Isyystutkimus

Isyystutkimus on oikeusgeneettinen toimenpide, joka tehdään lastenvalvojan tai oikeusistuimen määräyksestä osana isyyden tutkimusta.

Suomessa isyystutkimuksella pyritään selvittämään, kuka on lapsen biologinen isä. Tutkimus tehdään tuomioistuimen määräyksestä, kun lapsi tai hänen äitinsä on oikeudessa nostanut kanteen isyyden vahvistamiseksi ja isäksi väitetty henkilö ei jostain syystä ole halukas tunnustamaan isyyttään. Vastaavasti myös mies, joka vaatii itselleen lapsen isyyttä, voi vaatia tehtäväksi isyystutkimusta. Myös lastenvalvoja puolestaan voi määrätä isyystutkimuksen tehtäväksi, jos mies vaatii tätä.

Miehellä ei kuitenkaan ole oikeutta vaatia isyystutkimusta, mikäli äiti on avioliitossa toisen miehen kanssa eikä äiti halua miehen tunnustavan isyyttään.

Kuitenkin Unicefin lapsen oikeuksien sopimuksessa mainitaan, että "Lapsella on lähtökohtaisesti oikeus elää vanhempiensa kanssa, jos hänellä on hyvä ja turvallista olla heidän kanssaan. Vanhemmistaan erossa asuvalla lapsella on oikeus tavata ja pitää säännöllisesti yhteyttä kumpaankin vanhempaansa".[1]

Isyystutkimus tehdään pääsääntöisesti äidistä, lapsesta ja isäksi epäillystä miehestä. Näiltä voidaan myös ottaa tutkimukseen tarvittava verinäyte tahdonvastaisesti. Tarvittaessa tutkimus voidaan tehdä myös kuolleen miehen tai naisen ruumiista otetusta näytteestä tai tämän lapsen isovanhemmista. Isovanhempia ei kuitenkaan voida velvoittaa suostumaan tutkimukseen vastoin tahtoaan. Tutkimuksen suorittaa joko Terveyden ja hyvinvoinnin laitos[2] tai Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitos.

Isyystesti keksittiin 1960-luvulla kun HLA-tyypittely tuli mahdolliseksi.[3]