Jääpallo

Jääpallo eli bandy on perinteikäs jäällä pelattava joukkuepeli. Suosituinta laji on Pohjoismaissa ja entisen Neuvostoliiton alueella, mutta viime vuosina lajin suosio on kasvanut muissakin maissa.lähde?

Jääpallo
Alkuperämaa Englanti
Piirteet
Tyyppi mailapeli
Pelaajien määrä 11
Varusteet maila, pallo
Pelialue 100 × 60 m (kv.)
Peliaika 2 × 45 min
Kilpailutoiminta
Kansainvälinen kattojärjestö FIB
Jääpallon Ruotsin miesten pääsarjan loppuottelu Sandvikens AIK:n ja Västerås SK:n välillä vuonna 2015.

Laji muistuttaa monilta osin maahockeya ja hurlingia. Jääpalloa pelataan luistimilla jalkapallokentän kokoisella alueella. Säännöt ja periaatteet, esimerkiksi paitsiosääntö ja peliaika 2 × 45 minuuttia, ovat monilta osin samanlaiset jalkapallon kanssa.

Toisin kuin jääkiekossa, ovat jääpallossa tönimiset ja taklaukset, kuten hartia- ja lonkkaestot, kiellettyjä. Palloa ei saa myöskään esimerkiksi pelata kädellä tai lyödä olkapään yläpuolella olevalla mailalla. Rikkeistä tuomari määrää vapaalyönnin rikkomuspaikasta tai mikäli rike tapahtuu puolustavan joukkueen rangaistusalueella, lyönnin puoliympyrän muotoisen rangaistusalueen rajalla, 17 metrin päässä maalilta sijaitsevalta vapaalyöntipisteeltä. Vakavista rikkomuksista tuomitaan rangaistuslyönti rangaistuspisteeltä, joka sijaitsee 12 metrin etäisyydellä maalista.

Historiaa

Esihistoriaa

Jääpallon kaltaisia pelejä on pelattu tuhansien vuosien ajan. Ensimmäiset merkit muinaisesta ”jääpallosta” ovat egyptiläisissä hautapiirroksissa Beni Hasanissa, Minian lähistöllä. On epäselvää, onko peliväline ollut pallo vai ympyrän muotoinen, mutta esimerkiksi mailojen muoto on samanlainen kuin nykyäänkin jääpallossa. Muita eri puolilla maailmaa pelattuja samankaltaisia pelejä ovat eteläisessä Keski-Aasiassa pelattu ”poolo”, jota tiettävästi pelattiin ilman hevosia, Japanissa ”kachi” eli ”dakyu” ja asteekkien ”cheuca”, jossa puista palloa lyötiin hirvenluilla.[1]

Myös Kreikassa tiedetään harrastetun Maratonin taistelun aikoihin samanlaista peliä, jossa nahkaista höyhenillä täytettyä palloa pelattiin käyrillä mailoilla. Pelin uskotaan levinneen myöhemmin Roomaan nimellä paganica ja Rooman laajenemisen myötä eri puolille Eurooppaa ja Välimeren ympäristöä.[1]

Keskiajalla Euroopan pohjoisissa osissa pelattiin lukuisia pallopelejä. Islantilaisissa legendoissa ja kansantaruissa esiintyy knattleikr-niminen peli, jonka uskotaan levinneen islantilaisten uudisasukkaiden mukana Britteinsaarille. Knattleikrillä on monia yhtäläisyyksiä perinteisiin, myöhemmin saarilla pelattuihin peleihin kuten irlantilaisten hurlingiin, skottien shintyyn ja walesiläisten bandyyn eli jääpalloon, joiden uskotaan polveutuneen samasta esi-isästä, luultavasti paganicasta. Irlantilaisissa taruissa esiintyy useita sankareita, jotka esittelevät taitojaan hurlingissa. Skotlannissa kuningas Aleksanteri I:n (1078–1124) kerrotaan pelanneen shintyä.[1][2]

Vanhimmat todisteet jääpallosta jääpallona ovat 1200-luvulta peräisin olevissa Canterburyn katedraalin ikkunamaalauksissa, joissa kuvataan toisessa kädessään käyrää mailaa ja toisessa palloa pitelevä poika.[1]

Myös kymrien tiedetään pelanneen lajia nimellä bando, joka tulee germaanisesta käyrää mailaa tai keppiä merkitsevästä sanasta bandja. Walesissa on museossa näytteillä joitakin muinaisia bando-mailoja, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin nykyiset jääpallomailat. Niin hurlingia, shintyä kuin bandyakin pelattiin sekä ruoholla että jäällä, mutta ilmastollisten seikkojen vuoksi nurmikolla pelattu versio oli suosituin.[1]

Yksi Euroopan historiallisia mailoilla pelattuja jääpallon kaltaisia pallopelejä oli Alankomaitten jäällä pelattava kolv 1500- ja 1600-luvuilla. Kolv ei kuitenkaan ollut joukkuepeli, vaan muistutti enemmänkin golfia. Venäjällä pelattuja pelejä olivat muun muassa julas, kotol ja kubar.[1]

Aiemmin termit ”bandy” ja ”hockey” merkitsivät samaa asiaa, mutta nykypäivään tultaessa jää- ja ruohoversiot ovat eriytyneet toisistaan. Bandya eli jääpalloa pelataan jäällä ja hockeya eli maahockeya ruohokentällä. Myöhemmin pohjoisamerikkalaiset kehittivät lajin pohjalta oman versionsa, jossa pelaajien määrä puolitettiin ja kenttää sekä maaleja pienennettiin. Tämän pohjalta syntyi jääkiekko.[1]

Nykymuotoisen jääpallon synty
Englannin jääpallomaajoukkue vuoden 1913 EM-kilpailuissa.

Nykyiseen muotoonsa jääpallo kehittyi 1700-luvun puolella Englannissa. Englannissa oli pelattu mailalla ja pallolla pelattavaa hockey -nimistä peliä jo satojen vuosien ajan. Siitä kehitettiin myös jäällä ja luistimilla pelattava versio, jota saatettiin pelata talvisin. Tämä tapahtui the Fens -nimisellä alueella Englannin itäosassa, missä alava soinen maa sai talvisin jääpeitteen. Pelin keskuksena toimi Bury-on-Fenin kylä, jossa jäällä pelattavaa hockeyta harrastettiin ainakin jo talvella 1813–1814, mutta todennäköisesti peli oli kehittynyt jo aiemmin.[3]

1800-luvun puolivälissä lajin harrastus levisi myös kaupunkeihin. Yksi ensimmäisistä seuroista oli vuonna 1865 perustettu Nottingham Forest Football anf Bandy Club, joka myöhemmin keskittyi vain jalkapalloon.[3][4] Toinen yksi edelleen toimivista varhaisista jääpalloseuroista on 1889 perustettu Sheffield United.[5] Fens-seudulla laadittiin pelille yhteiset säännöt vuonna 1882 ja lajiliitto perustettiin vuonna 1891. Brittiläisten mukana laji levisi Euroopan mannermaalle 1890-luvulta lähtien.[3] Ensimmäinen kansainvälinen ottelu pelattiin vuonna 1891, kun Bury Fenin joukkue matkusti Hollantiin.[6] Parhaimman jalansijan laji sai Ruotsista, jonne kreivi Clarence von Rosen toi lajin talvella 1895–1896. Tukholmassa pelattiin seurajoukkueiden kesken ensimmäistä kertaa vuoden 1901 Pohjoismaisissa kisoissa. Ruotsin mestaruudesta pelattiin ensimmäistä kertaa vuonna 1907.[3]

Laji levisi myös Venäjän keisarikuntaan ja Pietarista tuli toinen tärkeä lajin tukikohta.[3] Venäjällä ylhäisö oli jo pelannut vastaavaa peliä 1700-luvulla Neva-joen jäällä.[1] Nykymuotoisen jääpallon pelaamisen on katsottu alkaneen Pietarissa vuonna 1898.[3] 1890-luvulla lajin harrastus levisi myös Keski-Eurooppaan.[1]

Kilpailutoiminnan alku
Jääpalloilijat juhlivat maalia

Kansainvälinen jääpallotoiminta alkoi vuonna 1913, jolloin pelattiin ensimmäinen kansainvälinen jääpalloturnaus, kun Sveitsin Davosissa järjestettiin Euroopan mestaruuskilpailut. Turnaukseen osallistuivat Alankomaat, Belgia, Englanti, Italia, Itävalta-Unkari, Ranska, Saksa ja Sveitsi. Mestaruuden voitti Englannin joukkue. Ensimmäinen maailmansota kuitenkin katkaisi lajin kansainvälisen toiminnan kehityksen.[7]

Pohjoismaissa maajoukkuetoiminta alkoi sotavuosien jälkeen, kun vuonna 1919, Ruotsi ja Suomi kohtasivat Helsingissä, kyseessä oli molempien maiden ensimmäinen jääpallomaaottelu.[8][6] Vuodesta 1919 Suomi ja Ruotsi kohtasivat maaottelussa vuosittain.[9] Ruotsi aloitti vuotuiset ottelut Norjaa vastaan vuonna 1927. Suomi ja Norja kohtasivat toisensa ensimmäistä kertaa vuonna 1940. 1920–1930-luvulla Suomi kohtasi ystävyysotteluissa myös Viron.[10][11]

Kansallisista mestaruuksista alettiin pelata Ruotsissa 1907, Suomessa 1908 ja Norjassa 1912.[6][12][13] Myös Virossa alettiin pelata kansallisesta mestaruudesta ja ensimmäinen kilpailu pidettiin vuonna 1921. Virossa toiminta kuitenkin kuihtui 1930-luvulla.[14] Neuvostoliitossa kansallisesta mestaruudesta pelattiin ensimmäistä kertaa vasta 1936.[15]

1900-luvun alussa Eurooppaan levisi myös kanadalainen jääkiekko, joka tukahdutti jääpallon orastavan kehityksen Keski-Euroopassa, mutta Pohjoismaissa ja Venäjällä säilyi jääpallon suosio. Muualla peliä alettiin pelata kanadalaisin säännöin. Ratkaisevaa kehitykselle oli jääkiekon pääsy olympialaisten ohjelmaan vuonna 1920, mikä tukahdutti bandy-pelin Keski-Euroopasta 1920-luvun loppuun mennessä.[3][16]

Venäjän jääpallohistoria

Jääpallon nykyaikaiset säännöt on kirjoitettu Englannissa, mutta tavallaan laji on kehittynyt osaksi myös Venäjällä, sillä Pietarissa pelattiin jääpallon tapaista peliä jo ennen britteinsaarilta tulleen pelin leviämistä.[17][1] Huomattava vaikutus pelin leviämiselle Venäjän keisarikunnassa oli Pietarissa työskenneillä briteillä. Pietarissa kehitettiin lajille yhteiset säännöt vuonna 1898, mitä pidetään Venäjän jääpallon syntymävuotena.[18] Pietarista muodostui lajin tukikohta ja siellä aloitettiin jääpallon pelaaminen toden teolla jo 1800–1900-luvun vaihteessa ja lajin hiipuessa muualla se säilytti Venäjällä suosionsa.[3]

Vuonna 1900 Pietarissa toimi kahdeksan jääpalloseuraa, jotka pelasivat otteluita keskenään ja tekivät myös vieraspelimatkoja. Ensimmäinen pelimatka suuntautui Suomen suuriruhtinaskuntaan, kun Pietarin Sport kävi pelaamassa ottelun Viipurissa. Vuonna 1905 Pietarissa alettiin pelata paikallisesta mestaruudesta ja Moskovaan perustettiin ensimmäiset seurat vuonna 1902. Moskovasta kehittyi toinen keskus Venäjän jääpallolle. Muita kaupunkeja joissa pidettiin 1900-luvun alussa varhaisia jääpallokilpailuja olivat Blagoveštšensk, Vladivostok, Riika, Tver, Arkangeli, Harkova ja Novgorod.[18]

1900-luvun alussa Moskovan ja Pietarin joukkueet pelasivat vuosittain ottelut molemmissa kaupungeissa ja ensimmäinen ulkomaanmatka suuntautui Ruotsiin vuonna 1907. Vuonna 1914 maassa oli yli 30 seuraa, mutta sota esti mestaruudesta pelaamisen.[18]

