Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1971

Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1971 järjestettiin Sveitsissä, Bernissä ja Genevessä.[1] Alkusarjassa kukin joukkue pelasi kahdesti jokaista joukkuetta vastaan.[2] Länsi-Saksan ja Puolan välisissä karsintaotteluissa täytettiin Itä-Saksan vapaaehtoisesti jättämä A-sarjapaikka. Länsi-Saksa voitti karsinnan. Neuvostoliitto voitti maailmanmestaruuden, mutta Euroopan-mestaruuden voitti Tšekkoslovakia. Kanada boikotoi kisoja vastalauseena Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n jyrkille amatöörisäännöille[3].

Vuoden 1971 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut
Joukkueet 6 (24)
Isäntämaa  Sveitsi
Kaupungit Bern
Geneve
Ajankohta 19. maaliskuuta – 3. huhtikuuta 1971
Mitalistit
Kultaa Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Hopeaa Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
Pronssia Ruotsi
Putoajat Yhdysvallat
Maalintekijä Neuvostoliitto Anatoli Firsov (11)
 1970 1972 

Myös B-sarja järjestettiin Sveitsissä. C-sarja järjestettiin Alankomaissa.

Ottelut pelattin Bernissä avohallissa, jonka yhdestä aukinaisesta seinästä puhalsi voimakas tuuli sisään halliin.[1]

Suomi turnauksessa

Suomen joukkue kärsi turnauksessa pahoin loukkaantumisista. Vain Ilpo Koskela, Lasse Oksanen, Lauri Mononen, Seppo Lindström ja Hannu Luojola pystyivät pelaamaan kaikissa Suomen otteluissa. Ensimmäisellä kierroksella Suomella oli vaikeuksia voittaa Länsi-Saksa, mutta onnistui siinä lopulta. Jääkiekon suurmaista Suomi voitti Yhdysvallat, maalein 7–4 ja 7–2. Ensimmäisessä Yhdysvaltoja vastaan pelatussa ottelussa Suomen ensimmäisestä kentällisestä kokoonpanossa oli vain Oksanen Esa Peltosen ja Veli-Pekka Ketolan ollessa loukkaantuneina. Ruotsia vastaan Ketola pelasi loukkaantuneena, ja hän teki ottelun avausmaalin. Ruotsi kuitenkin tasoitti ottelun loppulukemiksi 1–1 onnekkaalla laukauksella, kun ottelua oli jäljellä vain hieman yli 2 minuuttia. Seuraavassa Ruotsi-ottelussa Suomi kärsi tiukan 2–1-tappion. Voittomaali syntyi Lauri Monosen istuessa 5 minuutin rangaistusta. Suomen joukkue protestoi maalia vedoten siihen, että sitä edelsi tuomarivirhe. Ilpo Koskela valittiin turnauksen tähdistökentälliseen.[2]

Karsinta A-sarjaan

8. marraskuuta 1970 München Saksa Länsi-SaksaPuola Puola 6–3 (2–0, 3–2, 1–1)
12. marraskuuta 1970 Łódź Puola PuolaSaksa Länsi-Saksa 4–4 (2–0, 2–0, 0–4)

A-sarja

Neuvostoliiton postilaitos julkaisi maansa jääkiekkoilijoiden 10. maailmanmestaruuden kunniaksi tämän postimerkin.
Joukkue O V T H Maalit Pts URS TCH SWE FIN FRG USA
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto1081177-24173-38-08-111-210-2
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia1071244-20155-25-65-09-11-5
Ruotsi1051429-33113-61-31-17-24-2
Suomen lippu Suomi1041531-4291-102-41-24-37-4
Saksa Länsi-Saksa1020822-6242-120-42-12-77-2
Yhdysvallat1020831-5345-70-53-43-75-1

Yhdysvallat putosi B-sarjaan.

Euroopan-mestaruus

Joukkue O V T H Maalit Pts TCH URS SWE FIN FRG
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia861138-15135-25-65-09-1
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto861160-17133-38-08-111-2
Ruotsi831421-2871-33-61-17-2
Suomen lippu Suomi821517-3552-41-101-24-3
Saksa Länsi-Saksa810714-5520-42-122-12-7

Tšekkoslovakia voitti Euroopan-mestaruuden keskinäisten otteluiden perusteella.

B-sarja

Joukkue O V T H Maalit Pts SUI POL DDR NOR YUG JPN AUT ITA
 Sveitsi761031-14134-43-13-28-54-14-15-0
Puola Puola751136-19117-48-14-04-63-26-2
Itä-Saksa750249-24108-45-39-411-311-0
Norja740337-3286-310-67-27-2
 Jugoslavia721425-3457-63-14-4
Japani Japani721433-4056-24-4
Itävalta710617-3426-0
Italia702512-432

Sveitsi nousi A-sarjaan. Itävalta ja Italia putosivat C-sarjaan.

C-sarja

Joukkue O V T H Maalit Pts ROM FRA HUN GBR BUL DEN NED BEL
Romania Romania761070-11137-13-311-212-26-110-221-0
Ranska Ranska760149-20128-46-42-15-19-218-1
Unkari751158-27117-67-62-04-331-1
Iso-Britannia731347-3975-55-47-418-2
Bulgarian lippu Bulgaria721436-3254-57-011-1
Tanska720533-2641-321-1
Alankomaat Alankomaat720532-38418-0
Belgia70076-1380

Romania ja Ranska nousivat B-sarjaan.

Lähteet

Viitteet

  1. Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 104. US-Mediat Oy, 1989.
  2. Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 104–105. US-Mediat Oy, 1989.
  3. Kanada mtvuutiset.fi. 24.4.2015. Viitattu 1.10.2022.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.