Sukusolu
Sukusolu eli gameetti on suvullisesti lisääntyvien eliöiden suvunjatkamiseen erikoistunut solu[1]. Sukusolut syntyvät sukurauhasissa sijaitsevista ituradan soluista meioottisten solunjakautumisten kautta, ja läpikäyvät meioosin yhteydessä lisääntymiseen tarvittavan erilaistumisprosessin.
Naaraalla ituradan solut käyvät kehittyessään läpi oogeneesin ja meioosin ja lopputuloksena on haploidi munasolu. Oogeneesissa munasoluun varastoituu suuri määrä vararavintoa alkion alkukehityksen turvaamiseksi. Meioosin tuottamista haploideista tumista vain yksi kehittyy munasolun tumaksi, muut kolme tumaa surkastuvat.
Koiraalla ituradan solut käyvät kehittyessään läpi meioosin ja spermatogeneesin ja lopputuloksena ovat haploidit siittiöt. Meioosin jälkeen haploidit meioosituotteet läpikäyvät voimakkaan rakenteellisen muuntumisen. Tuma tiivistyy hyvin tiukaksi paketiksi ja siittiön siima ja sille energiaa tuottavat elimet kehittyvät.
Hedelmöityksessä vain siittiön haploidi tuma tunkeutuu munasoluun ja hedelmöittää haploidin munasolun (n + n → 2n). Syntyy diploidi tsygootti, josta uusi yksilö saa alkunsa.
Kasveilla naaraspuoliset sukusolut kehittyvät alkiorakon emosolusta (engl. embryo sac mother cell, EMC), läpikäyvät meioosin ja sen jälkeen muutaman mitoosin. Monitumaisessa alkiorakossa yksi tuma on haploidi munasolun tuma, muut ovat avustavia tumia.
Kasveilla koiraspuoliset sukusolut kehittyvät siitepölyhiukkasen emosolusta (engl. pollen mother cell, PMC), läpikäyvät meioosin ja sen jälkeen pari mitoosia. Siitepölyhiukkanen sisältää kolme haploidia tumaa.
Koppisiemenisillä kasveilla hedelmöityksessä siitepölyhiukkasen tumista yksi kasvattaa siiteputken, yksi hedelmöittää munasolun (n+n → 2n) ja yksi hedelmöittää kaksitumaisen keskustuman (n+n+n → 3n). Hedelmöitetystä munasolusta kehittyy diploidi yksilö (alkio), hedelmöitetystä keskustumasta syntyy siemenen triploidi ravintosolukko.
Katso myös
Lähteet
- Tirri, R.; Lehtonen, J.; Lemmetyinen, R.; Pihakaski, S. & Portin, P.: ”sukusolu”, Biologian sanakirja, s. 681. Uudistetun laitoksen 3. painos. Otava, 2006. ISBN 951-1-17618-8.