Venäjän vallankumous ja sisällissota hidastivat jääpallon kehitystä maassa. Sodan jälkeen Venäjän keisarikunnasta muodostui Neuvostoliitto ja lajin kehitys maassa jatkui. Laji otettiin mukaan myös kansalliseen opetusohjelmaan ja kilpailuja järjestettiin lapsille ja nuorille, kuin myös naisille ja miehillekin. 1920-luvulla pelattiin kaupunkien välisiä otteluita, mutta Neuvostoliiton mestaruudesta ei vielä pelattu.[18]

Vuonna 1928 perustettiin Neuvostoliiton jääpallo- ja maahockeyliitto. Samana vuonna syntyi myös Neuvostoliiton maajoukkue ja joukkue osallistui helmikuussa Oslossa pidettyihin työläisten kansainvälisiin talviurheilukilpailuihin. Tämän jälkeen kansainväliset kontaktit Neuvostoliiton ja muun jääpallomaailman välillä katkesivat neljännesvuosisadaksi ja kansainvälisiä otteluita jatkettiin 1950-luvun puolivälissä.[18]

Neuvostoliiton mestaruudesta pelattiin ensimmäistä kertaa turnausmuotoisesti Moskovassa vuonna 1936. 12 joukkueen turnauksen voitti Moskovan Dynamo. Seuraavan kerran maan mestaruudesta pelattiin vasta vuonna 1950. Välivuosina pelattiin cup-muotoista kilpailua, lukuun ottamatta sotavuosia jolloin kilpailutoiminta keskeytyi. Cup-kilpailun voitto jaettiin aina joko Moskovan Dynamolle tai Neuvostoliiton armeijan keskusurheiluseura TsSKA:n jääpallojoukkueelle.[18] Myös naisille järjestettiin kansallisia cup-kilpailuita ja turnauksia maailmansotien väliseltä ajalta lähtien.[18][19] Suhteellisen suuresta suosiosta huolimatta naisten kilpailutoiminta hiipui 1950-luvulla kolmeksi vuosikymmeneksi.[19]

Krasnojarskin Jenisein ja SKA Habarovskin välinen ottelu vuodelta 1982. Jenisei hallitsi 1980-luvulla Neuvostoliiton mestaruussarjaa voittamalla kymmenen perättäistä mestaruutta.

Vuodesta 1950 Neuvostoliiton jääpallomestaruudesta pelattiin vuosittain. Moskovan TsSKA voitti mestaruuden kolme kertaa 1950-luvulla, muina vuosina aina 1970-luvulle asti maan mestaruuden voitti aina joko Moskovan Dynamo tai Sverdlovskin SKA. Vasta vuonna 1977 mestaruuden onnistui voittamaan joku muu seura, kun Alma-Atan Dynamo voitti Neuvostoliiton mestaruussarjan. 1980-luvulla maan sarjaa hallitsi Krasnojarskin Jenisei, joka voitti ennätykselliset kymmenen perättäistä mestaruutta vuosina 1980–1989. Yhdennentoista mestaruutensa se voitti vuonna 1991. Lisäksi Neuvostoliiton mestaruuteen kykeni Krasnogorskin Zorki kahdesti. Jälkimmäinen Zorkin mestaruuksista tuli vuonna 1992, jolloin kyseessä oli IVY:n mestaruussarja Neuvostoliiton muututtua Itsenäisten Valtioiden Yhteisöksi.[18]

Vuonna 1992 perustettiin Venäjän jääpalloliitto, joka jatkoi Neuvostoliiton jääpalloliiton toimintaa. Venäjän mestaruudesta pelattiin ensimmäistä kertaa kaudella 1992–1993. Mestaruuden saavutti Krasnogorskin Zorki. Sarjan alkuvuosina mestaruuteen ylsivät myös Jekaterinburgin SKA-Zenit ja Novosibirskin Sibselmash, ennen kuin Arkangelin Vodnik voitti kymmenen mestaruutta vuosina 1996–2005. Ainoastaan vuonna 2001 Krasnojarskin Jenisei saavutti mestaruuden katkaisten Vodnikin mestaruusputken. Vuoden 2005 jälkeen sarjaa on hallinnut jälleen Moskovan Dynamo. 2010-luvulla mestaruuteen ovat yltäneet myös Dynamo-Kazan ja Jenisei.[20]

Ruotsin jääpallohistoria
Jääpalloa Ruotsissa vuonna 1901.

Ruotsiin jääpallo saapui talvella 1895–1896 ja laji sai maasta heti vankan jalansijan. Ensimmäinen seura, Hockeyklubben i Stockholm, perustettiin vuonna 1896. Ensimmäinen ottelu Tukholman ja Uppsalan seurojen välillä pelattiin vuonna 1901 Nybrovikenin jäällä. Seuraavana vuonna 1902 pelattiin kaikkien aikojen ensimmäinen jääpallosarja kahdeksan joukkueen kesken Ruotsin Pallopeliliiton järjestämänä. Vuonna 1906 Ruotsin jalkapalloliitto perustettiin pallopeliliiton tilalle hallinnoimaan maan jääpallotoimintaa.[6]

Vuosi 1907 oli eräänlainen jääpallon läpimurtokausi Ruotsissa. Kyseisenä vuonna Ruotsin sai ensimmäiset kansainväliset kosketukset, kun pietarilainen St Petersburg Eislaufverein teki pelimatkan Ruotsiin, ja myös Ruotsin epävirallinen maajoukkue matkusti Helsinkiin, missä se pelasi ottelut pietarilaisia ja Polyteknikkojen Urheiluseuraa vastaan. Etelämpänä Ruotsissa Malmön Hockeyklubb ja Köpenhamns Skjötelöperförening kohtasivat myös kansainvälisessä ottelussa. Ensimmäiset Ruotsin mestaruuskilpailut järjestettiin myös vuonna 1907. Kilpailuun osallistui viisi joukkuetta ja mestariksi selviytyi IFK Uppsala. Alkuaikojen Ruotsin-mestaruuskilpailuja hallitsivat tukholmalaiset ja uppsalalaiset seurat. Myös naisten jääpallotoiminta käynnistyi 1910-luvulla.[6][21]

Vuonna 1925 perustettiin Ruotsin jääpalloliitto, joka otti hallinnoidakseen maan jääpallotoiminnan jalkapalloliiton sijasta. 1920-luvulla myös yleisön kiinnostus lajia kohtaan kasvoi, kun 1910-luvulla ensimmäisten mestaruuskilpailujen loppuotteluita oli seuraamassa satoja katsojia, niin seuraavalla vuosikymmenellä puhuttiin jo useista tuhansista. Suurin yleisö nähtiin vuonna 1925, kun Tukholman stadionilla pelattua loppuottelua oli seuraamassa yli 9 000 katsojaa.[22][21]

1920–1930-lukujen vaihteessa Ruotsin jääpallo tuli eräänlaiseen murrosvaiheeseen, kun maan johtavat jääpalloseurat eivät enää halunneet pelata Ruotsin mestaruudesta cup-muotoista kilpailua. Cup-kilpailussa oli riski pudota kilpailusta varhaisessa vaiheessa, jolloin joukkueelle olisi tullut vain muutama ottelu talvessa. Tämän vuoksi maan johtavat kuusi seuraa eivät osallistuneet maan liiton järjestämään cup-muotoiseen vuoden 1930 mestaruuskilpailuun, vaan pelasivat oman kuuden joukkueen sarjansa, sexlagsserienin. Ruotsin liiton järjestämää kilpailua boikotoineet seurat pelasivat oman sarjansa erillään virallisesta mestaruuskilpailusta. Maan mestaruuden voitti SK Tirfing, mutta on todennäköistä että niin ei olisi käynyt jos kuusi maan huippuseuraa olisivat osallistuneet kilpailuun. Seuraavana vuonna 1931 Ruotsin mestaruus ratkottiin ensimmäistä kertaa sarjamuotoisessa kilpailussa ja kilpailua boikotoineet seurat olivat taas mukana. Maan pääsarja pelattiin kahdessa lohkossa, joiden voittajat kohtasivat loppuottelussa. Tukholman AIK jäi historiaan ensimmäisen sarjamuotoisen kilpailun voittajana.[22][23][24]

Ruotsin jääpallomaajoukkueen pelaajia vuonna 1947.

1940-luvulla yleisömäärät jatkoivat voimakasta kasvuaan ja kauden 1944 loppuottelussa päästiin jo yli 20 000 katsojan rajan. Vuonna 1948 päästiin vuosikymmenen suurimpaan lukemaan kun loppuottelua seurasi 26 617 katsojaa.[25][21][24] Yksi vuosikymmenen ikimuistoisimmista ja kirjoitetuimmista finaaleista oli kuitenkin vuoden 1949 loppuottelu Edsbyns IF:n ja Nässjö IF:n välillä. Leudon talven vuoksi ottelua ei voitu pelata Tukholman stadionilla, joten ottelu pelattiin järven jäällä, pelipaikkana oli Eksjön Perstorpgölen, keskellä metsää. Ottelun virallinen yleisömäärä oli 14 819 katsojaa, mutta paikalla oli todellisuudessa 17 000 katsojaa. Ottelu jäi viimeiseksi järven jäällä pelatuksi finaaliotteluksi.[25][26][27]

Seuraavalla vuosikymmenellä päästiin jo tekojääaikaan, kun Västeråsin Rocklundasta tuli maailman ensimmäinen jääpallon tekojääkenttä.[25][24][28] Tämän jälkeen tekojääratoja rakennettiin Ruotsiin kovalla vauhdilla, vuonna 1969 maassa oli jo 50 tekojäärataa, joilla saatettiin pelata jääpalloa. Tekojääratojen rakentaminen mahdollisti Ruotsissa korkean jääpallokulttuurin kehittymisen.[29] 1970-luvulla maa alkoi isännöidä jääpallon maailmancupia, jota pelattiin alun perin Ljusdalissa vuosittain. Vuotuisesta turnauksesta tuli Ruotsissa osa jääpallokulttuuria.[30] Jääpallokulttuuria levitettiin myös muihin maihin, kun ruotsalaiset levittivät lajia erityisesti Yhdysvaltoihin 1970-luvulta lähtien.[31] 1970-luvulla aloitettiin myös kilpailut naisten Ruotsin mestaruudesta.[32]

Kansallista sarjaakin kehitettiin ja 1980-luvun alussa maan pääsarjasta muodostettiin kahteen maantieteelliseen lohkoon jaettu Allsvenskan. Vuosikymmenen menestynein seura oli Karlstadin IF Boltic, joka voitti kahdeksan kertaa maan mestaruuden vuosina 1979–1988.[33][31][34] 1990-luvulla maan pääsarjaa taas hallitsi Västerås SK, joka on maan menestynein jääpalloseura mestaruuksien määrässä mitattuna.[21] Naisten sarjoissa menestynein seura on AIK.[32]

Vuonna 2003 maahan valmistui ensimmäinen jääpallohalli, kun Dina Arena Edsbyniin valmistui.[35] Hallin myötä Edsbyns IF nousi maan ykkösseuraksi, se voitti maan mestaruuden viidesti peräkkäin, vuosina 2004–2008.[21] Sittemmin Ruotsiin on tehty uusia jääpallohalleja tasaiseen tahtiin ja maassa on jo toistakymmentä jääpallohallia.[36] Halleihin siirtyminen on myös synnyttänyt kritiikkiä ja monien halleihin siirtyneiden seurojen kotiotteluiden yleisökeskiarvot ovat laskeneet. Arvostelijoiden mukaan perinteikkään ulkoilmapelin siirtyminen sisätiloihin on vaikuttanut peliin ja se on muuttanut ottelutapahtuman luonnetta, sillä sisähalleissa ei ole samanlaista tunnelmaa kuin ulkoilmaotteluissa.[37][38]

