Ivar Gordie

Gordie valmistui Helsingin junkkarikoulusta vuonna 1873 ja palveli sen jälkeen Aunuksen jalkaväkirykmentissä vuoteen 1880 ja Hämeenlinnan tarkkampujapataljoonassa 1880–1891. Tämän jälkeen hän toimi Helsingin poliisimestarina, kunnes Gordie erotettiin ensimmäisen sortokauden aikana 1901. Seuraavaksi hän työskenteli Suomen kaupunkien yleisen paloapuyhtiön palveluksessa vuoteen 1906 saakka, jolloin Gordie nimitettiin Hämeen läänin kuvernööriksi. Hoidettuaan virkaa vuoteen 1910 hän työskenteli vielä Helsingin köyhäinhuollon lastenhoidontarkastajana kuolemaansa saakka.[1]

Hämeenlinnan kaupunginvaltuustoon Gordie kuului vuodet 1888–1891. Myöhemmin hän toimi Helsingin köyhäinhoitohallituksen ja kasvatuslautakuntien puheenjohtajana.[1]

Vuoden 1905 suurlakon aikana myös suurin osa Helsingin poliisilaitoksesta meni mukaan lakkoon, minkä jälkeen järjestyksenvalvontaa varten perustettiin työläisistä muodostettu kansalliskaarti. Gordie ryhtyi perustuslaillisten pyynnöstä kokoamaan ylioppilaista ja polyteekkareista koottua suojakaartia, joka pian liittyi osaksi kansalliskaartia. Porvarit halusivat hänet myös koko kaartin johtoon, mutta valituksi tuli työläisten kannattama Johan Kock. Tämä vastasi kansalliskaartin yleistason päätöksistä, Gordien järjestäessä sen toimintaa yksityiskohtaisemmin.[2]

Gordien alistaminen Kockin käskyvaltaan aiheutti porvariston keskuudessa eripuraa, ja lakon loppuvaiheessa hänet yritettiin syrjäyttää. Gordie kuitenkin kieltäytyi astumasta kansalliskaartin johtoon ilman työväestön tukea. Lopulta perustuslailliset ja ylioppilaat kokosivat yhteisen suojakaartin, josta myöhemmin muodostui Suojeluskunta. Gordieta pyydettiin myös uuden suojakaartin johtoon, mutta hän kieltäytyi tästäkin tehtävästä havaittuaan sen järjestyksenvalvonnan sijasta olevan tarkoitettu lähinnä väkivaltaisuuksiin.[2]

Gordien puoliso oli vuodesta 1873 Aina Wilhelmina Ascholin (k. 1933).[1]