Italo Svevo

Italo Svevo, oikea nimi Aron Hector (Ettore) Schmitz (19. joulukuuta 1861 Trieste, Itävallan keisarikunta – 13. syyskuuta 1928 Motta di Livenza, Trevison maakunta, Italia[1]), oli italialainen kirjailija ja liikemies.

Aron Hector (Ettore) Schmitz
Henkilötiedot
Syntynyt19. joulukuuta 1861
Trieste, Itävallan keisarikunta
Kuollut13. syyskuuta 1928
Motta di Livenza, Trevison maakunta, Italia
Kansalaisuus Itävalta-Unkari
Italia
Ammatti kirjailija, liikemies
Puoliso Livia Veneziani
Kirjailija
SalanimiItalo Svevo
Tuotannon kieliitalia
Kirjallinen suuntausnaturalismi
Pääteokset Zenon tunnustuksia (1923)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Schmitz syntyi Triestessä, joka tuolloin kuului Itävallan keisarikuntaan, sittemmin Itävalta-Unkariin. Hänen isänsä Franz Schmitz oli itävallanjuutalainen liikemies ja äitinsä Mirjan Felice o.s. Moravia oli Triesten juutalaisia. Isänsä toiveiden mukaisesti poika ryhtyi liikealalle ja työskenteli aluksi isän liikeyrityksessä, sen mentyä konkurssiin pankissa ja vuodesta 1899 appensa liikeyrityksessä. Hän matkusteli paljon Ranskassa, Britanniassa ja muualla. Hän puhui sujuvasti italiaa, saksaa ja venetsian kieltäkin.

Vuonna 1880 Schmitz alkoi kirjoittaa artikkeleita ja teatteriarvosteluja L’Indipendente-lehteen salanimellä Ettore Samigli. Leipätyö pankissa ei innostanut häntä, ja hän luki paljon ja kirjoitti novelleja ja kertomuksia. Vuonna 1892 hän julkaisi omakustanteena romaanin Una Vita ja käytti salanimeä Italo Svevo (nimi tarkoittaa 'italialaista švaabia'). Vuonna 1896 Schmitz avioitui Livia Venezianin kanssa, ja heille syntyi tytär Letizia. Schmitz julkaisi toisenkin romaaninsa Senilità (1898) omakustanteena. Ensimmäiset romaanit eivät herättäneet juuri lainkaan huomiota, joskin Paul Heyse oli kehunut esikoisromaania. Ryhdyttyään opiskelemaan Triestessä englantia Schmitz tutustui kielikoulun opettajaan James Joyceen, joka luki Schmitz-Svevon romaanit ja kannusti häntä jatkamaan kirjoittamista.

Kun Trieste oli ensimmäisen maailmansodan päätyttyä liitetty Italiaan, Schmitz joutui oleskelemaan sairaalassa, ja tuolloin hän käänsi Sigmund Freudin Unien tulkinnan italiaksi. Psykoanalyysi kiehtoi häntä ja vaikutti hänen myöhempiin teoksiinsa. Hän julkaisi romaaninsa Zenon tunnustuksia Italo Svevon nimellä vuonna 1923; nimellä Ettore Schmitz hän kirjoitti poliittisia artikkeleita La Nazione -lehteen.

Zenon tunnustukset eivät aluksi kiinnittäneet huomiota Italiassa, mutta James Joyce kannusti kääntäjä-kriitikko Valery Larbaud’ta käännättämään romaanin ranskaksi. Schmitz-Svevo tekikin lopulta kirjallisen läpimurron, mutta Ranskan kautta. 1920-luvun jälkipuoliskolla Schmitz keskittyi kirjallisiin töihin. Hänen näytelmänsä Terzetto Spezzato kantaesitettiin Roomassa vuonna 1927, ja hän kiinnostui myös Franz Kafkan tuotannosta. Schmitz-Svevon neljäs romaani Il vecchione jäi kesken, kun hän kuoli trevisolaisessa sairaalassa auto-onnettomuuden seurauksiin.

Svevon kirjailijanmaine perustuu ennen kaikkea hänen romaaneihinsa, jotka ovat rakenteeltaan naturalistisia ja keskittyvät tutkistelemaan nykyihmisen sisäistä maailmaa ja itseymmärrystä. Hänen pääteostaan Zenon tunnustukset leimaavat psykoanalyysin vaikutus ja tajunnanvirtatekniikka sekä terävä ironia. Romaanien päähenkilöt ovat nykyaikaisia antisankareita, jotka joutuvat ristiriitaan ympäristön vaatimusten kanssa.

Kirjailijana Svevoa on verrattu paitsi James Joyceen myös Luigi Pirandelloon, Marcel Proustiin ja Robert Musiliin. Schmitz-Svevo oli Joycen Odysseus-romaanin Leopold Bloomin esikuva.

Teokset

Italiaksi
  • L'avvenire dei ricordi. 1877
  • Ariosto Governatore. 1880
  • Il primo amore. 1880
  • Le roi est mort, vive le roi! 1880
  • I due poeti. 1880
  • Difetto moderno. 1881
  • La storia dei miei lavori. 1881
  • La gente superiore. 1881
  • L'assassinio di via Belpoggio. 1890
  • Una Vita. 1892
  • Senilità. 1898
  • La coscienza di Zeno. 1923
  • La madre. 1926
  • Una burla riuscita
  • Vino generoso. 1926
  • La novella del buon vecchio e della bella fanciulla
  • Terzetto Spezzato. 1927
  • Il vecchione (keskeneräinen)
  • Corrispondenza con Valery Larbaud, Benjamin Crémieux e Marie Anne Comnène. 1953.
  • Corto viaggio sentimentale

Suomennetut teokset
  • Zenon tunnustuksia. Suomentanut ja jälkisanat Mirjam Polkunen. Weilin+Göös, Espoo 1971. ISBN 951-35-0242-2
  • Tupakanpolton nautinnosta ja paheesta. Suomentanut Hannimari Heino. Savukeidas, Turku 2013. ISBN 978-952-268-070-9
  • Onnistunut kepponen. Suomentanut Juuso Kortelainen. Savi-kustannus, Espoo 2019. ISBN 978-952-7348-00-0
Runo
  • On kolme asiaa, teoksessa: Vuodet kuin kuiskauksia, toim. Aino Räty-Hämäläinen, Helsinki: WSOY 1995 ISBN 951-0-20773-X

Kirjallisuutta
  • Behrens, Rudolf ym. (toim.): Italo Svevo: Ein Paradigma der europäischen Moderne. Königshausen & Neumann, Würzburg 1990. ISBN 3-88479-405-1
  • Del Missier, Silvano: Italo Svevo: Introduzione e guida allo studio dell'opera sveviana; Storia e antologia delle critica. LeMonnier, Firenze 1994. ISBN 88-00-64210-1
  • Moloney, Brian: Italo Svevo: A Critical Introduction. 1974.
  • Russel, C. Charles: Italo Svevo: The Writer from Trieste. Reflections on His Background and His Work. 1978.
  • Sechi, Mario (toim.): Italo Svevo: Il sogno e la vita vera. Donzelli, Rom 2009. ISBN 978-88-6036-328-2
  • Serra, Maurizio: Italo Svevo ou l’Antivie. Paris: Grasset, 2013. ISBN 978-2-246-78736-5.
  • Tellini, Gino: Svevo. Sestante, 25. Roma: Salerno Editrice, 2013. ISBN 978-88-8402-818-1.
  1. Italo Svevo Encyclopedia Britannica. 15.12.2022. Viitattu 18.12.2022. (englanniksi)
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.