Suomen jääpallohistoria

Suomeen jääpallo tuli Pietarista 1890-luvun lopussa ja vankimmin se juurtui Viipuriin. Lajin toi Suomeen talvella 1896 viipurilainen kauppias ja Viborgs Skridskoklubbin puheenjohtaja Otto Wächter, joka oli tutustunut peliin liikematkoillaan Pietarissa.[16][39] Wächter perusti Suomen ensimmäisen jääpalloseuran Wiborgs Hockeyklubbin. Seura pelasi talvella 1900 Suomen ensimmäiset kansainväliset jääpallo-ottelut.[39]

Helsingissä järjestettiin vuonna 1907 monen lajin yhteiset talvikisat, jonka yhteydessä pelattiin bandyturnaus, jossa oli myös ruotsalaisia ja pietarilaisia joukkueita. Kisojen jälkeen lajin parissa toimineet vakuuttuivat kansallisen lajiliiton perustamisen tarpeesta ja toukokuussa 1907 perustettiin Suomen Palloliitto, jonka piiriin kuului bandyn lisäksi kesälajina jalkapallo. Palloliitto järjesti ensimmäisen Suomen mestaruusturnauksen vuonna 1908. Kaikki turnauksen ottelut pelattiin Helsingin edustalla meren jäällä. Myöhemmin samana kesänä Suomen mestaruudesta pelattiin myös jalkapallossa ja vesipallossa, joten jääpallolle kuuluu kunnia Suomen vanhimmasta palloilulajien SM-kilpailusta. Historiallisen mestaruuden voitti helsinkiläinen Polyteknikkojen urheiluseura.[16][12][13][10]

Suomessa ei 1910-luvulla vielä kanadalaista jäähockeyta harrastettu, mutta terminologinen ristiriita oli olemassa, sillä sanojen bandy ja jäähockey välillä ei vielä ollut juurikaan eroa. Suomalaiskansallisessa hengessä ulkomailta peräisin olevat termit bandy ja hockey eivät enää kelvanneet. 1910-luvulla Suomen Urheilulehti alkoi käyttää bandystä nimitystä jääpallo, ja jäähockeyn nimeksi kehitettiin jääkiekko. 1920-luvulle tultaessa suomen kieliset nimitykset olivat jo vakiintuneet käyttöön.[40][16][41]

Ensimmäisiä SM-kilpailuja hallitsivat helsinkiläiset ja viipurilaiset seurat. Laji levisi kuitenkin nopeasti ympäri maata ja Vaasassa jääpalloiltiin jo vuonna 1908 ja Tampereella vuotta myöhemmin. Pian mukaan tulivat myös Hanko, Oulu, Tammisaari, Lappeenranta ja Sortavala. Kesti kuitenkin vuoteen 1943 ennen kuin Helsingin tai Viipurin ulkopuolelta tullut seura voitti mestaruuden, kun Warkauden Pallo 35 voitti mestaruuden.[13] Suomalaisen jääpalloilun pääkaupunki 1910–1930-luvuilla oli Viipuri. Ajan kuuluisin seura oli Viipurin Sudet, joka voitti 14 kertaa Suomen mestaruuden.[13][16]

Lajin kadotessa Keski-Euroopasta pidettiin 1909 kansainvälinen kongressi lajin harrastajamaiden kesken, jossa päätettiin perustaa pohjoismainen liitto. Jäseniksi ilmoittautuivat Ruotsi, Suomi, Norja, Tanska ja Venäjä. Liiton toiminta kuitenkin hiipui pian, sillä ensimmäisen maailmansodan takia Venäjä eristäytyi muusta maailmasta ja Suomi ja Ruotsi olivat ainoat jotka jäivät pelaamaan lajia huipputasolla. Ensimmäisen maaottelunsa maat pelasivat helmikuussa 1919 Helsingin talvikisojen yhteydessä. Historiallisen ottelun voitti Suomi maalein 4–1. Ottelua seurasi 6 000 katsojaa, heidän joukossaan valtionhoitaja Mannerheim.[16]

Jääpallon suosio on Suomessa ollut huipussaan 1950-luvulla, jolloin muun muassa tehtiin sen aikainen yleisöennätys suomalaisissa palloilusarjoissa, kun vuoden 1957 SM-sarjassa Oulun Palloseuran ja Lappeenrannan Veiterän välistä ottelua seurasi 6 444 katsojaa.[16][42]

1970-luvulla jääpalloväki tunsi olonsa syrjityksi Suomen Palloliiton alaisuudessa ja vuonna 1972 jaosto erosi itsenäiseksi järjestöksi, Suomen Jääpalloliitoksi. 1970-luvulla Suomessa kasvoi myös jääkiekon suosio halleihin siirtymisen myötä. Suomessa jääpallo on kuitenkin säilynyt sitkeästi elinvoimaisena. Jääpalloilijoiden olosuhteita ovat kohentaneet vain tekojääradat, joista Suomeen valmistui ensimmäisenä Oulunkylän tekojäärata vuonna 1977.[16]

Säännöt
Jääpallokentän mitat

Jääpallo-ottelu pelataan kahden joukkueen välillä. Joukkueessa saa olla kentällä kerrallaan yksitoista pelaajaa, joista yksi on maalivahti. Ottelu kestää 90 minuuttia ja ottelun päätyttyä se joukkue joka on saanut pelivälineenä toimivan pallon sääntöjen mukaisesti useammin vastustajan maaliin, on ottelun voittaja. Jääpallon säännöt koostuvat 18 sääntökohdasta, jotka pääasiassa sellaisenaan sopivat kaikille ikäluokille tietyin poikkeuksin. Pelitapahtumaa johtaa erotuomari.[43][44][45]

Kenttä

Jääpallokenttä on suorakaiteen muotoinen luistinrata, kooltaan samankokoinen kuin jalkapallokenttä, joskin kenttien mittojen toleransseissa on pieniä eroja.[46][47] Jääpallokenttä on pituudeltaan 90–110 metriä ja leveydeltään 45–65 metriä. Kansainvälisissä otteluissa vähimmäismitat ovat 100 × 60 metriä.[46][48]

Kentän kussakin kulmissa on kulmaliput, ja kulmissa on säteeltään yhden metrin kokoiset, neljännesympyrän muotoiset kulma-alueet. Kentän reunat merkitään sivu- ja päätyrajoilla, joka maalien kohdalla toimii maaliviivana. Kentän keskellä leveyssuunnassa kulkee keskiraja, jonka päissä metrin kenttäalueen ulkopuolella on samanlaiset merkkiliput kuin kulmissakin. Keskirajan keskellä on halkaisijaltaan 15 senttimetriä oleva keskipiste, jonka ympärillä on säteeltään viisi metriä oleva keskiympyrä.[46]

Maalien edessä on puoliympyrän muotoinen rangaistusalue, jonka säde on 17 metriä maaliviivan keskikohdasta. Rangaistusalueen viivalla on maalin molemmilla puolilla kaksi 17 metrin etäisyydellä pääty- ja rangaistusalueen rajan leikkauspisteestä sijaitsevaa vapaalyöntipistettä, jotka on ympyröity säteeltään viisi metriä olevalla ympyrällä. Rangaistusalueen sisäpuolella 12 metrin etäisyydellä maalista on rangaistuslyöntipiste.[46]

Kummankin päätyrajan keskellä sijaitsevat maalit. Maali on leveydeltään 3,5 metriä ja korkeudeltaan 2,1 metriä. Sivurajoilla on 15 senttimetrin korkuinen sivulaudoitus, joka koostuu neljän metrin mittaisista tavallisesti alumiinista valmistetuista kappaleista. Laudoitus päättyy 1–3 metriä ennen päätyrajaa.[46][48]

Pelaajat ja varusteet
Jääpallon tulee olla selvästi näkyvän värinen.

Pallon tulee sääntöjen mukaan olla valmistettu muovista tai muusta hyväksytystä aineesta ja olla helposti näkyvä. Tavallisesti jääpallo on väriltään tummanpunainen, oranssi tai punavioletti.[48] Jääpallon pitää pompata 1,5 metrin korkeudelta jäälle pudotettuna vähintään 15 senttimetriä ja enintään 30 senttimetriä. Pallon läpimitta on 63 millimetriä +/-2 mm ja paino 60–65 grammaa.[49]

Jääpallomaila valmistetaan puusta tai muusta hyväksytystä materiaalista. Mailan suurin sallittu leveys on 7 senttimetriä ja ulkokaaren enimmäispituus 125 senttimetriä. Lapaa ei saa käyristää.[49]

Pelaajien on jäällä ollessaan pidettävä jalassaan luistimia ja päässään kypärää. Maalivahdilla kasvosuojus on pakollinen.[49]

Jääpallo-ottelussa joukkueella saa olla kerrallaan kentällä enintään 11 pelaajaa, joista yksi on maalivahti ja yksi kapteeni. Ottelu voidaan aloittaa jos joukkueella on vähintään kahdeksan pelaajaa. Kentällä olevien pelaajien lisäksi joukkueella saa olla enintään neljä vaihtopelaajaa, joista yksi on varamaalivahti. Pelaajavaihtojen määrä ottelussa on rajaton ja vaihtoja saa suorittaa milloin tahansa ottelun aikana lukuun ottamatta maalivahtia, joka on vaihdettava pelikatkoilla tuomarin luvalla.[50] Pelaajavaihdot suoritetaan sivulautoihin merkityllä vaihtoalueella kentän keskialueella.[46] Jos joukkueen pelaajien määrä ottelurangaistusten tai loukkaantumisten takia vähenee alle puoleen vastustajan pelaajien määrästä, keskeytetään ottelu.[50]

Maalivahti
Jääpallomaalivahti Kirill Hvalko

Jääpallomaalivahdin pitää peliasultaan erottua kenttäpelaajista, ja hän pelaa aina ilman mailaa. Maalivahti saa omalla rangaistusalueellaan pelata palloa luistimilla tai millä tahansa kehonsa osalla pitääkseen palloa hallussaan, syöttääkseen, potkaistakseen, ohjatakseen tai heittääkseen palloa. Maalivahti saa pitää palloa kädessään viiden sekunnin ajan. Maalivahti ei saa kuitenkaan pysäyttää kädellään tai vangita käteensä kanssapelaajan hänelle tarkoituksella pelaamaa palloa. Rangaistusalueen ulkopuolella maalivahtia koskevat samat säännöt kuin muitakin pelaajia.[51]

Maalivahti on ainoa pelaaja, joka saa heittäytyä jäälle pallon eteen rangaistusalueella. Kenttäpelaaja ei saa jäällä maatessaan osallistua peliin. Kenttäpelaaja ei saa myöskään heittää mailaa taikka osallistua peliin ilman mailaa tai rikkinäisellä mailalla. Ainoastaan maalivahti saa osallistua ja vaikuttaa peliin ilman mailaa.[52][51]

Maalivahti saa pitää käsissään erityisiä käsineitä, jotka on kuitenkin säännöissä tarkoin määritelty. Maalivahdin jalkasuojukset saavat olla enintään 80 senttimetriä korkeat ja 30,5 senttimetriä leveät. Maalivahdin varusteet saavat ainoastaan suojata kehonosia; ne eivät saa peittää rakenteellisesti maalia.[51]

Peliaika ja -katkot

Jääpallo-ottelu koostuu kahdesta 45 minuutin mittaisesta puoliajasta ja lisäajasta, ja kilpailusääntöjen niin määrätessä pelin ollessa tasan jatkoajasta. Nuoremmat pelaavat tästä poiketen lyhyemmällä peliajalla. Ottelu voidaan kuitenkin pelata kolmessa 30 minuutin jaksossa epäedullisten olosuhteiden, esimerkiksi voimakkaan pakkasen tai lumisateen vuoksi. Ottelun peliaika juoksee koko ajan ja tuomari ottaa huomioon peliin kuulumattomat katkot, kuten loukkaantumiset ja taktiset viivytykset huomioon antaessaan lisäaikaa.[43][48]

Ottelun alussa tuomari suorittaa joukkueiden kapteenien kanssa kolikonheiton, jonka voittanut joukkue saa valita joko kenttäpuoliskon tai aloituslyönnin. Alkulyönti suoritetaan keskipisteestä ja pelaajien on sen aikana oltava omalla kenttäpuoliskollaan ja vastustajajoukkueen pelaajien vähintään viiden metrin päässä pallosta. Toisella puoliajalla alkulyönnin suorittaa vastustajajoukkue.[43]

Jatkoaika pelataan, jos peli on ottelun varsinaisen peliajan jälkeen tasan ja kilpailusäännöt niin vaativat. Jatkoajan pituus on 2 × 15 minuuttia ja säännöistä riippuen se pelataan loppuun saakka tai ns. äkkikuolema- eli kultainen maali -menetelmällä. Mikäli ottelu on edelleen jatkoajan jälkeen tasan, ratkaistaan voittaja rangaistuslyöntikilpailulla.[43][53]

Pallon ja vastapelaajan pelaaminen
Jääpalloilija Magnus ”Kuben” Olsson kuljettaa palloa sääntöjen mukaisesti sääntöjen mukaisissa varusteissa.
Kulmalyöntitilanne.

