Italianajokoira

Italianajokoira on rakenteeltaan neliömäinen, keskivahva ja tasapainoinen, ääriviivoiltaan kuiva ja lihaksikas. Rungon pituuden tulee vastata säkäkorkeutta.[1][2]

Värityksistä sallitaan kaikki kellanruskean sävyt vaaleasta (fawn) tummanpunaiseen (mustin karvankärjin) sekä black & tan (musta punaruskein merkein). Valkoisia merkkejä tulee olla mahdollisimman vähän: kellanruskeilla vähäisin merkein kallossa, kuonossa, kaulassa, rinnassa, ranteissa, kintereissä, käpälissä ja hännänpäässä; musta-ruskeilla vain yksittäinen valkoinen tähti rinnassa.[1][2] Musta-ruskeilla tan-merkkien tulee sijaita silmien yläpuolella, kuonossa, rinnassa, raajoissa ja peräpeilissä.[2]

• 
  Karkeakarvainen fawn
• 
  Karkeakarvainen black & tan
• 
  Lyhytkarvainen fawn
• 
  Lyhytkarvainen black & tan

Karkeakarvaisten urosten säkäkorkeus on 52–60 cm, narttujen 50–58 cm (2 cm korkeampi korkeus sallitaan muutoin erinomaisille yksilöille)[1]; lyhytkarvaisten urosten säkäkorkeus on 52–58 cm, narttujen 48–56 cm (2 cm poikkeama suuntaan tai toiseen sallitaan muutoin erinomaisille yksilöille)[2]. Paino vaihtelee molemmilla muunnoksilla 18–28 kg välillä[1][2] - karkeakarvaiselle on määritelty erikseen urosten painoksi 20–28 kg ja narttujen 18–26 kg[1].

Italianajokoira soveltuu metsästämään erilaisiin, vaikeisiinkin maastoihin tasangoilta vuoristoon. Se on hyvin kestävä ja nopea, ja sopii sekä yksin että ajueessa työskentelyyn. Ääni on soinnukas ja miellyttävä.[1][2] Kahdesta muunnoksesta karkeakarvainen on varautuneempi ja vähemmän vilkas; lisäksi sitä kuvaillaan rauhalliseksi, älykkääksi ja aina valmiiksi työskentelemään.[1]

Rodun taipumus jäljestää hajun perusteella on samanlainen kuin vihikoiralla, mutta toisin kuin viimeksi mainittu, se myös ottaa saaliinsa kiinni ja tappaa sen. Se on omapäinen, mutta samalla kuitenkin lapsirakas ja ystävällinen.^lähde?

Rodun uskotaan olevan ikivanhaa alkuperää ja kehittyneen esiroomalaisella kaudella muinaisen Egyptin riistaa ajaneista koirista, jotka levisivät foinikialaisten kauppiaiden mukana ympäri Välimeren rannikkoa. Monet muinaiset egyptiläiset piirrokset kuvaavat riippuvakorvaisia ajavia koiria, jotka muistuttavat paljon nykyistä segugiota.[2] Toisen teorian mukaan italianajokoira polveutuu kelttiläisestä ajokoirasta (mahdollisesti sama rotu kuin kelttienvinttikoira).[3] Desmond Morris uskoo puolestaan molempiin teorioihin: hänen mielestään sekä foinikialaisten mukanaan tuoma vinttikoira että kelttiläinen ajokoira ovat vaikuttaneet nykyisen segugion syntyyn. Hänen mukaansa rotu olisi perinyt päänpiirteensä kelttiläiseltä ajokoiralta ja pitkät raajansa foinikialaiselta vinttikoiralta.[4]

Varmaa kuitenkin on, että nykyisen italianajokoiran kokoisia ja tyyppisiä koiria on kuvattuna napolilaisessa museossa säilytettävässä patsaassa "Metsästävä Diana" ja vatikaanilaisessa museossa säilytettävässä patsaassa "Diana jousen ja nuolen kanssa".[1][2] Myös Veronan provinssissa sijaitsevalta muinaiselta Lombardian hautausmaalta on löytynyt kaksi koiraeläimen luurankoa, jotka vastaavat rakenteeltaan täysin nykyistä italialaista rotua.[1] Borso d'Esten linnassa on 1600-luvulta peräisin oleva segugion kaltaista ajokoiraa kuvaava maalaus.[1][2]

Renessanssin aikaan italianajokoira oli erittäin suosittu, mutta seuraavien vuosisatojen aikaan metsästyksen vähentyessä se alkoi harvinaistua. 1900-luvulla perustettiin mm. Societa Italiana Pro Segugio, joka edesauttoi rodun säilymistä.[4]

Vuonna 2019 lyhytkarvainen italianajokoira oli Italian suosituimpien rotujen listalla 8. sijalla.[5] Sen suosio Italiassa johtuu sen erinomaisista metsästysominaisuuksista.^lähde? Vaikka italialaiset käyttävät myös muita ajokoiria kuten ariègenajokoiraa, gascogne-saintongenajokoiran pienempää muunnosta, porcelainea, posavinanajokoiraa ja istrianajokoiraa, heidän oma rotunsa on pysynyt metsästäjien enemmistön valintana sen poikkeuksellisen kyvykkyyden vuoksi. Ne jotka metsästävät jänistä yksin tai pienissä ryhmissä pitävät sitä ihanteellisena.^lähde?

Italianajokoira voi metsästää myös kookkaampaa riistaa, kuten villisikoja (vaikkei se olekaan erityisesti tarkoitettu juuri kyseisen eläimen ajamiseen), villilampaita, vuohia ja hirviä. Se työskentelee riistasta riippuen joko yksin tai ajueessa. Se on ennen kaikkea työkoira ja sitä pidetään pelkkänä lemmikkinä vain harvoin.^lähde?

• Lyhytkarvainen (Arkistoitu – Internet Archive), Karkeakarvainen (Arkistoitu – Internet Archive) Italian Kennelliitossa.
• Italianajokoira-video
• Italianajokoira-video 2
• Italianajokoira-video 3
• Italianajokoira villisian metsästyksessä Piemontessa