J

J (j) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kymmenes kirjain. J-kirjaimen nimi on suomen kielessä jii ja äännearvo [j].

Jj Jj

Suomen kielen aakkoset
Latinalaiset aakkoset
	Aa	Bb	Cc	Dd
Ee	Ff	Gg	Hh	Ii	Jj
Kk	Ll	Mm	Nn	Oo	Pp
Qq	Rr	Ss	Tt	Uu	Vv
	Ww	Xx	Yy	Zz
Muut suomen aakkoset
Åå		Ää		Öö
	Šš		Žž
Luettelo kirjaimista

Kyrillisessä kirjaimistossa latinalaista J-kirjainta vastaavat Й (й) ja kyrillinen Ј (ј).

Historiaa

J ei alkujaan kuulunut latinalaiseen kirjaimistoon, vaan latinassa i-kirjaimella merkittiin sekä i-vokaalia että toisen vokaalin edessä suomen j:n kaltaista konsonanttia. Erilliseksi kirjaimeksi j muodostettiin vasta keskiajan lopulla. Latinassa j-kirjainta on ruvettu käyttämään 1500-luvulla[1] j-äänteen merkkinä.[2]

Nykyään kirjoitetaan kuitenkin yleensä j:llä myös sellaiset roomalaiset nimet, joissa tämä äänne esiintyy, esimerkiksi Juvenalis (alkujaan Iuvenalis).^lähde?

J suomen kielessä

J-kirjaimella merkitään suomen kielessä puolivokaalia [j], josta fonetiikassa käytetään nimitystä soinnillinen prepalataalinen puolivokaali. Puolivokaali tarkoittaa konsonanttia, joka ääntyy kuin vokaali, mutta käyttäytyy kielessä kuin konsonantti.[3]

J esiintyy yleiskielessä vain lyhyenä äänteenä; pitkänä (jj) se esiintyy vain murteissa (ajjaa).[4]

J muissa kielissä

Useissa eurooppalaisissa kielissä j äännetään samoin kuin suomessakin. Näin on laita mm. unkarissa, saksassa, skandinaavisissa sekä latinalaisin kirjaimin kirjoitetuissa slaavilaisissa kielissä.[2]

Ranskassa ja portugalissa[2] j kuitenkin merkitsee suhu-s:n kaltaista soinnillista ʒ-äännettä, englannissa äänneyhdistelmää (affrikaattaa) /dʒ/ ja espanjassa voimakkaan h:n tapaista x-äännettä.

Joissakin romaanisissa kielissä, esimerkiksi italiassa, j-kirjain esiintyy edelleenkin vain lainasanoissa.^lähde?

Muita esitystapoja

Morseaakkosissa J merkitään: .---
Radioaakkosissa J on suomalaisen standardin mukaan Jussi ja NATO-standardin mukaan Juliett
Pistekirjoituksessa (Braille) J merkitään:

Tietokoneissa J koodataan eri merkistöissä seuraavasti:

	J	j
ASCII	74	106
Unicode	U+004A	U+006A

J-kirjaimen merkityksiä

Pienen j:n merkityksiä

j on fysiikassa ja matematiikassa joskus imaginaariyksikön symboli. Yleensä käytetään i-kirjainta.
j merkitsee matematiikassa y-akselin suuntaista yksikkövektoria.

Ison J:n merkityksiä

J on SI-järjestelmässä energian yksikkö joule.
J on hitausmomentin tunnus (usein myös I).
J on aikoinaan ollut I:n ohella jodin kemiallinen merkki. Nykyisin jodin merkkinä käytetään yksinomaan I:tä.
J ajoneuvon kansallisuustunnuksena tarkoittaa Japania.
J tarkoittaa pelikorteissa jätkää.

Lähteet

Pekkanen, Tuomo: Ars grammatica, Latinan kielioppi, s. 10. Helsinki: Yliopistopaino, 1988. ISBN 951-570-022-1.
Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana J. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.5 Puolivokaalit v, j) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 18.8.2014.
Hakulinen, Auli (päätoim.): Iso suomen kielioppi. § 9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-557-2. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta J Wikimedia Commonsissa

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[pekkanen-1] Pekkanen, Tuomo: Ars grammatica, Latinan kielioppi, s. 10. Helsinki: Yliopistopaino, 1988. ISBN 951-570-022-1.

[tietosanakirja-2] Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana J. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.

[savolainen-3] Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.5 Puolivokaalit v, j) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 18.8.2014.

[isokielioppi-4] Hakulinen, Auli (päätoim.): Iso suomen kielioppi. § 9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-557-2. Teoksen verkkoversio.