Pelaaja saa pelata palloa mailalla ainoastaan oman olkapään alapuolella. Palloa saa ohjata molempien luistinten ollessa jään pinnassa kaikilla kehon osilla, ei kuitenkaan käsivarrella, kädellä tai päällä. Pelaajalla on oikeus hypätä ilmaan pysäyttääkseen, lyödäkseen tai ohjatakseen palloa, edellyttäen että muille pelaajille ei aiheudu vaaraa. Palloa saa pelata luistimella vain yhden kerran, minkä jälkeen pelaamista on jatkettava mailalla. Pallon saa potkaista kanssapelaajalle.[54]

Fyysinen kontakti vastapelaajaan on sallittua pallon ollessa pelietäisyydellä. Pallotonta vastapelaajaa ei saa estää. Vastapelaajaan kohdistuva väkivaltainen, vaarallinen ja epäurheilijamainen peli on kiellettyä. Vastustajajoukkueen pelaajaa ei saa potkia, kampittaa tai työntää, lyödä tai estää kädellä tai mailalla. Myös kiinnipitäminen ja mailan heittäminen on kielletty. Myöskään vastapelaajan mailaa ei saa painaa, nostaa tai muutoin estää sen käyttämistä.[55]

Pallon katsotaan menneen maaliin kun pallo on kokonaisuudessaan ylittänyt maalilinjan maalikehysten sisällä. Mikäli palloa on tätä ennen pelattu sääntöjen mukaisesti, maali katsotaan oikein tehdyksi. Hyökkäävän joukkueen viimeisen kosketuksen palloon on tapahduttava mailalla, muussa tapauksessa maalia ei hyväksytä. Jos pallo menee puolustavan joukkueen pelaajasta maaliin, maali hyväksytään.[44]

Kun pallo on pelattu päätyrajan yli ja palloon on viimeisenä koskenut hyökkäävän joukkueen pelaaja, puolustavan joukkueen maalivahti suorittaa maaliheiton käynnistääkseen pelin. Jos pallo menee yli sivurajasta, suorittaa vastapuolen pelaaja vapaalyönnin korkeintaan yhden metrin etäisyydellä paikasta josta pallo meni yli.[56]

Mikäli pallo menee päätyrajan yli ja palloon on viimeisenä koskenut puolustavan joukkueen pelaaja, suorittaa hyökkäävän joukkueen pelaaja kulmalyönnin lähimmältä kulmalyöntialueelta. Ennen kulmalyönnin suorittamista on puolustavan joukkueen kentällä olevien pelaajien oltava oman maali- tai päätyrajan takana omalla rangaistusalueellaan. Hyökkäävän joukkueen pelaajien on oltava rangaistusalueen ulkopuolella ja vähintään viiden metrin päässä päätyrajasta, kulmalyönnin suorittajaa lukuun ottamatta.[56]

Paitsio

Pelaaja on paitsioasemassa, kun pelaaja on vastustajan kenttäpuoliskolla lähempänä päätyrajaa kuin pallo ja pelaajan sekä päätyrajan välissä on alle kaksi vastustajajoukkueen pelaajaa hetkellä, jolloin kanssapelaaja pelaa pallon hänelle. Paitsioasemassa saa olla, mutta sieltä ei saa osallistua peliin. Tuomari katkaisee pelin kun paitsioasemassa oleva pelaaja saa pallon, tai jos pelaaja pyrkii paitsioasemallaan saamaan ratkaisevaa hyötyä. Tuomitun paitsion jälkeen peliä jatketaan vastajoukkueen vapaalyönnillä. Paitsiosääntö on voimassa myös erikoistilanteissa.[57]

Vapaa- ja rangaistuslyönti
Hammarby IF:n kannattajia jääpallo-ottelussa

Vapaalyönti tuomitaan tilanteissa, jossa pallo osuu valaisinlaitteisiin tai katoaa näkyvistä tai menee yli sivurajan tai osuu yli metrin verran kentän ulkopuolelle siirtyneeseen sivulaudoitukseen. Vapaalyönti tuomitaan myös mikäli pelaaja pelaa ilman kypärää, mailaa tai muutoin sääntöjen vastaisessa varustuksessa. Lisäksi vapaalyönti seuraa väärästä vaihdosta, rikkomuksesta alkulyönnissä tai erotuomaripallossa, maalivahtiin kohdistuneista rikkeistä, maalivahdin rikkeistä avaus- ja maaliheitossa, kulmalyönnissä, vapaalyönnissä tai rangaistuslyönnissä sekä tuomitusta paitsiosta.[58][59]

Tuomari voi noudattaa hyötynäkökohtaa ja jättää vapaalyönnin tuomitsematta, mikäli puolustava joukkue on tehnyt rikkeen ja hyökkäävällä joukkueella on pallo hallussaan ja edelleen mahdollisuus maalintekoon.[58]

Vapaalyönnin suorittaa rikkeen kärsineen joukkueen pelaaja rikepaikasta. Mikäli vapaalyönti on tuomittu hyökkäävälle joukkueelle puolustavan joukkueen rangaistusalueella, suoritetaan vapaalyönti vapaalyöntipisteeltä.[58][59]

Vapaalyönnissä vapaalyönnin suorittaja saa panna pallon liikkeelle tuomarin annettua aloitusluvan. Vapaalyöntiä suoritettaessa vastapuolen pelaajilla on viisi sekuntia aikaa siirtyä viiden metrin etäisyydelle pallosta. Vapaalyönnin suorittajan ei tarvitse odottaa vastapelaajien siirtymistä jos tuomari on antanut aloitusluvan.[59]

Rangaistuslyönti tuomitaan hyökkäävälle joukkueelle puolustavan joukkueen omalla rangaistusalueella tekemistä rikkomuksista, jotka estävät hyökkäävän joukkueen maalintekotilanteen. Rangaistuslyönti tuomitaan väkivaltaisesta tai sääntöjenvastaisesta pelistä, tai jos puolustavan joukkueen pelaaja estää hyökkäävän joukkueen pelaajaa, tai pelaa palloa sääntöjen vastaisesti.[60]

Rangaistuslyönti suoritetaan rangaistuslyöntipisteeltä. Rangaistuslyönnin voi suorittaa kuka tahansa hyökkäävän joukkueen kenttäpelaajista, ei kuitenkaan jäähyllä oleva pelaaja. Maalivahti ei voi suorittaa rangaistuslyöntiä. Rangaistuslyöntiä suoritettaessa ainoastaan maalivahti ja lyönnin suorittaja saavat olla rangaistusalueen sisäpuolella. Maalivahdin paikka lyöntiä suoritettaessa on maaliviivalla. Muut pelaajat eivät saa olla rangaistusalueen sisäpuolella eivätkä päätyrajan takana. Rangaistuslyönnin suorittaja ei saa pelata palloa uudelleen ennen kuin joku toinen pelaaja on sitä koskenut.[61]

Rangaistukset

Säännöissä määrätyissä sääntörikkeistä pelaajalle tuomitaan rikkeestä riippuen viiden tai kymmenen minuutin jäähy. Viiden minuutin rangaistuksen merkiksi erotuomari näyttää valkoista korttia ja kymmenen minuutin rangaistuksen merkiksi sinistä korttia. Tavallisimmin sääntörikkomuksista tuomitaan kymmenen minuutin jäähy. Viiden minuutin jäähy tuomitaan pelaajalle toistuvasta sääntöjen vastaisesta, mutta ei kuitenkaan väkivaltaisesta tai vaarallisesta vastustajaan kohdistuvasta rikkeestä. Viiden minuutin jäähy tuomitaan myös teknisistä rikkeistä, kuten pelin viivyttämisestä.[62]

Ottelurangaistus tuomitaan törkeästä väkivaltaisesta pelitavasta tai törkeästä sopimattomasta käytöksestä. Myös kolmannesta ottelussa saamastaan jäähystä pelaaja saa ottelurangaistuksen ja hänet poistetaan pelistä, riippumatta siitä minkä pituisia hänen saamansa jäähyt ovat olleet. Erotuomari näyttää ottelurangaistuksen saaneelle pelaajalle punaista korttia. Suoran ottelurangaistuksen saaneen pelaajan joukkue pelaa vajaalla ottelun loppuun asti. Kolmen peräkkäisen jäähyn ottelurangaistuksessa kyseessä on niin sanottu lievä ottelurangaistus, joka on henkilökohtainen. Tällöin pelaajan kolmannelle jäähylle määrätään sijaiskärsijä, joka istuu ottelurangaistuksen saaneen pelaajan jäähyn.[62]

Keltaista korttia erotuomari näyttää varoittaakseen yksittäistä pelaajaa tai antaakseen joukkuevaroituksen. Joukkue voi saada ottelussa varoituksen ainoastaan kerran. Tätä seuraavasta rikkomuksesta tuomitaan jäähy.[62]

Jääpallo maailmalla

Jääpallo on erityisen suosittu laji Ruotsissa ja Venäjällä. Näiden lisäksi merkittävät harrastajamaat ovat Suomi, Norja ja Kazakstan. Kansainvälisessä toiminnassa on ollut 1980-luvulta lähtien mukana näkyvästi myös Yhdysvallat.[7][63]

Jääpallo Ruotsissa

Ruotsissa jääpallon pääsarja Elitserien on kovatasoinen jääpallosarja ja se houkuttelee parhaita pelaajia Suomesta, Norjasta ja Venäjältä. Monet pelaavat jääpalloa puoliammattilaisina.[64] Elitserien on seurattu urheilusarja ja sen loppuottelu on yksi maan suurimmista vuosittaisista urheilutapahtumista. Loppuottelu pelataan perinteisesti yksiosaisena puolueettomalla kentällä. Ottelu pelattiin ennen 1990-lukua monesti Tukholmassa. Tukholman stadionilla ottelu pelattiin 50 kertaa, kunnes tapahtuma siirrettiin Söderstadionille vuonna 1967. Vuodesta 1991 lähtien tapahtuma on pelattu perineteisesti Uppsalan Studenternas IP:llä. Tapahtuma siirrettiin viideksi vuodeksi takaisin Tukholmaan vuonna 2013, jolloin loppuottelu pelattiin ensimmäistä kertaa sisähallissa, kun ottelu pelattiin Solnan Friends Arenalla. Ottelu keräsi 38 474 katsojaa, mikä oli uusi finaaleiden yleisöennätys. Friends Arena ei jäänyt pysyväksi finaaliareenaksi, vaan tapahtuma siirrettiin 2015 Tukholman Tele2 Arenalle. Vuodesta 2018 lähtien loppuottelu on pelattu jälleen Uppsalassa.[65][21]

Tapaninpäivän jääpallo-ottelu Edsbynin ja Bollnäsin välillä vuonna 2004.

