Ita Wegman

Ita Wegman syntyi vuonna 1876 sokeritehtailijan perheeseen Hollannin silloisessa siirtomaassa Indonesiassa, josta muutti nuorena Eurooppaan. 26-vuotiaana vuonna 1902 hän tapasi Rudolf Steinerin, joka toimi tuolloin Teosofisen Seuran Saksan osaston pääsihteerinä. Suhde syveni vuonna 1907, kun Steinerin opetukset aloivat etääntyä Teosofisen Seuran linjasta ja Wegman päätti seurata Steineria. Wegman kuvasi tapausta heidän yhteisen karmansa syvenemisenä, minkä merkityksen hän ymmärsi vasta vuosia myöhemmin. Ensimmäisen Goetheanumin tuhoutuminen tulipalossa oli hetki, jolloin Wegman omien sanojensa mukaan ymmärsi Steinerin yksinäisyyden ja päätti omistautua tälle. Steinerin mukaan he olivat kohdanneet aiemmissa elämissä.[1]

Wegman aloitti lääketieteen opinnot Sveitsissä, valmistui vuonna 1911 ja erikoistui naistentauteihin. Hän toimi Baselissa gynekologina vuosina 1921–1928.[2] Vuonna 1920 Wegman osti maa-alueen Arlesheimista ja perusti sinne seuraavana vuonna oman klinikkansa Klinisch-Therapeutisches Institut, josta kasvoi antroposofisen lääkinnän keskus. Myös Steiner konsultoi klinikalla potilaita säännöllisesti. Lisäksi perustettiin antroposofisia valmisteita tuottava Weleda, joka on nykyään merkittävä rohdos- ja kosmetiikka-alan konserni.

Steinerin ohjaamana Wegman alkoi myös hoitaa syöpää misteliuutteella. Tuotetta markkinoidaan edelleen etenkin antroposofisen lääkinnän piirissä. Sitä ei kuitenkaan suositella syövän hoitoon, koska vaikuttavuudesta ei ole näyttöä.[3]

Rudolf Steiner pyysi Wegmanin jäseneksi Antroposofisen seuran neuvostoon. Wegman ja Steiner kirjoittivat yhdessä teoksen Grundlegendes für eine Erweiterung der Heilkunst nach geisteswissenschaftlichen Erkenntnissen, joka ilmestyi Steinerin kuoleman jälkeen ja jossa antroposofisen lääkinnän periaatteet lopullisesti kirjattiin. Teosta kirjoitettaessa Steiner oli jo kuolemansairas ja Wegmanin hoidossa.

Steinerin kuoltua Wegman menetti asemaansa antroposofisessa liikkeessä ja hänet pakotettiin eroamaan.[4] Vuonna 1936 Wegman avasi vielä klinikan Asconaan. Hän vaikutti myös Englannissa ja Hollannissa, missä kävi useampaan kertaan puhumassa.

Wegman kuoli vuonna 1943 Arlesheimissa 67-vuotiaana.

• Zur Kenntnis der Heimkehrfälle bei Scharlach. Leemann, Zürich 1912 (Väitöskirja, Universität Zürich, 1912; Digitoitu)
•  Rudolf Steinerin kanssa: Grundlegendes für eine Erweiterung der Heilkunst nach geisteswissenschaftlichen Erkenntnissen. Philosophisch-Anthroposophischer Verlag, Dornach 1925; Taschenbuch ebd. 1991
• An die Freunde. Aufsätze und Berichte aus den Jahren 1925–27. Natura, Arlesheim 1960 (Digitoitu); 3. Auflage 1986