Ivar Luuton

Ivar Luuton tai Ivar Ragnarsson (muinaisnorjaksi Ívarr hinn Beinlausi, k. 873 Dublin) oli tanskalainen viikinkipäällikkö. Hänet tunnetaan parhaiten yhtenä suuren pakana-armeijan päälliköistä. Se oli viikinkiarmeija, joka valloitti Englannin länsiosat 800-luvulla. Ivar lienee saanut lisänimensä luustosairauden tai jonkin vamman vuoksi.[1]

Ivar ja Ubbe ryöstelevät maaseutua. Kuvitusta 1400-luvun käsikirjoituksesta. British Library.

Ivar oli tarinoiden mukaan viikinkipäällikkö Ragnar Lodbrokin poika, mutta muuten Ivarin varhaisvaiheet ovat pitkälti hämärän peitossa. Ivarin mainitaan johtaneen vuonna 855 ryöstöretkeä Thamesin jokisuulle sekä osallistuneen 850-luvulla Olav Kviten joukoissa useisiin taisteluihin Irlannissa.[1]

Vuonna 865 Ivar sekä hänen veljensä Halfdan Ragnarsson ja Ubbe Ragnarsson johtivat Englantiin suuren viikinkiarmeijan, jota kristityt kutsuivat suureksi pakana-armeijaksi. Veljesten oli tarkoitus kostaa isänsä Ragnar Lodbrokin kuolema. Ragnar oli kuollut vankeudessa ehdittyään sitä ennen ryöstellä Northumbrian kuningaskuntaa. Tarujen mukaan Northumbrian kuningas Ælla oli heittänyt Ragnarin käärmekuoppaan voitettuaan hänet ensin taistelussa.[1]

Ivarin joukot rantautuivat Itä-Angliassa, jossa ne kohtasivat vain heikkoa vastarintaa. Sen jälkeen viikingit hyökkäsivät Northumbriaan, jossa valloittivat Yorkin vuonna 866. Ælla ja hänen syrjäyttämänsä Osberht yhdistivät voimansa viikinkejä vastaan, mutta saivat kummatkin surmansa maaliskuussa 867 käydyssä taistelussa. Joidenkin kertomusten mukaan Ælla ei olisi kuollut taistelussa, vaan viikingit olisivat teloittaneet hänet vasta taistelun jälkeen erityisen julmalla tavalla.[1]

Ivar asetti tämän jälkeen Northumbrian nukkehallitsijaksi Ecgberhtin ja johti viikinkiarmeijan Nottinghamiin, Mercian kuningaskuntaan. Mercian kuningas Burgred pyysi Wessexilltä apua, ja Wessexin kuningas Ethelred sekä hänen nuorempi veljensä Alfred (tuleva Alfred Suuri) saapuivat piirittämään Nottinghamia, jolloin tanskalaiset vetäytyivät Yorkiin taistelutta. Viikinkiarmeija viipyi Yorkissa vuoden verran. Vuonna 869 viikingit marssivat halki Mercian ja palasivat Itä-Angliaan, missä he voittivat taistelussa kuningas Edmundin.[1]

Ilmeisesti Ivar ei osallistunut 870-luvun epäonnistuneeseen yritykseen valloittaa Wessex. Sen sijaan hän liittyi vanhan toverinsa Olav Kviten joukkoihin Skotlannissa. Myöhemmin he palasivat Irlantiin, jossa Ivar kuoli vuonna 873.[1]