Itä-Ukrainan mielenosoitukset 2014

Venäläismielisten separatistiaktivistien julisteita ja linnoitteita Slovjanskissa huhtikuussa.

Venäjän kielen asemasta kiisteltiin Ukrainassa jo ennen vallankumousta.[1][2] Kun ukrainalaiset kansallismieliset ja euromyönteiset kumosivat 22.–23. helmikuuta Janukovytšin vallan, he alkoivat ajaa ukrainan kielen julistamista maan ainoaksi viralliseksi kieleksi.[3] Presidentti esti kiistellyn kielilain asettamisen voimaan. Toisaalla ukrainalaismieliset mielenosoittajat tuhosivat venäjänkielisten suosiman kommunistipuolueen päämajan ja hyökkäsivät sen puheenjohtajan kotiin.[4] Krimillä 23. helmikuuta alkaneet venäjänkielisten mielenosoitukset äityivät tappeluiksi muutaman päivän sisään, ja tapahtumat laajenivat siellä edelleen Krimin kriisiksi[5].

Venäläismieliset protestoivat helmikuussa Itä-Ukrainan kaupunkien kaduilla. Venäjän ja protestoijien mielestä uusi hallitus sorti Ukrainan venäläisiä ja se oli fasistinen.[6] Erään paikallisen venäläisen mielestä mielenosoittajia oli vain muutama tuhat, ja samat mielenosoittajat liikkuivat eri kaupungeissa.[7] Osa separatisteista sai myös palkkaa toiminnastaan eli he toimivat palkkasotilaina.[8]

Venäläismieliset aseistetut separatistit alkoivat vallata itselleen hallintorakennuksia Itä-Ukrainan venäläisenemmistöisillä Donetskin, Luhanskin ja Harkovan alueilla ja näiden lähellä. Ensi kertaa venäläismieliset mielenosoittajat yrittivät vallata Ukrainan hallintorakennuksen 1. maaliskuuta.[9]. Mielenosoittajat mellakoivat ja tunkeutuivat moniin hallintorakennuksiin Donetskissa 16. maaliskuuta 2014.[10]

Ukraina ja länsi syyttivät Venäjää mielenosoitusten, levottomuuksien ja aseellisen vastarinnan salaisesta suunnittelusta ja järjestämisestä muun muassa tiedustelupalvelun ja erikoisjoukkojen avulla.[11][12] Ukrainaan oli solutettu rajan yli venäläismiehiä, jotka nostattivat Ukrainan venäläisiä kapinaan uutta hallitusta vastaan. Venäjän tarkoituksena oli Ukrainan hallituksen edustajan mukaan sytyttää maahan sisällissota, joka oikeuttaisi venäläisten väliintulon turvaamaan rauhaa alueille[13] ja Venäjä saisi näin haluamansa venäläisalueet.

Venäjän räikeänä pidetty propaganda[14] leimasi Ukrainan hallituksen fasisteiksi ja yhdisti hallituksen samaan kastiin terroristien kanssa. Venäjä kiisti tukevansa separatismia, mutta antoi silti venäläisaktivisteja tukevia lausuntoja. Se vakuutti 9. huhtikuuta, ettei sillä ollut sotilaallisia toimia Ukrainan vastaisella rajallaan.[15] Suurlähettiläs Heikki Talvitie totesi myös, että Maidanin aukion tapahtumissa näkyvästi mukana olleen sodanaikaista natsipuoluetta esikuvanaan pitämän Svoboda-puolueen mukaanotto hallitukseen huolestutti venäläisiä erityisesti, koska natsipuolue ajoi erityisesti Itä-Ukrainan venäläisiä keskitysleireille.[16]

Venäläismielisten haltuun oli otettu 16. huhtikuuta hallitusrakennuksia ainakin kahdeksassa Itä-Ukrainan kaupungissa. Rakennuksia oli tässä vaiheessa vallattu Slovjanskissa, Mariupolissa, Makijivkassa, Horlivkassa, Kramatorskissa, Hartsyzkissä, Jenakijevessa ja Ždanivkassa.[17] Sittemmin separatistit laajensivat toimintaansa näitä kaupunkeja laajemmalle alueelle.