Ivar Giaever

Ivar Giaever ([ˈjeːvər]; alun perin Giæver, s. 5. huhtikuuta 1929) on norjalainen fyysikko. Giaever jakoi vuonna 1973 Nobelin fysiikanpalkinnon Leo Esakin ja Brian Josephsonin kanssa tutkimuksestaan tunneloitumisilmiöstä suprajohteessa.[1] Giaever työskentelee Oslon yliopiston professorina.

Ivar Giæver
Henkilötiedot
Syntynyt5. huhtikuuta 1929
Bergen, Norja
Kansalaisuus Norja Norjalainen
Yhdysvallat Yhdysvaltalainen
Koulutus ja ura
Instituutti Oslon yliopisto
Tutkimusalue Fysiikka
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1973)
Aiheesta muualla
homepages.rpi.edu/~giaevi

Elämä

Giaever syntyi vuonna 1929 toisena lapsena perheen yhteensä kolmesta lapsesta. Hän varttui Totenissa, jossa hänen isänsä John A. Giaever toimi farmaseuttina. Perusopetuksen hän sai Totenissa, mutta toisen asteen opinnot hän kävi Hamarin kaupungissa. Ennen opintojensa aloittamista Norjalaisessa teknillisessä instituutissa vuonna 1948, hän oli töissä vuoden Raufoss Munition -tehtailla. Giaever valmistui mekaniikan insinööriksi vuonna 1952. Seuraavana vuonna hän suoritti asepalveluksen Norjan armeijassa, ja sen jälkeen hänet otettiin Norjan hallitukselle töihin patenttitutkijaksi.

Ivar Giaever meni naimisiin Inger Skramstadin kanssa vuonna 1952 ja suhteeseen syntyi neljä lasta. Giaeveristä tuli Yhdysvaltain kansalainen vuonna 1964.

Lähteet
  1. Arun Agarwal: Nobel Prize Winners in Physics, s. 203. APH Publishing, 2008. ISBN 9788176487436. Google book (limited preview). (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    • Ivar Giaever Nobel-säätiö. Viitattu 25. elokuuta 2007. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.