Ivan Illich

Iván Illichin vanhemmista isä oli kroatialaista syntyperää ja äiti saksalainen. Illich opiskeli Wienissä 1936–1941, mutta joutui natsivallan alaisessa Itävallassa lopettamaan koulun 1941 juutalaistaustansa takia. Perhe pakeni maasta 1941 ja muutti Italian Firenzeen, jossa Illich aloitti luonnontieteen ja taidehistorian opinnot. Vuosina 1943–1946 Illich opiskeli teologiaa Vatikaanissa, Rooman Gregoriaanisessa yliopistossa.

Vuodet 1932–1946 hän opiskeli teologiaa ja filosofiaa pontifikaatin gregoriaanisessa yliopistossa Vatikaanissa. Hän teki tohtorintutkinnon historiasta ja piti itseään historioitsijana[1]. Illich valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 1951 Salzburgin yliopistosta ja hakeutui samana vuonna papiksi New Yorkiin, Manhattanille Washington Heigtsiin, jossa hän toimi vuoteen 1956 asti apulaispappina irlantilais-puertoricolaisessa seurakunnassa. Vuonna 1956 Illich nimitettiin vararehtoriksi katolilaiseen yliopistoon Puerto Ricoon. 1959 Illichistä tuli Monsignor. New Yorkissa Illich oli tekemisissä aikuiskasvatukseen ja yhteisön kehittämiseen liittyvien kysymysten kanssa. Vuonna 1956 Illich siirtyi työskentelemään vararehtorina katolilaiseen yliopistoon Poncessa Puerto Ricossa.

Vuonna 1961 hän perusti Meksikon Cuernavacaan Center for Intercultural Documentation -tutkimuskeskuksen CIDOC.

Illich nimitettiin Pennsylvanian valtionyliopiston vierailevaksi professoriksi 1986.

Hänen kuuluisin teoksensa on Deschooling Society (1971), suomennettu nimellä Kouluttomaan yhteiskuntaan (1972). Illichin tuotannossa merkittävä teos on myös lääketieteen radikaalia monopolia kritisoiva Medical Nemesis (1975).

Illichistä on suomeksi valmistunut Kirsi-Marja Saurénin väitöskirja Asiantuntijavalta – koulutettu mielikuvitus (Lapin yliopisto, 2008).

Illich tuli tunnetuksi teoksestaan Kouluttomaan yhteiskuntaan (1972) , joka alkaa näillä sanoin:

"Monet opiskelijat, varsinkin köyhät, ovat vaistomaisesti selvillä siitä, mitä koulut heille tekevät. Ne kouluttavat heidät sekoittamaan keskenään menetelmän ja opetuksen todellisen sisällön. Niin pian kuin nämä käsitteet muuttuvat epäselviksi omaksutaan uusi johdonmukainen ajattelutapa: mitä enemmän hoitoa annetaan, sitä parempia ovat tulokset; toisin sanoen eskalaatio, kiihdyttäminen, johtaisi menestykseen. Siten oppilas “koulutetaan” sekoittamaan keskenään opettaminen ja oppiminen, luokalta pääsy ja opillinen kehitys, päästötodistus ja pätevyys sekä sujuva esitystaito ja kyky sanoa jotain uutta[2]".

Illichin mukaan nyky-yhteiskunnan ongelmat perustuvat neljään myyttiin: Institutionaaliset, yleistettävissä olevat arvot (kuten institutionaalisen koulutuksen tärkeys ja arvostaminen), arvojen mittaaminen (enemmän institutionaalista koulutusta on parempi), arvojen pakkaaminen (levittäminen koulutuslaitoksen kautta) ja itseääntoistava kehitys. Illich ei allekirjoittanut institutionaalisen koulutusjärjestelmän perusajatuksia, että lapset kuuluvat kouluun, lapset oppivat koulussa ja lapsia voidaan opettaa vain kouluissa. Koulutuksen perustavat ongelmat ovat hänen mukaansa sen pakollisuus ja yksilöllisen oppimisen halun tukahduttaminen, sosiaalisen integraation pysäyttäminen, ihmisiä halventava arviointisysteemi ja epätasa-arvon luominen, sen manipuloiva ja vallassa olevien tahtoon mukauttava luonne, piilotettu lukujärjestys (hidden curriculum) sekä se, että koulut valitsevat menestyjät sertifikaattien kautta. Illich on esittänyt myös etenkin kapitalistista kriittikkiä tietämyksen tuotteistamista ja ostamista kohtaan, koska se heikentää köyhien mahdollisuutta kouluttautua.

Illich ehdotti ratkaisuksi järjestelmää, jossa toteutuvat koulutuksen kolme päätavoitetta: tarjota resursseja kaikille oppimista haluaville kaikissa elämänvaiheissa, tarjota mahdollisuuksia yhdistää oppimaan ja opettamaan haluavat, tarjota avoin tilaisuus ihmisille esittää ideoitaan julkisuudessa. Hänen mukaansa vastuu omasta oppimisesta yksilöllä jokapäiväisessä arkielämässä ja oppimisen tulisi tapahtua kokemuksien kautta kirjojen sijaan. Avuksi tässä pitäisi hänen mukaansa tarjota oppimispankkeja, joista saa resursseja oppimisen avuksi.[3] [4]

1. Obituary. Journal of Epidemiology and Community Health 2, Vol.57(12) s. 923, 2.12. 2003.
2. Illich, Ivan: Kouluttomaan yhteiskuntaan, s. 10. Otava, 1972.
3. Muhammad Adib Abdushomad: Improving Islamich Higher Education: Lessons From John Dewey and Ivan Illich. International Journal of Nusantara Islam, 9.6.2014, nro 1, s. 105–115. doi:10.15575/ijni.v2i1.52. ISSN 2355-651X. Artikkelin verkkoversio.
4. Theodore A. McConnell Editor: Ivan Illich's Assault on Education. Religious Education, 1.1.1972, nro 1, s. 41–48. doi:10.1080/0034408720670111. ISSN 0034-4087. Artikkelin verkkoversio.

• Saurén, Kirsi-Marja: Asiantuntijavalta – koulutettu mielikuvitus: Systemaattinen analyysi Ivan Illichin tuotannossa esitetystä köyhyyden modernisoitumisesta kulutusyhteiskunnassa. Väitöskirja. Acta Universitatis Lapponiensis 147. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 2008. ISBN 978-952-484-242-6.

• Kahn, Richard & Kellner, Douglas (2007). Paulo Freire and Ivan Illich: technology, politics and the reconstruction of education. Policy Futures in Education 5 (4)
• Kahn, Richard (2009). Critical Pedagogy Taking the Illich Turn. The International Journal of Illich Studies 1(1)
• The International Journal of Illich Studies