Elitserieniä on pelattu nykyisessä muodossaan 14 joukkueen sarjana kaudesta 2007–2008, jolloin se korvasi kaksilohkoisen Allsvenskanin korkeimpana sarjatasona ja Allsvenskanista muodostettiin maan toiseksi korkein sarjataso.[66] Elitserien on Ruotsissa seurattu palloilusarja, ja etenkin tapaninpäivänä pelattava ottelukierros, annandagsbandy on perinteinen tapahtuma. Tapaninpäivisin sarjassa pelataan paikallisottelut, ja perinteisiä taistelupareja ovat ottelut etenkin Hälsinglandin joukkueiden Bollnäsin ja Edsbynin välillä.[67] Ottelukierros kerää perinteisesti suuret yleisömäärät.[68][69]

Jääpallolla on merkittävä asema Ruotsin maakunnista etenkin Hälsinglandissa, Smålandissa ja Värmlannissa. Ruotsin kautta aikojen menestynein jääpalloseura mestaruuksien määrässä mitattuna on kuitenkin Västerås SK.[64][21]

Jääpallo on osa ruotsalaista kulttuuria.[4] Tapaninpäivän ottelukierroksen lisäksi ruotsalainen käsite on bandyportföljen, joka on katsomossa nautittavaa lämmintä juomaa termospullossa sisältävä salkku.[70][71][72] Ruotsalainen käsite on myös nattbandy, öiseen aikaan pelattava maailmancupin ottelu.[73][74][30]

Jääpallo on myös kulttuureita yhdistävä tekijä. Vuonna 2013 Ruotsin Borlängessä perustettiin Somalian jääpallomaajoukkue Ruotsin somalien integroimiseksi osaksi ruotsalaista yhteiskuntaa. Maa osallistui ensimmäistä kertaa MM-kilpailujen alimmalle sarjatasolle vuonna 2014.[75][76] Onnistuneen projektin myötä on Ruotsissa alettu suunnitella samankaltaista projektia myös maan afgaanien keskuudessa.[76]

Ruotsissa jääpallo on siirtymässä yhä kasvavassa määrin sisätiloihin. Maassa on toistakymmentä jääpallohallia ja maassa tavoitellaan tilannetta että kaikilla pääsarjan joukkueilla olisi tulevaisuudessa käytössään hallit.[36][77]

Jääpallo Venäjällä

Venäjällä jääpallo on suosittu laji, jolla on maassa pitkät perinteet. Jääpallo on Venäjän kansallislaji ja yksi suurimmista yleisölajeista. Lajin harrastajia on maassa noin satatuhatta, ja jääpalloa pelataan viidelläkymmenellä Venäjän alueella. Vaikka lajin modernit pelisäännöt on kirjoitettu Englannissa, pitävät venäläiset itseään lajin kehittäjinä. Lajia kutsutaankin siellä lempinimellä Russian hockey. Lajin oikea venäjänkielinen nimi on hokkej s mjatšom eli vapaasti suomennettuna hockey pallon kera.[77][7][78][79][80][81]

Erityisen suosittua jääpallo on maan pohjois- ja itäosissa. Laji oli maassa suosittu jo Neuvostoliiton aikoina, jolloin mestaruusotteluissa saattoi olla 20 000–50 000 katsojaa.[7] Perinteisiä Uralin itäpuolella olevia jääpallokaupunkeja ovat muun muassa Krasnojarsk, Jekaterinburg, Irkutsk, Kemerovo ja Habarovsk. Maan Euroopan puoleisen alueen pohjoisosissa Arkangeli on merkittävä jääpallokeskus. Maan pääkaupungissa Moskovassa laji ei ole yhtä suositussa asemassa, huolimatta siitä että Dynamo on yksi Venäjän menestyneimmistä seuroista mestaruuksien määrässä mitattuna.[77][15] Venäjän jääpalloliiga on ammattilaissarja ja sen taso on kova.[81]

Myös Venäjällä jääpallo on Ruotsin tavoin siirtymässä halliaikaan ja kansallislajia varten on käynnissä useita halliprojekteja.[82]

Jääpallo Suomessa

Jääpallon SM-kilpailu on Suomen ensimmäinen joukkuepalloilulajien SM-kilpailu ja kaudesta 1991–1992 lähtien sarja on tunnettu nimellä Bandyliiga.[13][10] Sotia edeltävänä aikana maan menestynein seura oli 14 mestaruutta voittanut Viipurin Sudet. Vasta 1990-luvulla WP 35 ylsi viipurilaisten rinnalle mestaruuksien määrässä. Myöhemmin samaan mestaruusmäärään ovat yltäneet Oulun Luistinseura ja Helsingin IFK.[13][10][83] Naisten Suomen mestaruudesta pelattiin ensimmäistä kertaa vuonna 1979. Toiminta hiipui 1990-luvulla, mutta vuonna 2006 Jääpallon naisten SM-sarjan kilpailutoiminta aloitettiin uudelleen.[84]

Jääpallo on Suomessa ollut suosituimmillaan 1950–1960-luvuilla, minkä jälkeen se on menettänyt suosiotaan jääkiekolle, joka kasvoi tuolla ajanjaksolla jääpallon ohi maan seuratuimmaksi jääurheilulajiksi.[85] Monella paikkakunnalla jääpallolle on kuitenkin pysytty uskollisena. Perinteisiä jääpallopaikkakuntia ovat Varkaus, Oulu, Helsinki, Porvoo, Kemi ja Lappeenranta, sekä 1990-luvun jälkeen lajissa menestystä saaneet Tornio, Pori, Mikkeli ja Jyväskylä.[77][13] Toisaalta monella paikkakunnalla jääpallo katosi kokonaan, kun seurat vaihtoivat jääpallon jääkiekkoon. Tampereella paikalliset seurat vaihtoivat pallon kiekkoon jo varhaisessa vaiheessa. Osasyynä oli tamperelaisten heikko jääpallomenestys, sillä he jäivät lajissa helsinkiläisten ja viipurilaisten varjoon, jolloin kynnys lajinvaihdolle oli pienempi.[86]

Ruotsissa ja Venäjällä jääpallo on siirtymässä halliaikaan, mutta Suomessa ei ole vielä ensimmäistäkään jääpalloilijoiden käytössä olevaa hallia. Isoja jääpallokäyttöön soveltuvia tekojääratoja Suomessa on toistakymmentä, Oulunkylän, Kallion ja Käpylän tekojäät Helsingissä, sekä Porin, Porvoon, Jyväskylän, Oulun, Lappeenrannan, Varkauden, Seinäjoen, Turun ja Espoon tekojääradat. Torniolaisten tarpeita palvelee Haaparannan puolella sijaitseva Gränsvallen.[87][88]

Jääpallo Norjassa

Norjassa maan jääpalloa hallinnoi Norjan jääpalloliitto, joka toimii myös maan maahockeyn ja salibandyn lajiliittona.[89] Maan jääpallon pääsarja on Eliteserien. Sarjaa on pelattu pitkään kahdeksan joukkueen sarjana, mutta kaudeksi 2015–2016 Norjan jääpalloliitto päätti nostaa joukkuemäärän kymmeneen.[90][91] Norjassa jääpallon harrastus on keskittynyt 50 kilometrin säteelle pääkaupunki Oslosta ja alueelta tulevat lähes kaikki maan pääsarjaseurat.[92] Parina viime vuosikymmenenä sarjaa ovat hallinneet Stabæk ja Mjøndalen. Lisäksi mestaruuteen ovat viime vuosina yltäneet Solberg ja Ullevål, sekä IF Ready, joka voitti vuonna 2015 maan mestaruuden 88 vuoden tauon jälkeen.[93][94] Kautta aikojen maan menestyneimmät seurat ovat Stabæk ja SB Drafn.[93]

Norjan Hamarissa sijaitsee pohjoismaiden ensimmäinen jääpallohalli Vikingskipet. Halli oli myös pitkään pohjoismaiden ainoa jääpallohalli, ennen Ruotsissa alkanutta rakennusbuumia. Halli toimi vuoden 1993 MM-kilpailujen peliareenana. Norja saavutti turnauksessa pronssimitalit.[95] Jääpallokäytössä olevia tekojääratoja on Norjassa Vikingskipet mukaan lukien 19.[96]

Jääpallo Kazakstanissa

Kazakstanin kuuluisin ja menestynein jääpalloseura on Alma-Atan Dynamo, joka voitti Neuvostoliiton jääpallon mestaruussarjan vuosina 1977 ja 1990.[97][98] Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen seura ei saanut enää rahoitustaan kuntoon ja kausi 1992–1993 Venäjän mestaruussarjassa jäi seuran viimeiseksi, seuraavan kauden sarjasta seura vetäytyi.[99] Toinen Kazakstanin neuvostotasavallan joukkue Neuvostoliiton pääsarjassa oli Karagandan Litejshik 1970-luvulla.[100]

Neuvostoliiton romahduksen ja Kazakstanin itsenäistymisen jälkeen jääpallo jäi maassa henkiin vahvimmin Uralskin kaupungissa ja sen jääpalloseura Akžaiyk nousi itsenäisen Kazakstanin merkittävimmäksi seuraksi.[99] Akžaiyk pelaa Venäjän toiseksi korkeimmalla sarjatasolla mestaruussarjassa.[101] Kazakstanissa maan kansallinen kilpailutoiminta ei ole vertailukelpoista naapurimaa Venäjän sarjoihin eivätkä harjoitusolosuhteet ole lähellekään samaa tasoa kuin Venäjällä. Maassa järjestetään eritasoisia jääpallokilpailuita, mutta varsinainen sarjatoiminta ei ole lähtenyt käyntiin.[102][103][104] Parhaat kazakstanilaispelaajat hakeutuvat venäläisiin seuroihin ja monet maajoukkuepelaajat omaavat myös kaksoiskansalaisuuden.[105]

Maan kuuluisin jääpallokenttä on pääkaupunki Almatyn lähistöllä sijaitseva Medeo. Rata sijaitsee vuorten keskellä 1 961 metrin korkeudessa, tarjoten hienot puitteet jääpallolle ja pikaluistelulle.[106] Medeo toimi vuoden 2012 MM-kilpailujen ja vuoden 2011 Aasian talvikisojen jääpalloturnauksen pelipaikkana.[98]

Jääpallo Pohjois-Amerikassa

Jääpallo levisi Yhdysvaltoihin 1970-luvulla, kun maan softballia hallinnut liitto aloitti keskustelut Kansainvälisen jääpalloliiton kanssa myös jääpallon ottamisesta lajiliiton ohjelmaan. Ensimmäinen jääpallo-ottelu maassa pelattiin vuonna 1979, jolloin kaksi ruotsalaista joukkuetta pelasivat maassa näytösottelun.[107] Jääpallo levisi Yhdysvaltoihin pääasiassa ruotsalaisvoimin. Lajin suurimpana uudisraivaajana Pohjois-Amerikassa toimi Gunnar Fast, joka esitteli lajia Yhdysvalloissa ja Kanadassa 1980-luvun alussa. Ensimmäinen yhdysvaltalainen jääpalloseura Minneapolis Bandolier perustettiin vuonna 1980 ja seuraavana vuonna perustettiin Yhdysvaltain jääpalloliitto ja aloitettiin Yhdysvaltain jääpalloliiga. Sarjan voittajalle myönnettävä palkinto on nimetty Gunnar cupiksi.[108][109][110] Yhdysvaltain maajoukkue osallistui ensimmäistä kertaa MM-kilpailuihin vuonna 1985.[108] Jääpalloa pelataan Yhdysvalloissa ainoastaan Minnesotan osavaltiossa, Minneapolisin ja St. Paulin kaksoiskaupungin alueella. Lajin harrastajia on maassa runsaat 500.[4][111]

Maan ainoa tekojäärata jossa on täysmittainen jääpallokenttä, on John Rose Minnesota Oval, joka valmistui vuonna 1993. Se toimi vuoden 1995 MM-kilpailujen pelipaikkana. Kerta oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa, kun turnaus pelattiin Pohjois-Amerikassa.[4][108]

Yhdysvaltain kautta jääpallo levisi myös Kanadaan, jossa jääpallotoiminta alkoi vuonna 1986. Kuten Yhdysvalloissakin, jääpallo on Kanadassa levinnyt vain Manitoban provinssiin, missä sitä pelataan Winnipegin ja Flin Flonin alueilla.[112] Viime vuosikymmenen aikana myös Quebecissä on pyritty käynnistämään jääpallotoimintaa.[113] Jääpallotoiminta on Kanadassa pienimuotoisempaa kuin Yhdysvalloissa, maa osallistui MM-kilpailuihin ensimmäistä kertaa 1991, eikä Kanadan maajoukkue ole vielä kyennyt MM-turnauksessa voittamaan Yhdysvaltoja.[112]

