Ivar Smilga
Ivar Tenisovitš Smilga (2. joulukuuta 1892 Ajola, Liivinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 10. tammikuuta 1937 Moskova, Neuvostoliitto) oli latvialaissyntyinen vallankumouksellinen bolševikki. Hän toimi 1917–1918 bolševikkien hallitseman Suomen venäläisten neuvostojen aluekomitean puheenjohtajana ja 1920-luvulla korkeissa asemissa Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa (NKP).
Ivar Smilga | |
---|---|
Smilga vuonna 1917 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 2. joulukuuta 1892 Ajola, Liivinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
Kuollut | 10. tammikuuta 1937 (44 vuotta) Moskova, Neuvostoliitto |
Poliitikko | |
Puolue | Neuvostoliiton kommunistinen puolue |
Entiset puolueet | Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue |
Asema | keskuskomitean jäsen |
Elämä
Liivinmaalla syntynyt Smilga oli vuoden 1905 Venäjän vallankumouksen yhteydessä surmatun metsätyömiehen poika. Hän liittyi sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1907. Hän aloitti vuonna 1909 opinnot Moskovan yliopistossa, mutta hänet erotettiin seuraavana vuonna vallankumouksellisen toimintansa vuoksi. Hän teki Moskovassa maanalaista puoluetyötä, ja hänet vangittiin vuonna 1911 ja karkotettiin kolmeksi vuodeksi Vologdan kuvernementtiin. Vapauduttuaan hän jatkoi toimintaansa Pietarissa ja sai 1915 uuden karkotuksen Jeniseiskin kuvernementtiin Siperiaan. Smilga vapautui helmikuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917, ja pian tämän jälkeen hänet valittiin bolševikkipuolueen keskuskomiteaan. Hän oli sittemmin keskuskomitean jäsenenä 1917–1921 ja 1925–1927 sekä ehdokasjäsenenä 1922–1923 ja 1924–1925.
Bolševikit saivat syyskuussa 1917 ehdottoman enemmistön Suomen alueen venäläisten sotilaiden ja työläisten neuvostojen edustajakokouksessa, jolloin Smilga valittiin Suomen aluekomitean puheenjohtajaksi. Hän kuului myös Venäjän Itämeren laivastoa hallinnoineen Tsentrobaltin johtoon. Lokakuun vallankumouksen aikana Smilga lähetti Suomesta laivaston joukkoja ja aluksia vallankumouksen tueksi. Hän oli myös keskeinen henkilö bolševikkien painostaessa marraskuussa 1917 Suomen sosiaalidemokraatteja ryhtymään omaan vallankumoukseensa. Suomen sisällissodan aikana Smilga nimettiin helmikuussa 1918 Neuvosto-Venäjän täysivaltaiseksi diplomaattiseksi edustajaksi punaiseen Suomeen. Sodan päättyessä Suomen punaisten tappioon Smilga pakeni takaisin Pietariin.
Venäjän sisällissodan aikana Smilga komensi puna-armeijan 7. armeijaa Uralin rintamalla. Vuoden 1920 Puolan–Neuvosto-Venäjän sodassa hän toimi komentajana Mihail Tuhatševskin rinnalla. Smilgan muita tehtäviä olivat Neuvostoliiton talousneuvoston Vesenkhan (1921–1928) sekä valtiollisen suunnittelukomitean Gosplanin (1924–1936) varapuheenjohtajan virat. Vuonna 1926 Smilga liittyi Lev Kamenevin ja Grigori Zinovjevin johtamaan kommunistisen puolueen sisäiseen ”uuteen oppositioon”, joka arvosteli Josif Stalinia ja yhdistyi myöhemmin Lev Trotskin vasemmisto-opposition kanssa niin sanotuksi yhtyneeksi oppositioksi. Tämä johti Smilgan erottamiseen ensin NKP:n keskuskomiteasta ja lopulta koko puolueesta. Smilga sai puoluejäsenyytensä takaisin luovuttuaan Stalinin kritiikistä vuonna 1929. Myöhemmin hänet kuitenkin karkotettiin Habarovskiin ja vangittiin vuonna 1935 Sergei Kirovin murhan jälkeen. Smilga tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin Stalinin vainoissa vuonna 1937. Hänen "maineensa palautettiin" 1987.
Lähteet
- Luukkanen, Arto, Ivar Smilga. Biografiasampo.
- Ivar Smilga. Spartacus Educational. (englanniksi)
- Luukkanen, Arto: / Smilga, Ivar (1892 - 1937) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ivar Smilga Wikimedia Commonsissa