Ivan Nikititš Hovanski

Ivan Nikititš Hovanski (ven. Ива́н Ники́тич Хова́нский, syntymäaika tuntematon, kuoli 1675) oli venäläinen ruhtinas ja pajari.[1]

Ivan Hovanski mainitaan pöytäpalvelijana vuonna 1625. Vuosina 1628–1629 hän toimi sotaväen päällikkönä Tulassa, vuonna 1634 voivodina Borovskissa ja vuosina 1635–1637 jälleen Tulassa, jossa hänen tehtävänään oli suojella Venäjän rajoja krimintataarien ja nogaiden hyökkäyksiltä.[1]

Tsaari Aleksei Mihailovitšin noustua valtaan vuonna 1645 Hovanski lähetettiin Možaiskiin ja Vjazmaan ottamaan väestöltä uskollisuudenvalaa, mutta jo samana vuonna hänet karkotettiin Siperiaan. Vuonna 1649 tsaari määräsi Hovanskin palaamaan Moskovaan, jossa hänet nimitettiin pajariksi.[1]

Vuonna 1650 Hovanski lähetettiin tukahduttamaan Novgorodin ja Pihkovan kapinoita. Hutynin luostarista käsin hänen onnistui suostutella novgorodilaiset luopumaan kapinasta. Tsaari oli tyytymätön Hovanskin hitauteen, mutta silloinen Novgorodin metropoliitta Nikon puolusti Hovanskia väittäen itse kehottaneensa tätä varovaisuuteen. Novgorodista Hovanski lähti Pihkovaan. Hänellä oli mukanaan liian vähän joukkoja kaupungin valloittamiseksi, mutta tämäkin kapina saatiin päättymään voimaa käyttämättä. Palkkioksi toimistaan Hovanski sai kullalla koristetun samettiturkin, maljan ja palkanlisäyksen.[1]

Maaliskuussa 1652 Hovanski lähetettiin Nikonin kanssa Solovetskin luostariin hakemaan metropoliitta Filippin pyhäinjäännöksiä. Hovanski oli matkaan tyytymätön ja valitti, että Nikon oli näännyttänyt hänet rukoilullaan.[1]

Vuonna 1654 Hovanski oli mukana Aleksei Mihailovitšin seurueessa puolalaisia vastaan tehdyllä sotaretkellä. Hän osallistui Smolenskin valloitukseen ja jäi tsaarin lähdettyä kaupungin voivodiksi. Vuonna 1660 hän löi puolalaiset Maltšin lähellä.[1]

Ivan Nikititš Hovanski oli tsaari Mihail Fjodorovitšin pajarin Ivan Andrejevitš Hovanskin veljenpoika ja Ivan Andrejevitš Tararuin serkku. Hänen poikansa Ivan Ivanovitš (Bolšoi) oli tunnettu Pietari I:n uudistusten vastustaja.[1]