Jääpallo Keski-Euroopassa

Keski-Euroopassa jääpallo oli 1900-luvun alussa suosittu harrastus, mutta jääkiekon levitessä laji katosi monesta maasta.[3] Uudestaan laji on lähtenyt leviämään Keski-Euroopassa 1970–80-luvuilta lähtien ja pisimpään lajia on uuden tulemisen jälkeen harjoitettu Alankomaissa ja Unkarissa. Alankomaat liittyi Kansainvälisen jääpalloliiton jäseneksi 1973 ja Unkari 1988. Maat osallistuivat MM-kilpailuihin ensimmäistä kertaa vuonna 1991. Täysimittaista jääpallon tekojääkenttää ei Alankomaissa ole, ja lajin harrastajat joutuvat harjoittelemaan pikaluisteluradoilla ja jääkiekkokaukalossa pelattavaa kaukalojääpalloa. Myös Unkarissa joudutaan harjoittelemaan pääasiassa kaukalojääpallolla.[114][115][116] Maassa on yksi täysimittainen keinojäädytetty jääpallokenttä, joka sijaitsee Budapestin Városligetilla Sankarien aukion vieressä.[117][118]

2000-10 -luvuilla pienimuotoista jääpallotoimintaa on aloitettu myös monessa muussa Euroopan maassa. Saksassa ja Tšekissä toiminta on päässyt pisimmälle, molemmista maista jääpallo oli jo 1900-luvun alussa hävinnyt, mutta maat on nähty uudestaan kansainvälisillä kentillä. Saksa osallistui MM-kilpailujen alimmalle tasolle ensimmäistä kertaa vuonna 2013 ja Tšekki osallistui vuonna 2014 Sveitsin Davosissa järjestettyihin epävirallisiin EM-kilpailuihin Saksan, Unkarin ja Alankomaiden kanssa.[119][120][121][122][123]

Euroopan maista Sveitsistä, Itävallasta, Belgiasta, Ranskasta, Italiasta, Englannista ja Tanskasta laji katosi 1910-1920 -luvuilla. Näistä maista Itävallan jääpallohistoria ulottui pisimmälle 1920-luvulle.[124][125] Lajia on yritetty herätellä henkiin ja monessa Euroopan maassa on perustettu kansallinen liitto, joka on liittynyt Kansainvälisen Jääpalloliiton jäseneksi.[126]

Jääpallo Itä-Euroopassa ja Baltiassa

Virossa ja Latviassa pelattiin kansallisia jääpallomestaruuskilpailuja 1920- ja 1930-luvuilla, mutta ennen Toisen maailmansodan alkua lajin harrastus oli maassa jo hiipunut.[14][127] Neuvostoliiton mestaruussarjaa alettiin pelata vuosittain yhtäjaksoisesti 1950-luvulta lähtien ja sarjan ensimmäisinä kausina sarjassa pelasi joukkueita Viron, Latvian, Valko-Venäjän ja Ukrainan neuvostotasavalloista. Joukkueita tuli Tallinnasta, Riiasta, Minskistä, Kiovasta ja Harkovasta. Parhaten menestyi Riian ODO, joka saavutti hopeaa vuonna 1953.[128][114]

Neuvostoliiton aikoina jääpallo hiipui, mutta 2000-luvun alkuvuosina Valko-Venäjällä, Virossa, Latviassa ja Ukrainassa on aloitettu jääpallotoiminta uudestaan. Kansallinen kilpailutoiminta on maissa hyvin pientä ja Virossa ja Latviassa lajia on alettu kehittää jääkiekkoilijoiden avulla, jotka ovat ottaneet lajivalikoimaansa myös jääpallon. Heistä koostuu myös maiden maajoukkueet. Latvian joukkueessa on nähty joitakin Venäjän sarjoissa pelaavia jääpalloilijoita, jotka omaavat sekä Venäjän että Latvian kansalaisuuden. Kiekkotaustaisiin pelaajiin luotetaan myös Valko-Venäjällä, mutta maan maajoukkueen rungon muodostavat kahden passin venäläispelaajat.[129][114][130][131][132][133]

Jääpallo Aasiassa

Aasiassa jääpallotoimintaa on aloitettu 2000-2010 -luvuilla Mongoliassa, Kirgisiassa, Japanissa ja Kiinassa. Ensimmäisenä toiminta alkoi Mongoliassa, johon jääpallo levisi ruotsalaisten toiminnan ansiosta. Mongolian jääpallomaajoukkue osallistui ensimmäistä kertaa MM-kilpailujen alimmalle tasolle vuonna 2006. Mongolia on pieni maa myös jääkiekossa, maassa on vain muutama seura, ja samat pelaajat muodostavat sekä maan jääkiekkomaajoukkueen että jääpallomaajoukkueen. Sarjatoimintaa maassa ei ole, ja mongolialaiset jääpalloilijat ovat hakeneet vastustajia Venäjän alemmilla sarjatasoilla pelaavista seuroista. Maan maajoukkueelta on ensimmäisen MM-osallistumiskertansa jälkeen jäänyt väliin vuosien 2011-13 turnaukset, mutta muuten maa on jo kuulunut turnauksen vakio-osallistujiin.[114][134][135][136]

Kirgisian maajoukkue perustettiin vuoden 2011 Aasian talvikisoihin ja maa esiintyi Kazakstanissa pidetyissä MM-kilpailuissa vuonna 2012. Maassa on pientä seuratoimintaa, mutta maajoukkuetoiminta ei ole kuitenkaan lähtenyt maassa yhtä vahvasti käyntiin kuin Mongoliassa, sillä maa ei sen jälkeen ole osallistunut kansainvälisiin turnauksiin.[137][138][139]

Japanissa aloitettiin jääpallotoiminta vuonna 2011 ja Kiinassa vuonna 2014. Lajia on levitetty kaukoidän maihin etenkin ruotsalaisten toiminnan ansiosta.[140][141][142][143]

Kansainvälinen toiminta
Kansainvälisen jääpalloliiton jäsenmaat.

Kansainvälinen jääpallotoiminta lähti uuteen eloon 1950-luvulla, kun venäläiset palasivat kansainvälisille kentille Neuvostoliittoa edustaen. Kansainvälinen jääpalloliitto perustettiin vuonna 1955, ja sen ensimmäiset ja pitkään ainoat jäsenmaat olivat sen perustajajäsenet Suomi, Ruotsi, Norja ja Neuvostoliitto. Jääpallon maailmanmestaruuskilpailuita on järjestetty vuodesta 1957 lähtien. Yhtä lukuun ottamatta kaikki jääpallon maailmanmestaruudet ovat menneet Ruotsiin, Venäjälle tai sen edeltäjälle Neuvostoliitolle. Suomi voitti ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan mestaruutensa vuonna 2004.[77][85]

Turnaus pelattiin 1950-luvulta 1980-luvulle asti neljän perustajajäsenen Suomen, Ruotsin, Norjan ja Neuvostoliiton kesken, 1980-luvulla myös Yhdysvallat liittyi viidentenä maana mukaan.[77][85] Vuonna 1991 kilpailuihin osallistuivat ensimmäistä kertaa Alankomaat, Unkari ja Kanada.[144] Neuvostoliiton hajoamisen myötä turnaukseen ovat 1990-luvulta lähtien osallistuneet Neuvostoliiton seuraajana Venäjä, sekä merkittäväksi jääpallomaaksi noussut Kazakstan.[85] Vuoteen 2001 asti MM-turnaus järjestettiin joka toinen vuosi ja välivuosina pelattiin vuodesta 1972 lähtien Russian Government Cup -turnaus, mutta vuodesta 2003 alkaen maailmanmestaruuskilpailut on pelattu joka vuosi.[85][145]

MM-kilpailujen osanottajamäärän kasvun myötä turnaus on pelattu useammassa tasoryhmässä. Vuonna 2001 kisoissa esiintyi ensimmäistä kertaa Valko-Venäjä, 2003 Viro, 2006 Mongolia ja 2007 Latvia.[145] sittemmin MM-turnauksiin ovat osallistuneet myös Kirgisia, Japani, Ukraina, Somalia, Kiina, Tšekki ja Slovakia.[146][147][148]

Naisten MM-kilpailuita on järjestetty vuodesta 2004 lähtien. Naisissa MM-turnauksiin ovat osallistuneet Ruotsi, Venäjä, Suomi, Norja, Yhdysvallat, Kanada, Unkari, Viro ja Sveitsi. Myös naisten puolella MM-turnauksia ovat hallinneet lajin suurmaat Ruotsi ja Venäjä.[149][148]

Vuoden 1952 Oslon talviolympialaisissa pelattiin näytöslajina myös jääpallon olympiaturnaus. Kansainvälinen jääpalloliitto on ajamassa lajia olympialaisiin ja laji liittyi Kansainvälinen olympiakomitean jäseneksi vuonna 2001. Olympiakelpoinen laji jääpallo on ollut vuodesta 2004.[85][150] Vuoteen 2001 asti liitto käytti lyhennettä IBF, jolloin se muutettiin muotoon FIB, sillä Kansainvälisen jääpalloliiton haettua Kansainvälinen olympiakomitean jäseneksi, komitea suositteli lyhenteen muuttamista sillä aiempi nimilyhenne oli jo toisen lajiliiton käytössä.[85][151] Viralliseksi olympialajiksi lajilla on vielä pitkä matka. MM-turnauksiin on osallistunut viime vuosina jo toistakymmentä maata ja Kansainvälisellä jääpalloliitolla on jo yli 30 jäsenmaata. Lajin perinteiset harrastajamaat ovat kuitenkin muita maita paljon edellä.[77][87][63][126] Harrastajamäärällä mitattuna jääpallo kestää vertailun muiden talviolympialajien kanssa. Maailmanlaajuisesti jääpallolla on yli 35 000 harrastajaa. Talviolympialajeista ainoastaan jääkiekko on jääpalloa harrastetumpi.[152] Seuraavan askeleen lähemmäs olympialaisia laji ottaa vuonna 2019, kun jääpallo on mukana Krasnojarskissa järjestettävissä talviuniversiadeissa.[153]

Jääpallokilpailuja

Kansainvälisiä jääpallokilpailuja
Suomen ja Norjan välinen jääpallo-ottelu vuoden 2004 naisten MM-kilpailuissa

Maajoukkuekilpailuja

Seurajoukkuekilpailuja

Kansallisia jääpallokilpailuja
MaaPääsarjaToissijainen sarjaCupNaisten pääsarja
 NorjaEliteserien1. divisjonKosa OpenDameserien
 RuotsiElitserienAllsvenskanSvenska CupenElitserien
 SuomiBandyliigaSuomi-sarjaSuomen CupNaisten Bandyliiga
 VenäjäSuperliigaVysšaja ligaVenäjän cupNaisten mestaruussarja
 YhdysvallatUSA Bandy League Division 1USA Bandy League Division 2North American Cup

Historiallinen suhde muihin lajeihin

Jääpallon historiallisesti läheisimmät sukulaislajit ovat skotlantilainen shinty ja irlantilainen hurling, sekä jääpallon tapaan englantilainen maahockey. Suurimpana erona näihin on, että jääpalloa pelataan jäällä. Brittiläiset sotilaat veivät nämä lajit mukanaan Pohjois-Amerikkaan 1840-luvulla ja Kanadassa kehittyi jääpallon muunnelmien pohjalta jääkiekko.[1][154]

