Bandyliiga

Bandyliiga (ruots. Bandyligan) on miesten jääpallon korkein sarjataso Suomessa. Sen järjestää Suomen Jääpalloliitto. Sarjan voittaja on jääpallon Suomen-mestari. Jääpallon Suomen-mestaruudesta pelattiin ensimmäistä kertaa vuonna 1908, ensimmäisenä joukkuepallopelinä Suomessa. Korkeinta sarjatasoa on kutsuttu nimellä Bandyliiga kaudesta 1991–1992 lähtien.

Jääpallon Bandyliiga
Meneillään oleva kausi
Bandyliigakausi 2022–2023
Laji Jääpallo
Maa(t)  Suomi
Perustettu 1908 (nimi Bandyliiga 1991)
Edeltäjä Jääpallon SM-sarja
Joukkueita 9
Hallitseva mestari Narukerä
Eniten mestaruuksia HIFK (17)
Alempi taso Suomi-sarja
TV Yle
Kuva kauden 2013–2014 loppuottelusta Oulussa.

Historia

Suomessa jääpallon kilpailutoiminta alkoi organisoitua Suomen Palloliiton perustamisen myötä vuonna 1907. Vuonna 1908 ratkaistiin ensimmäinen Suomen-mestaruus, kun Polyteknikkojen Urheiluseura (PUS) voitti Helsingin IFK:n finaalissa maalein 8–3. Jääpallo sai näin kunnian olla ensimmäinen joukkuepallopeli, jossa ratkaistiin Suomen-mestaruus. Siitä lähtien jääpallon Suomen-mestaruus on ratkaistu vuosittain. Ainoastaan vuosina 1918, 1940 ja 1942 mestaruus jäi ratkaisematta sotien vuoksi.

Mestaruudesta pelattiin cup-kilpailuna vuoteen 1931, jolloin siirryttiin yksinkertaiseen sarjaan. Yksinkertaista sarjaa jatkettiin vuoteen 1937. Sen jälkeen oli kaksilohkoinen sarja. Vuonna 1941 sarja oli kolmilohkoinen ja sotatalvina 1943 ja 1944 Suomen mestaruus ratkaistiin cup-kilpailuna. Nelilohkoinen mestaruussarja käynnistyi sodan jälkeen. Kaksilohkoiseen palattiin kahden kauden jälkeen eli 1947 ja edelleen yksilohkoiseen 1953. Työväen Urheiluliiton seurat tulivat Palloliiton sarjoihin 1956. Yksilohkoista sarjaa pelattiin vuoteen 1969. Poikkeuksen muodosti vuosi 1965, jolloin pelattiin kahdessa SM-sarjan lohkossa. Kaksinkertainen yksilohkoinen sarja käynnistyi kaudella 1969–1970 ja siihen lisättiin pudotuspelit kaudella 1976–1977.[1]

Suomen parhaimpia jääpalloseuroja lajin alkuvuosikymmeninä 1910-luvulta 1930-luvulle olivat Viipurin Sudet (aluksi nimellä Viipurin Bandy- ja Jalkapalloseura) sekä Helsingin IFK. Warkauden Pallo -35 on ollut yksi Suomen johtavista seuroista 1940-luvulta lähtien. Seuran saavutuksena on yhteensä 16 Suomen-mestaruutta. Oulu nousi kaupunkina jääpallokartalle 1950-luvulla Oulun Palloseuran johdolla. OPS voitti 1950- ja 1960-luvulla kaikkiaan seitsemän mestaruutta, joista viisi peräkkäin, mikä on peräkkäisten voitettujen jääpallon Suomen-mestaruuksien ennätys. OPS:n valtakauden päättyessä suomalaisessa jääpalloilussa 1970-luvulla alkoi toisen oululaisseuran, Oulun Luistinseuran, nousu. OLS on saavuttanut historiansa aikana 16 Suomen-mestaruutta. 1990-luvulla Suomen kärkijoukkueiden joukkoon nousi Tornion Palloveikot, joka on ollut 2000-luvulla menestynein suomalainen jääpalloseura saavuttamalla kuusi SM-kultaa.

Vuonna 2008 tuli kuluneeksi 100 vuotta ensimmäisen jääpallon Suomen-mestaruuden ratkaisusta. Helsingissä pelatussa juhlafinaalissa Oulun Luistinseura voitti Tornion Palloveikot rangaistuslyöntien jälkeen. Koska muutama vuosi oli jäänyt pelaamatta Suomen-mestaruudesta, 100. mestaruuden voitti keväällä 2010 Helsingin IFK.

