Itävallanajokoira

Itävallanajokoira (saks. Brandlbracke) on itävaltalainen koirarotu.

Itävallanajokoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Itävalta[1]
Määrä Suomessa rekisteröity 3[2]
Rodun syntyaika ensimmäiset maininnat 1800-luvun puolivälistä[1]
Alkuperäinen käyttö metsästyskoira
Nykyinen käyttö haavoittuneen riistan jäljitys
Muita nimityksiä Brandlbracke[1], Vieräugl[1], Österreichische Glatthaarige Bracke, Austrian Smooth-haired Hound, Austrian Black and Tan Hound, Carinthian Brandlbracke[3]
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat
alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat
#63[1]
Ulkonäkö
Säkäkorkeus uros 50–56 cm
narttu 48–54 cm
Väritys black & tan

Ulkomuoto
Itävallanajokoira koiranäyttelyssä.

Kallo on leveä, kuono voimakas ja kuononselkä suora. Purenta on leikkaava. Silmät ovat tummanruskeat. Korvat ovat keskipitkät, riippuvat ja kärjistään pyöristyneet. Häntä on pitkä ja hieman kaareva. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 50–56 cm välillä ja narttujen 48–54 cm välillä.[1]

Karvapeite on lyhyt (n. 2 cm pitkä), sileä, tiivis. Värityksen pitää olla musta pienin, selvästi erottuvin merkein, joiden sävy vaihtelee vaaleasta tummaan punaruskeaan.[1] Silmien yläpuolella täytyy olla punaruskeat merkit, mihin viittaa myös lempinimi vieräugl eli "nelisilmä"[1], samoin kuin sanan brandlbracke osa brand, joka merkitsee "tulta" tai "ruostetta" (merkkien väriin viitaten)[3].

Luonne ja käyttäytyminen

Rotu on luonteeltaan miellyttävä, työssään tarkkavainuinen. Sen pääasiallista riistaa ovat jänikset, ja sitä käytetään sekä ajavana että jäljestävänä koirana, mm. vuoristoissa.[1]

Alkuperä
Itävallanajokoira vuodelta 1915.

Itävallanajokoiran uskotaan olevan alkuperäisen "kelttienajokoiran" (mahdollisesti sama rotu kuin kelttienvinttikoira) ja juranajokoiran välisen risteytyksen tulos - lisäksi myös hubertuksenajokoiralla saattoi olla vaikutusta rodun kehittymiseen.[3] Itävallanajokoirasta ei ole kuitenkaan tunnettua historiaa ennen 1800-luvun puoliväliä[1], ja se hyväksyttiin kotimaassaan ensimmäisen kerran virallisesti vuonna 1884[3].

Katso myös

Lähteet
  1. Itävallanajokoira (pdf) (Rotumääritelmä) Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry. Viitattu 11.1.2021. fi
  2. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
  3. Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 95–96. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.