Itäinen Han-dynastia

Itäinen Han-dynastia 東漢 [dōng hàn] (东汉) hallitsi Kiinassa 25 – 220 jaa. Tämä oli osa Han-dynastiaa. Aiempi historiankirjoitus (mm. Sima Qian) tuntee ajanjakson myöhempänä Han-dynastiana, mutta tämä nimike tarkoittaa nykyisin 900-luvulla vallinnutta dynastiaa.

Kiinan historia

MUINAINEN
Kolme hallitsijaa ja viisi keisaria
Xia-dynastia 2070–1600 eaa.
Shang-dynastia 1600–1046 eaa.
Zhou-dynastia 1122–256 eaa.
  Läntinen Zhou-dynastia
  Itäinen Zhou-dynastia
    Kevättä ja syksyä
    Taistelevat läänitysvaltiot
SUURVALTA
Qin-dynastia 221 eaa.–206 eaa.
Han-dynastia 206 eaa.–220 jaa.
  Läntinen Han-dynastia
  Xin-dynastia
  Itäinen Han-dynastia
Kolme kuningaskuntaa 220–280 jaa.
  Wei, Shu Han & Wu
Jin-dynastia 265–420 jaa.
  Läntinen Jin
  Itäinen Jin 16 kuningaskuntaa
304–439 jaa.
Eteläinen ja pohjoinen dynastia 420–589 jaa.
Sui-dynastia 581–619 jaa.
Tang-dynastia 618–907 jaa.
5 dynastiaa &
10 kuningaskuntaa
907–960 jaa.		 Liao-dynastia
907–1125 jaa.
Song-dynastia
960–1279 jaa.
  Pohjoinen Song L. Xia-dyn.
  Eteläinen Song Jin-dynastia
Yuan-dynastia 1271–1368 jaa.
Ming-dynastia 1368–1644 jaa.
Qing-dynastia 1644–1911 jaa.
NYKYAIKA
Kiinan tasavalta 1911–1949
Kiinan
kansantasavalta 1949–nyt

Kiinan tasavalta
(Taiwanissa)


Kiina historian aikajana
Kiinan dynastiat
Kiinan sotilashistoria
Kiinan taidehistoria
Kiinan tekniikan ja tieteen historia
Kiinan koulutuksen historia

Historia
Itäinen Han-dynastia 100-luvulla.

Itäinen Han-dynastia sai alkunsa Liu Xiun eli hallitsijanimeltään Guangwudin noustua valtakaudella vuosina 25–57 jaa. Hän oli voittanut kilpailijansa Liu Xuanin kaksi vuotta kestäneessä sisällissodassa, joka jätti pääkaupunki Chang'anin raunioiksi. Guangwudi siirsi pääkaupungin Luoyangiin ja joutui taistelemaan muita kilpailijoitaan vastaan vielä aina vuoteen 36 saakka. Vakautettua asemansa hallitsijana hän palautti läntisen Han-dynastian hallintomallin, valuutan ja verojärjestelmän. Hän pyrki pääsemään myös eroon eunukkien ja keisarillisten vaimojen sukujen ajan saatossa hankkimasta vaikutusvallasta palatsissa. Hänen seuraajansa Mingdi (57–75) ja Zhangdi (75–88) käyttivät Kiinan armeijaa xiongnuja vastaan ja levittivät Kiinan vaikutusvaltaa Keski-Aasiaan.[1]

Dynastian alamäki alkoi keisari Hedin (88–105/106) valtakaudella, jolloin eunukit ja keisarillisten vaimojen suvut lisäsivät jälleen valtaansa. Keisarien valtaannoususta tuli peli, jota eri palatsissa vaikuttaneet ryhmät pelasivat oman vaikutusvaltansa suojelemiseksi. Ryhmittymät myös pistivät usein oman etunsa maan edun edelle. Itäisen Han-dynastian viimeisen 50:n vuoden aikana maa joutui useiden eri puolilta tulleiden hyökkäysten kohteeksi. Eri alueilla vaikuttaneet virkamiehet saivat tuntuvasti lisää valtaa ja hallitsivat omia alueitaan paljolti keskusvallasta itsenäisesti. Keltaiset turbaanit aiheuttivat ongelmia kapinoimalla. Samalla keisarin kilpailijat kokosivat omia armeijoitaan ja pyrkivät yhdistämään maan oman valtansa alle. Vuoteen 207 mennessä kenraali Cao Cao hallitsi suurta osaa pohjoisesta ja vain hänen tappionsa taistelussa Sun Quanin kanssa esti häntä yhdistämästä koko maata oman valtansa alle. Muita taisteluihin osallistuneita olivat Dong Zhou, Liu Bei ja Zhuge Liang. Viimeinen Han-dynastian keisari Xiandi luopui vallasta Cao Pin, Cao Caon pojan hyväksi. Cao Pi perusti Wei-dynastian, joka kattoi Kiinan pohjoisosat. Etelässä nousivat valtaan kolme kuningaskuntaa.[1]

Lähteet
  1. Kenneth Pletcher: The history of China, s. 67–69. Britannica Educational Publishing, 2011. ISBN 978-1-61530-181-2. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.