Sarjajärjestelmä

Bandyliigan sarjajärjestelmä uusittiin kaudelle 2020-2021. Kaksinkertaisen runkosarjan jälkeen neljä parasta jatkavat ylempään ja viisi seuraavaa alempaan jatkosarjaan. Jatkosarjoissa joukkueet kohtaavat toisensa kerran. Jatkosarjojen jälkeen pudotuspeleihin selviävät kaikki joukkueet ylemmästä jatkosarjasta sekä alemman jatkosarjan kaksi parasta.

Puolivälierät pelataan paras kolmesta -periaatteella. Välierät pelataan paras viidestä.

Finaali pelataan runkosarjassa paremmin sijoittuneen joukkueen kotikentällä paras yhdestä eli kerrasta poikki -menetelmällä.

Mikäli ottelutilanne puolivälierissä, välierissä, finaalissa tai pronssiottelussa on tasan varsinaisen peliajan jälkeen, ottelua jatketaan 2 x 10 minuutin jatkoajalla. Jatkoajalla on käytössä äkkikuolemaperiaate eli ottelu päättyy välittömästi maaliin. Mikäli ottelu on jatkoajan jälkeen tasan, suoritetaan rangaistuslyöntikilpailu.

Tilastoja

Mestarit

Eniten jääpallon Suomen-mestaruuksia on voittanut Helsingin IFK 17 mestaruudella. Ykköspaikkaa piti hallussaan vuoteen 1995 asti Viipurin Sudet. Uusimpana joukkueena mestariluetteloon on lisätty JPS vuonna 2019.

Eniten maaleja

Maalintekijätilastoa on pidetty vuodesta 1963 lähtien. Runkosarjan tilastokärki kauden 2022-2023 jälkeen:

Sija Pelaaja Joukkue Maalit
1.Veikko NiemikorpiOPS, OLS, HIFK692
2.Jari VaattovaaraToPV662
3.Harri KauhanenWP-35656
4.Marko KilpeläinenOPS, OLS633
5.Samuli NiskanenOPS, OLS516
6.Matti AlataloOLS495
7.Janne Hauska*Veiterä, WP-35, HIFK, Kampparit468
8.Pekka VartiainenOLS, Akilles439
9.Lasse LaakkonenWP-35, Akilles, HIFK431
10.Igor ZolotarevToPV , Kampparit, LRK Tornio430
11.Rasmus LindqvistAkilles416
12.Arto LoukkolaOPS, OLS413
13.Petri ParviainenAkilles, Botnia, HIFK392
14.Jarmo KehusmaaVastus, Botnia, ToPV381
14.Tomi Mustonen*Narukerä381
16.Janne KoponenVeiterä, JPS, Botnia, HIFK362
17.Seppo LaakkonenWP-35348
18.Antti LaineJPS, HIFK, Kampparit340
19.Lauri SöderströmBotnia, HIFK327
20.Lauri ArponenNarukerä296

* pelasi Bandyliigassa kaudella 2022-2023

Eniten otteluita

Eniten Bandyliigan runkosarjaotteluita kauden 2022-2023 jälkeen:

Sija Pelaaja Joukkue Ottelut
1.Joni MaaranenKampparit, HIFK, WP-35, JPS470
2.Jari ValtaOPS, OLS464
3.Tommi Niittylä*Vesta, Botnia, HIFK463
4.Tommi HeikkiläNarukerä433
5.Juha LaitinenHIFK430
6.Lasse LaakkonenWP-35, Akilles, HIFK427
7.Kim JohanssonAkilles424
8.Petri ParviainenAkilles, Botnia, HIFK421
8.Pauli RientoNarukerä421
10.Ari KukkonenBotnia, Akilles, HIFK418
11.Heikki HyvönenNarukerä412
12.Rasmus LindqvistAkilles406
13.Magnus GustafssonAkilles405
14.Jarmo HaavistoHIFK404
15.Igor ZolotarevToPV , Kampparit, LRK Tornio402
16.Jari VaattovaaraToPV401
17.Marko KilpeläinenOPS, OLS390
18.Mikko HyvönenKampparit, WP-35371
18.Veikko NiemikorpiOPS, OLS, HIFK371
20.Petteri LuomansuuOPS, OLS365

* pelasi Bandyliigassa kaudella 2022-2023

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. Anttinen, Pekka: Sata vuotta oululaista jääpalloa, s. 7. Botnia-69 ry, 2006. ISBN 952-92-0998-3.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.