Jääpallon säännöt ovat eniten yhteneväisiä jalkapallon kanssa. Jääpallo- ja jalkapallokentät ovat yhtä suuret ja pelaajien lukumäärä kentällä on sama, kuten myös pelaajien ryhmittely kentällä ja peliaika. Kun kanadalainen jääkiekko levisi Eurooppaan 1910-luvulta lähtien, se syrjäytti jääpallon Keski-Euroopassa, mutta Pohjoismaissa ja Venäjällä jääpallo pysyi suosittuna lajina. Näissä maissa jalkapallokausi oli pitkän talven takia paljon lyhyempi kuin etelämpänä olevissa Euroopan maissa, joten jalkapalloilijat tarvitsivat talveksi toisen harrastuksen. Jalkapallo tarjosi jääpalloilijoille hyvän jäättömän kauden harjoitusmuodon ja jääpallo toimi jalkapalloilijoille hyvänä talviharjoittelumuotona. Entisaikaan oli tavallista, että samat pelaajat pelasivat kesäisin jalkapalloa ja talvella jääpalloa. Vielä 1970-luvulla asti oli tavanomaista että samat miehet pelasivat maajoukkuetasolla sekä jalkapalloa että jääpalloa.[155][156][77]

Jääkiekko levisi 1920- ja 1930-luvuilta lähtien myös Pohjois-Eurooppaan. Monet jalkapallo- ja jääpalloseurat ottivat ohjelmaansa myös uuden kanadalaisen jääkiekon. Alkuaikojen jääkiekkoilijat olivat lähes yksinomaan jääpalloilijoita.[157] Toisen maailmansodan jälkeen jääkiekko levisi myös Neuvostoliittoon. Neuvostoliitossa aloitettiin jääkiekkotoiminta paljon muuta Eurooppaa myöhemmin ja kun Neuvostoliiton maajoukkue osallistui Jääkiekon MM-kilpailuihin ensimmäistä kertaa vuonna 1954, maa voitti heti MM-kultaa. Neuvostoliittolaiset jääkiekkoilijat nousivat maailman huipulle hyvin nopeasti, sillä he olivat pelanneet jääpalloa jo vuosikymmeniä.[4][80][158]

1960-luvulla jääpallon pohjalta kehittyi kaukalopallo. Kaukalopallo kehittyi Ruotsissa, mistä se levisi myös Suomeen. Laji on alkujaan ollut jääpalloilijoiden harjoitusmuoto. 1980-luvulla kaukalopallo alkoi eriytyä yhä enemmän omaksi lajikseen. Sen varusteet kehittyivät kaukaloon sopiviksi ja säännöt alkoivat erota jääpallosäännöistä yhä enemmän. Lajin harrastajatkaan eivät enää koostuneet yksinomaan jääpalloilijoista.[159][160]

Lähteet
  • Anttinen, Pekka & Hoppu, Tuomas: Vuosisata jääpalloa. Multiprint, 2011.
  • Kanerva, Juha; Tikander, Vesa: Urheilulajien synty. Helsinki: , 2012. ISBN 978-951-851-345-5.
  • Somppi, Heikki: Susien tarina 1912–2012. Kouvola: , 2012. ISBN 978-952-93-1370-9.
  • Jääpallon sääntökirja - internet versio (pdf) Suomen Jääpalloliitto. Viitattu 26.5.2006.

