Iturikko

Iturikko (Micranthes foliolosa) on arktisten alueiden hento, monivuotinen rikkokasvi.

Iturikko
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]
Suomessa: Silmälläpidettävä

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Saxifragales
Heimo: Rikkokasvit Saxifragaceae
Alaheimo: Heucheroideae[2]
Suku: Vanarikot Micranthes
Laji: foliolosa
Kaksiosainen nimi

Micranthes foliolosa
(R.Br.) Gornall[3]
Synonyymit
  • Saxifraga foliolosa R.Br.
  • Saxifraga stellaris var. comosa Retz.
  • Saxifraga stellaris subsp. comosa (Retz.) Braun-Blanq.
Katso myös

  Iturikko Wikispeciesissä
  Iturikko Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

Iturikon vana kasvaa 5–15 senttimetriä korkeaksi. Ruusukelehdet ovat vastapuikeita, kärjestä hampaisia ja laidoilta karvaisia. Varren latvassa on kukkia 0–2 kappaletta, alempien kukkien tilalla on punertavia itusilmuja. Kaksineuvoisten kukkien verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Valkoinen teriö on kaksikertaa verhiön pituinen. Heteitä on kymmenen kappaletta. Emiö on kaksilehtinen ja enintään tyvestä yhdislehtinen. Emilehtien tyvellä on mesisuomuja. Iturikko kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Kukinnan jälkeen kypsyy kaksiosainen, monisiemeninen kota.[4]

Levinneisyys

Iturikkoa kasvaa Euroopassa ainoastaan Islannissa, Huippuvuorilla, Fennoskandian vuoristo- ja tunturialueilla Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Kuolan niemimaalla, sekä Pohjois-Venäjän arktisilla alueilla. Aasian puolella levinneisyysalue jatkuu Pohjois-Siperiassa läpi mantereen. Muutamin paikoin lajia kasvaa myös Etelä-Siperiassa. Pohjois-Amerikassa iturikko on levinnyt Pohjois-Alaskaan ja -Kanadaan. Muutamia erillisiä esiintymiä on myös muualla mantereella. Lajia kasvaa myös laajalti Grönlannissa.[5] Suomessa iturikkoa tavataan nykyään ainoastaan Enontekiön suurtuntureilla.[6] Lajin aikaisemmat esiintymät muualta Pohjois-Lapista ovat hävinneet.[7]

Elinympäristö

Iturikolle tyypillisiä kasvupaikkoja ovat tunturikankaiden soraiset lumenviipymäpaikat, vuotomaat ja puronvarret. Joskus lajia tavataan myös kallionpengermillä. Laji on kalkinsuosija.[7]

Lähteet
  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, s. 227 . Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.

Viitteet
  1. Micranthes foliolosa IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Stevens, P. F.: Saxifragaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 26.3.2021. (englanniksi)
  3. Micranthes foliolosa (R.Br.) Gornall Plants of the World Online. Viitattu 26.3.2021. (englanniksi)
  4. Retkeilykasvio 1998, s. 226–227.
  5. Groddbräcka (Saxifraga foliolosa R. Br.) Den virtuella floran, Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 15.10.2019. (ruotsiksi)
  6. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Iturikon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 16.1.2012.
  7. Retkeilykasvio 1998, s. 227.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.