

Löytöjen perusteella ei ole voitu rekonstruoida kokonaista saviruukkua, mutta kappaleista on päätelty niiden olleen samantapaisia kuin muillakin kampakeraamisilla ryhmillä. Astiat olivat joko pyöreäpohjaisia tai suippokärkisiä eikä astian reunaa taivutettu jyrkästi tai sitä vahvistettu paksummalla savimassalla. Osa astioista oli suuria varastoruukkuja ja osa pienempiä keittoastioita. Aivan pieniä astioitakin valmistettiin, kuten esimerkiksi Kolmhaarasta löydetyt kaksi pientä kuppia osoittavat. Ensimmäisen suuaukon läpimitta oli vain 8,5 senttimetriä (cm) ja astian korkeus oli 5,3 cm. Sen koristelu sisälsi runsaasti rengaskuvioita (ehkä ruokonpää). Toisen kupin läpimitta oli 10,5 cm ja korkeus 6,0 cm. Sen koristelu sisälsi kalanruotoon aseteltuja kampaleimoja. Muut Kolmhaaran löydöt olivat suurten ruukkujen sirpaleita, joista ei voinut muodostaa ehjää astiaa.[6][7]

Koristelu

Astioiden koristelu oli lähes samanlaista kuin varhaiskampakeramiikassakin, mutta muutamin poikkeuksin. Jäkärlän keramiikassa käytettiin pääasiassa leveitä kampaleimoja, jotka olivat toukkamaisen soikeita. Ne ryhmiteltiin vaakasuoriin riveihin ja painettiin saveen vaihtelevissa asennoissa. Koristelussa ei käytetty kuoppia. Koko astia koristeltiin ulkopuolelta ja joskus myös sisäpuoleltakin.[6][2]

Muitakin koriste-elementtejä esiintyy: kapeita kampaleimoja, kierrenuoraleimat (naru kiedottu tikun ympärille), rengasleimat (ruokonpää), suiponsoikeat ja ryyninmuotoiset painaumat sekä kolmiot.[6]

Elinkaari

Synty
Pääartikkeli: Jäkärlän ryhmä

Jo nuoremmalla varhaiskampakeraamisella kaudella Jäkärlän keramiikkaa erottuu joukosta 4300 eaa. alkaen. Kun tyypillinen kampakeramiikka levisi nopeasti Suomeen, jäi Lounais-Suomeen tämä pieni Jäkärlän ryhmä, jossa ei valmistettu tyypillistä kampakeramiikkaa. Selitykseksi on tarjottu eri väestöpohjaa, sillä tyypillisen kampakeramiikan leviämisen mukana Fennoskandiaan muutti Karjalasta myös lisää ihmisiä, jotka eivät asettuneet lounaisrannikolle.[8][9][10][5][11]

Leviäminen

Keramiikan levintä oli varsin rajattua ja tiheimmillään ryhmät olivat Aurajoen ja Kokemäenjoen välisellä rannikolla. Myös muualla oli Jäkärlän keramiikkaa valmistavia ryhmiä. Asuinpaikkoja löytyy Länsi-Uudellamaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Tunnetuimpia asuinpaikkoja ovat esimerkiksi Turussa Maarian Jäkärlä, Euran Kolmhaara, Hinnerjoen Lammila ja Köyliössä Köyliönjoen asuinpaikat.[2][9][10]

Häviäminen

Koska jokaisella asuinpaikalla, jossa Jäkärlän keramiikkaa esiintyy, löytyy myös sitä hieman nuorempaa tyypillistä kampakeramiikkaa, arvellaan Jäkärlän ryhmän lopulta sulautuneen ympäröivään valtakulttuuriin 3700 eaa. mennessä. Ryhmän asuinpaikoilla löytöesineistö ja keramiikka muuttui tyypillisen kampakeramiikan kaltaiseksi eikä siten enää erottunut siitä.[8][9][10]

Tutkimushistoria

Aarne Äyräpää huomasi Jäkärlän keramiikan erityisaseman muihin ryhmiin nähden ja Torsten Edegren, joka tutki sitä paljon, kuvasi väitöskirjassaan ryhmän piirteet. Muita ryhmää tutkineita ovat esimerkiksi C. F. Meinander ja Henrik Asplund.[6]

Lähteet
  • Huurre, Matti: 9000 vuotta Suomen esihistoriaa. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-13753-0.
  • Alhonen, Pentti & Huurre, Matti: Satakunnan historia I,1. Rauma: Satakunnan maakuntaliitto r.y. & Satakuntaliitto, 1991. ISBN 952-9617-06-2.
  • Lehtosalo-Hilander Pirkko-Liisa: Kalastajista kauppanaisiin – Euran esihistoria. Vammala: Euran Kunta, 2000. ISBN 951-96964-1-5.
  • Salo, Unto: Ajan ammoisen oloista. Vammala: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-000-4.

Viitteet
  1. Salo, Unto: Ajan ammoisen oloista, 2008, s. 43–53
  2. Alhonen & Huurre: Satakunnan historia I, 1991, s. 161–169
  3. Piezonka, Henny: Stone Age hunter-gatherer ceramics of North-Eastern Europe: New insights into the dispersal of an essential innovation. Documenta Praehistorica, 2012, nro XXXIX, s. 23–51. Ljubljana, Kroatia: Ljubljanan yliopisto. ISSN 1408-967X. Verkkoversio (pdf). Viitattu 2.6.2014. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Museovirasto: Kampakeraaminen kulttuuri, joka käyttää kalibroimattomia ajoituksia (päivitetty 27.6.2012).
  5. Pesonen, Petro: Nuorempi varhaiskampakeramiikka (Ka I:2) (Helsingin Yliopisto, päivitetty 10.3.1999).
  6. Pesonen, Petro: Jäkärlän ryhmän keramiikka (Jäk) (Helsingin Yliopisto, päivitetty 13.3.1999).
  7. Lehtosalo-Hilander Pirkko-Liisa: Kalastajista kauppanaisiin – Euran esihistoria, 2000, s. 11–29
  8. Huurre, Matti: 9000 vuotta Suomen esihistoriaa, 2000, s. 30–32
  9. Alhonen & Huurre: Satakunnan historia I, 1991, s. 173–188
  10. Alhonen & Huurre: Satakunnan historia I, 1991, s. 188–190
  11. Lavento, Mika: Kulttuuri ja kulttuurit suomalaisen arkeologian silmin - katsaus 1950-luvulta 1990-luvun luvulle, 2005

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.