Viitteet
  1. Olsson, Per G.: A short history of Bandy geocities.com. Viitattu 10.5.2006. (englanniksi)
  2. ХОККЕЙ С МЯЧОМ (sivu 2/4) krugosvet.ru. Viitattu 3.6.2015. (venäjäksi)
  3. Urheilulajien synty, s. 142–143
  4. Klein, Jeff Z.: It’s Not Hockey, It’s Bandy 28.1.2010. New York Times. Viitattu 15.6.2015. (englanniksi)
  5. Sjöarna är bytta mot innehallar 31.10.2011. Aftonbladet. Viitattu 3.6.2015. (ruotsiksi)
  6. Bandyhistoria 1875-1919 Svenska Bandyförbundet. Arkistoitu 4.6.2015. Viitattu 3.6.2015. (ruotsiksi)
  7. Ilya Trisvyatsky: Bandy: A concise history of the extreme sport 14.2.2013. Russia Beyond the Headlines. Viitattu 4.6.2015. (englanniksi)
  8. Vuosisata jääpalloa, s. 20–22
  9. Sverige A - Finland A Svenska Bandyförbundet. Arkistoitu 5.6.2015. Viitattu 4.6.2015. (ruotsiksi)
  10. Jääpallokirja 2015. Helsinki: Suomen Jääpalloliitto. Kirjan verkkoversio (viitattu 3.6.2015).
  11. Sverige A - Norge A Svenska Bandyförbundet. Arkistoitu 5.6.2015. Viitattu 4.6.2015. (ruotsiksi)
  12. Vuosisata jääpalloa, s. 6–7
  13. Pihlaja, Antti: Palloilun SM-kilpailut. Vammala: TietoSportti, 2005. ISBN 951-97170-1-3.
  14. Bandytipsets arkiv: Estonia oocities.org. Viitattu 4.6.2015. (englanniksi)
  15. Bandytipsets arkiv: Russia oocities.org. Viitattu 4.6.2015. (englanniksi)
  16. Urheilulajien synty, s. 144–145
  17. ХОККЕЙ С МЯЧОМ (sivu 1/4) krugosvet.ru. Viitattu 3.6.2015. (venäjäksi)
  18. ХОККЕЙ С МЯЧОМ (sivu 3/4) krugosvet.ru. Viitattu 3.6.2015. (venäjäksi)
  19. ЗОЛОТОЙ «РЕКОРД» irkutskstory.ru. Viitattu 14.8.2018. (venäjäksi)
  20. ХОККЕЙ С МЯЧОМ (sivu 4/4) krugosvet.ru. Viitattu 3.6.2015. (venäjäksi)
  21. SM-finaler genom åren Svenska Bandyförbundet. Viitattu 14.8.2018. (ruotsiksi)
  22. Bandyhistoria 1920-1943 Svenska Bandyförbundet. Arkistoitu 4.6.2015. Viitattu 3.6.2015. (ruotsiksi)
  23. Sexlagsserien 1930 oocities.org. Viitattu 3.6.2015. (ruotsiksi)
  24. VSK Bandy: Historia vskbandy.se. Viitattu 3.6.2015. (ruotsiksi)
  25. Bandyhistoria 1944-1965 Svenska Bandyförbundet. Arkistoitu 3.6.2015. Viitattu 3.6.2015. (ruotsiksi)
  26. Stjärnorna lyser men bara i Sverige 17.3.2002. Svenska Dagbladet. Viitattu 3.6.2015. (ruotsiksi)
  27. Edsbyns finalhistoria redfarmers.com. Viitattu 3.6.2015. (ruotsiksi)
  28. Konstisbanor 25.9.2012. Svenska Bandyförbundet. Arkistoitu 4.6.2015. Viitattu 3.6.2015. (ruotsiksi)
  29. Bandyn i Finland 17.3.2002. Finlands Bandyförbund. Viitattu 3.6.2015. (ruotsiksi)
  30. Öppet brev till Internationella Bandyförbundet, angående World Cup i Ljusdal 14.3.2011. Ljusdal Bandy. Viitattu 3.6.2015. (ruotsiksi)
  31. Bandyhistoria 1966-1984 Svenska Bandyförbundet. Arkistoitu 4.6.2015. Viitattu 3.6.2015. (ruotsiksi)
  32. Damer svenskbandy.se. Viitattu 14.8.2018. (ruotsiksi)
  33. Säsongen 1981-82 jimbobandy.nu. Arkistoitu 7.1.2006. Viitattu 3.6.2015. (ruotsiksi)
  34. Bandyhistoria 1985-2000 Svenska Bandyförbundet. Arkistoitu 4.6.2015. Viitattu 3.6.2015. (ruotsiksi)
  35. Bandyhistoria 2001- Svenska Bandyförbundet. Arkistoitu 4.6.2015. Viitattu 3.6.2015. (ruotsiksi)
  36. 12 bandyhallar 13.11.2013. Svenska Bandyförbundet. Arkistoitu 3.6.2015. Viitattu 3.6.2015. (ruotsiksi)
  37. Ruotsissa muhii ongelma: Jääpallohalleja kaikkialla, mutta niin on myös tyytymättömiä katsojia 4.2.2017. satakunnankansa.fi. Arkistoitu 14.8.2018. Viitattu 14.8.2018.
  38. Kannattaako jääpallohalli sittenkään? Ruotsissa kansa on äänestänyt jaloillaan 5.2.2017. aamulehti.fi. Arkistoitu 14.8.2018. Viitattu 14.8.2018.
  39. Somppi 2012, 43.
  40. Urheilulajien synty, s. 139
  41. Vuosisata jääpalloa, s. 9
  42. Vuosisata jääpalloa, s. 101–104
  43. Jääpallosäännöt: Sääntö 4 – Peliaika s. 25–28
  44. Jääpallosäännöt: Sääntö 9 – Maalin hyväksyminen s. 37–38
  45. Jääpallosäännöt: Sääntö 18 – Erotuomari ja ottelusihteeri s. 58–60
  46. Jääpallosäännöt: Sääntö 1 – Pelikenttä. s. 16–19
  47. Jalkapallosäännöt (pdf) Suomen Palloliitto. Arkistoitu 19.6.2012. Viitattu 26.5.2006.
  48. Spelregler för bandy (pdf) Svenska Bandyförbundet. Arkistoitu 12.11.2014. Viitattu 26.5.2006. (ruotsiksi)
  49. Jääpallosäännöt: Sääntö 2 – Varusteet. s. 20–21
  50. Jääpallosäännöt: Sääntö 3 – Pelaajien lukumäärä. s. 22–24
  51. Jääpallosäännöt: Sääntö 6 – Maalivahti s. 31–33
  52. Jääpallosäännöt: Sääntö 5 – Pelaamisoikeus. s. 29–30
  53. Jääpallosäännöt: Sääntö 16 – Rangaistuslyöntikilpailu s. 52
  54. Jääpallosäännöt: Sääntö 7 – Pallo pelaamisen kohteena s. 34
  55. Jääpallosäännöt: Sääntö 8 – Vastapelaaja kohteena s. 35–36
  56. Jääpallosäännöt: Sääntö 10 – Pelin käynnistäminen s. 39–41
  57. Jääpallosäännöt: Sääntö 11 – Paitsio s. 42–43
  58. Jääpallosäännöt: Sääntö 12 – Vapaalyönti s. 44–45
  59. Jääpallosäännöt: Sääntö 13 – Vapaalyönnin suoritus s. 44–45
  60. Jääpallosäännöt: Sääntö 14 – Rangaistuslyönti s. 48–49
  61. Jääpallosäännöt: Sääntö 15 – Rangaistuslyönnin suoritus s. 50–51
  62. Jääpallosäännöt: Sääntö 17 – Rangaistukset s. 53–57
  63. Converse, Eric: Bandy: The Other Ice Hockey 17.5.2013. thehockeywriters.com. Viitattu 3.6.2015. (englanniksi)
  64. Bandytipsets arkiv: Sweden oocities.org. Viitattu 11.6.2015. (englanniksi)
  65. Lindh, Niklas: Tidernas publikrekord i bandy? 8.10.2012. svt.se. Viitattu 10.6.2015. (ruotsiksi)
  66. Söderman, Andreas: Dokument: Bandyns seriesystem svenskafans.com. Viitattu 10.6.2015. (ruotsiksi)
  67. Jacobsson, Erland: Annandagsbandy - en svensk idrottsklassiker 22.12.2010. fredriksbergsbk.se. Arkistoitu 13.6.2015. Viitattu 10.6.2015. (ruotsiksi)
  68. Annandagsbandy 23.12.2014. bandyworld.se. Arkistoitu 13.6.2015. Viitattu 10.6.2015. (ruotsiksi)
  69. Annandagsbandy 26.12.2014. Svenska Bandyförbundet. Viitattu 10.6.2015. (ruotsiksi)
  70. Bandyportföljen bandyworld.se. Viitattu 11.6.2015. (ruotsiksi)
  71. Laul, Robert: Packat och klart för bandyfesten 26.12.2001. Aftonbladet. Viitattu 11.6.2015. (ruotsiksi)
  72. Forsberg, Larry: Bandyportfölj går i graven 14.11.2011. sverigesradio.se. Viitattu 11.6.2015. (ruotsiksi)
  73. Björn Swartswe Svenska Bandyförbundet. Arkistoitu 27.2.2015. Viitattu 11.6.2015. (ruotsiksi)
  74. Bäckman, Rikard: Ljusdal nobbar World cup i Sandviken 8.8.2014. sverigesradio.se. Arkistoitu 13.6.2015. Viitattu 11.6.2015. (ruotsiksi)
  75. Kervinen, Elina: Ensin pakastimeen ja sitten Siperiaan – näin syntyi Somalian jääpallo­maajoukkue 1.2.2015. Helsingin Sanomat. Viitattu 11.6.2015.
  76. Leinonen, Simo: Somalian jääpallomaajoukkue yhdistää monikulttuurisessa Borlängessä 25.2.2015. Yle. Viitattu 11.6.2015.
  77. Urheilulajien synty, s. 146
  78. Sport in Russia Tatar-inform. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
  79. Russian bandy players blessed for victory at world championship in Kazan 21.1.2011. Tatar-inform. Arkistoitu 24.4.2012. Viitattu 3.6.2015. (englanniksi)
  80. Adomanis, Mark: The Wonderful World of Russian Bandy 23.3.2015. readrussia.com. Arkistoitu 7.8.2016. Viitattu 3.6.2015. (englanniksi)
  81. Pasanen, Timo: Jääpallopomo Skrynnik: hallit lisäävät harrastajia 17.11.2014. uusimaa.fi. Arkistoitu 14.6.2015. Viitattu 12.6.2015.
  82. Palojärvi, Otto: Suomelle taas MM-pettymys 3.4.2015. uusisuomi.fi. Viitattu 12.6.2015.
  83. Bandytipsets arkiv: Finland oocities.org. Viitattu 12.6.2015. (englanniksi)
  84. Joukkuetilastot Suomen Jääpalloliitto. Viitattu 14.8.2018.
  85. Siukonen, Markku; Rantala, Risto: Kaikki urheilusta. Otava, 2006.
  86. Kauhala, Hannu; Hannula, Matti: Salakuljettajista Suomen mestareiksi - HIFK 100 vuotta Stadissa - 50 vuotta kaukalossa. Otava, 1997.
  87. Historia Suomen Jääpalloliitto. Viitattu 24.5.2015.
  88. Vuosisata jääpalloa, s. 204-207
  89. Norges Bandyforbund er et paraplyforbund for de tre idrettene Norges Bandyförbund. Viitattu 14.6.2015. (norjaksi)
  90. Kampreglement 8.10.2014. Norges Bandyförbund. Viitattu 14.6.2015. (norjaksi)
  91. Hole, Arne: Aftenposten 18.2.2015. Norges Bandyförbund. Viitattu 14.6.2015. (norjaksi)
  92. Bandytipsets arkiv: Norway oocities.org. Viitattu 14.6.2015. (englanniksi)
  93. Kongepokelvinnere Bandy Norges Bandyförbund. Viitattu 14.6.2015. (norjaksi)
  94. Hole, Arne: Ready sikret første NM-gull på 88 år 7.3.2015. Aftenposten. Viitattu 14.6.2015. (norjaksi)
  95. Historisk återblick 1.2.2006. bandyvm.se. Arkistoitu 13.8.2010. Viitattu 14.6.2015. (englanniksi)
  96. Kunstisanlegg med bandybane Norges Bandyförbund. Viitattu 14.6.2015. (norjaksi)
  97. Bandytipsets arkiv: Kazakhstan oocities.org. Viitattu 15.6.2015. (englanniksi)
  98. Medeo & Chimbulak eurasia.travel. Viitattu 15.6.2015. (englanniksi)
  99. Сергей РАЙЛЯН: “Динамо” молодости нашей 11.3.2011. caravan.kz. Viitattu 15.6.2015. (venäjäksi)
  100. Иван Раков: «Литейщик» снится до сих пор… 5.1.2011. prosportkz.kz. Arkistoitu 7.4.2014. Viitattu 15.6.2015. (venäjäksi)
  101. «Акжайык» Уральск rusbandy.ru. Viitattu 15.6.2015. (venäjäksi)
  102. В Ледовом дворце «Алау» стартовал юниорский чемпионат Казахстана по хоккею с мячом 16.4.2015. sports.kz. Viitattu 15.6.2015. (venäjäksi)
  103. Kazakhstan Bandy Championship was started in Alau Ice Palace 16.4.2015. Akimat of Astana. Viitattu 15.6.2015. (englanniksi)
  104. Petropavlosk vann cup i Kazakstan 15.1.2008. bandyworld.se. Viitattu 15.6.2015. (ruotsiksi)
  105. Segerreceptet: Värva in ryssar 31.1.2012. Aftonbladet. Viitattu 15.6.2015. (englanniksi)
  106. О “Медеу”1 medey.kz. Viitattu 15.6.2015. (venäjäksi)
  107. Bandytipsets arkiv: USA oocities.org. Viitattu 15.6.2015. (englanniksi)
  108. USA Bandy Milestones American Bandy Association. Viitattu 15.6.2015. (englanniksi)
  109. Gunnar Fast tog bandyn till USA 15.10.2014. sverigesradio.se. Viitattu 15.6.2015. (ruotsiksi)
  110. Intervju med sportansvarig Gunnar Fast 15.10.2014. svenskafans.com. Viitattu 15.6.2015. (ruotsiksi)
  111. McCoy, David: Bandy: A Hockey-Esque Sport You Might Not Know Exists 20.1.2014. CBS Minnesota. Viitattu 17.6.2015. (englanniksi)
  112. Bandytipsets arkiv: Canada oocities.org. Viitattu 15.6.2015. (englanniksi)
  113. Bandy Quebec bandyquebec.com. Arkistoitu 9.1.2016. Viitattu 15.6.2015. (englanniksi)
  114. Second Echelon Teams 15.1.2010. bmsi.ru. Viitattu 15.6.2015. (englanniksi)
  115. Bandytipsets arkiv: The Netherlands oocities.org. Viitattu 15.6.2015. (englanniksi)
  116. Bandytipsets arkiv: Hungary oocities.org. Viitattu 15.6.2015. (englanniksi)
  117. City Park (Varosliget) expedia.co.nz. Viitattu 15.6.2015. (englanniksi)
  118. Artificial icerink in Városliget gotohungary.com. Viitattu 15.6.2015. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  119. Bandytipsets arkiv: Germany oocities.org. Viitattu 16.6.2015. (englanniksi)
  120. Bandytipsets arkiv: Czechoslovakia oocities.org. Viitattu 16.6.2015. (englanniksi)
  121. Deutschland ist bei der Bandy-WM 2014 dabei! 11.12.2013. Deutscher Bandy Bund. Arkistoitu 12.11.2013. Viitattu 16.6.2015. (saksaksi)
  122. Czech Bandy Česká Asociace Bandy. Viitattu 16.6.2015. (tšekiksi)
  123. Bandy is back in Davos 5.1.2014. Federation of International Bandy. Arkistoitu 6.1.2014. Viitattu 16.6.2015. (englanniksi)
  124. Bandytipsets arkiv: Bandy world map oocities.org. Viitattu 15.6.2015. (englanniksi)
  125. Bandytipsets arkiv: Austria oocities.org. Viitattu 16.6.2015. (englanniksi)
  126. FIB Members 10.1.2012. Federation of International Bandy. Arkistoitu 16.10.2013. Viitattu 8.6.2015. (englanniksi)
  127. Bandytipsets arkiv: Latvia oocities.org. Viitattu 16.6.2015. (englanniksi)
  128. Sosnin, V.I.;Shcheglov M.I. ;Jurin, V.L.: Хоккей с мячом: Энциклопедия. Новые технологии, 2009. ISBN 978-5-86541-025-6.
  129. Bandytipsets arkiv: Belarus oocities.org. Viitattu 16.6.2015. (englanniksi)
  130. Neikšāns, Arturs: Bendijs – ātrākā spēle uz ledus 5.3.2009. Jelgavas Vēstnesis. Viitattu 16.6.2015. (latviaksi)[vanhentunut linkki]
  131. Bandy in Ukraine Ukrainian bandy and rink bandy federation. Viitattu 16.6.2015. (englanniksi)
  132. Latvijas bendija izlase iekļūst pasaules čempionāta B divīzijas pusfinālā 30.1.2014. la.lv. Viitattu 16.6.2015. (latviaksi)
  133. Lisää Bandyliigan pelaajia kisoihin 23.1.2013. sportinmaailma.fi. Arkistoitu 3.11.2013. Viitattu 16.6.2015.
  134. Präst leder Mongoliet 23.1.2009. Dagens Nyheter. Viitattu 16.6.2015. (ruotsiksi)
  135. I bandy-VM - mot alla odds 31.1.2006. Dagens Nyheter. Viitattu 16.6.2015. (ruotsiksi)
  136. Mongolian National Team to Complete XXXIV Bandy World Champinship infomongolia.com. Viitattu 17.6.2015. (englanniksi)
  137. Jääpallo Asian Winter Games kisoissa Suomen Jääpalloliitto. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 16.6.2015.
  138. Söderman, Andreas: Bandy-VM 2012 utökas till tre klasser svenskafans.com. Viitattu 17.6.2015. (ruotsiksi)
  139. Fransson, Martin: Bandyn ett steg närmare olympisk status 19.4.2001. bandysm.se. Arkistoitu 17.6.2015. Viitattu 17.6.2015. (ruotsiksi)
  140. 一般社団法人 日本バンディ連盟 (pdf) Japan Bandy Federation. Arkistoitu 11.4.2015. Viitattu 17.6.2015. (japaniksi)
  141. Bandy came to Japan 31.10.2011. Federation of International Bandy. Arkistoitu 17.6.2015. Viitattu 17.6.2015. (englanniksi)
  142. Kina satsar på bandy 15.12.2014. Aftonbladet. Viitattu 8.6.2015. (ruotsiksi)
  143. Legendaren blir förbundskapten – i Kina 15.12.2014. bandypuls.se. Arkistoitu 17.6.2015. Viitattu 17.6.2015. (ruotsiksi)
  144. Vuosisata jääpalloa, s. 180
  145. Jääpallokirja 2008. Helsinki: Suomen Jääpalloliitto.
  146. Jääpallokirja 2013. Helsinki: Suomen Jääpalloliitto.
  147. Jääpallokirja 2014. Helsinki: Suomen Jääpalloliitto.
  148. Jääpallokirja 2018. Helsinki: Suomen Jääpalloliitto. Kirjan verkkoversio (viitattu 15.8.2018).
  149. VM-historik Svenska Bandyförbundet. Viitattu 9.6.2015. (ruotsiksi)
  150. Olympic 27.9.2011. Federation of International Bandy. Arkistoitu 19.1.2012. Viitattu 8.6.2015. (englanniksi)
  151. About FIB Federation of International Bandy. Arkistoitu 6.12.2013. Viitattu 8.6.2015. (englanniksi)
  152. Bandy destined for the Olympic Winter Games! 17.11.2015. Federation of International Bandy. Arkistoitu 17.10.2018. Viitattu 15.8.2018. (englanniksi)
  153. Olympic Federation of International Bandy. Arkistoitu 12.10.2016. Viitattu 15.8.2018. (englanniksi)
  154. Vigneault, Michel; Poussart, Annick: The Origins of Hockey mccord-museum.qc.ca. Viitattu 17.6.2015. (englanniksi)
  155. Ingdahl, Waldemar: Bandy – ice hockey in Sweden goes big in Europe 12.11.2008. cafebabel.co.uk. Viitattu 17.6.2015. (englanniksi)
  156. Jääpallo ja muut lajit Suomen jääpalloliitto. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 17.6.2015.
  157. Ishockeyns historia - kortversion svenskafans.com. Viitattu 17.6.2015. (ruotsiksi)
  158. Posnanski, Joe: Russians no longer mesmerize with brilliant hockey, but golden ‘feeling’ is there 14.2.2014. svenskafans.com. Viitattu 17.6.2015. (englanniksi)
  159. History rinkball.ru. Viitattu 17.6.2015. (englanniksi)
  160. Kaukalopallon syntymäaikoja RB-Oulu. Viitattu 17.6.2015.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.