Isvara

Isvara[1] (ven. Изва́ра, Izvara) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Venäjällä Leningradin alueen Volossovan piirissä. Se sijaitsee kymmenen kilometriä Volossovasta etelään Sosnovaan johtavan maantien varrella. Kylässä 2 400 ja kunnassa 3 400 asukasta (vuonna 2012)[2].

Isvara
Извара, Izvara

Nikolai Roerichin kartanomuseo Isvarassa.

Isvara

Koordinaatit: 59°21′5″N, 29°30′54″E
Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Volossovan piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Väkiluku (2012) 3 400











Leningradin alueella on myös toinen Isvara-niminen kylä. Se sijaitsee Lomonosovin piirissä Vornaisienjoen rannalla.

Maantiede ja asutus

Isvaran kunta rajoittuu lounaassa Volossovan piirin Sabskin, lännessä Suuren-Ruudan, luoteessa Ropititsan ja pohjoisessa Kalttinan kuntiin sekä idässä Leningradin alueen Hatsinan ja kaakossa Lugan piireihin[3]. Pinnanmuodostukseltaan seutu on etupäässä jääkauden muodostamaa kumpuilevaa tasankoa[4]. Tärkein joki on Izvarskoje-järvestä alkunsa saava Izvarka, joka laskee Laukaanjoen sivujokeen Lemusaan[5]. Isvaran kartanomuseon ympärillä on 58,68 hehtaarin laajuinen luonnonmuistomerkkinä suojeltu alue[6].

Kunnan hallinnollinen keskus on Isvaran kylä. Sen lisäksi siihen kuuluu yhdeksän kylää ja yksi asutus: Lemusa (ven. Limoža), Mazanaja Gorka, Osertsa (Ozertitsy), Repola (Repolka), Saappola (Zapolje), Selissi (Selištše), Sosnitsa (Sosnitsy), Sornova (Tšornoje), Sosnova (Sosnovo) ja 46. kilometrin asutus eli Lesosklad. Keskuskylän jälkeen toiseksi suurin asutuskeskus on yli 500 asukkaan Repola.[2]

Historia

Isvaran kylä mainitaan ensimmäisen kerran nimellä Vzvar Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1500. Kaprion kihlakuntaan kuuluneen pogostan keskus sijaitsi tuolloin Osertsan kylässä.[7] Seutu on historiallisesti ollut etupäässä venäläisten asuttamaa. Harvat inkerinsuomalaiset kuuluivat Moloskovitsan luterilaiseen seurakuntaan.

Isvaran kartano on ollut olemassa jo 1600-luvun ruotsalaisaikana. 1700-luvun alussa se kuului sotamarsalkka Boris Šeremetevin pojalle Mihailille ja 1800-luvun puolivälissä von Weymarnin aatelissuvulle. 1800-luvun lopulla siellä vietti lapsuutensa venäläinen taiteilija Nikolai Roerich. Vuonna 1912 kartano muutettiin maataloussiirtolaksi ja neuvostoaikana vankisiirtolaksi, joka toimi 1950-luvun alkuun saakka. Vuonna 1927 Isvaraan perustettiin dolomiittitehdas ja vuonna 1935 kalkkitehdas, joka suljettiin 1980-luvulla. Nykyinen, vuonna 2004 perustettu kunta on saanut alkunsa 1920-luvulla syntyneestä kyläneuvostosta, joka muutettiin volostiksi vuonna 1994.[8]

Liikenne, talous ja palvelut

Isvaran kautta kulkee Volossovasta Sosnovaan johtava maantie. Repolasta ja Isvarasta on linja-autoyhteydet Volossovaan.[9]

Kunnan alueella harjoitetaan puunhankintaa. Isvarassa toiminut maatalousyritys Udarnik on konkurssitilassa.[10]

Keskuskylän palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, pieni poliklinikka, vanhainkoti, joukko kauppoja ja posti[11].

Nähtävyydet

Isvaran huomattavin nähtävyys on vuonna 1984 avattu Nikolai Roerichin kartanomuseo, johon kuuluu goottilaistyylisen päärakennuksen lisäksi puistoalue, talousrakennuksia ja 1900-luvun alussa pystytetty maataloussiirtolan koulurakennus. Museossa käy vuosittain noin 8 000 vierasta.[12][13]

Lähteet

Viitteet
  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 76. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. Materialy, s. 20–21.
  3. Materialy, s. 20.
  4. Materialy, s. 27.
  5. Materialy, s. 32.
  6. Materialy, s. 39.
  7. Materialy, s. 17.
  8. Materialy, s. 17–19.
  9. Materialy, s. 58–59.
  10. Materialy, s. 38–40.
  11. Materialy, s. 52–57, 67.
  12. Materialy, s. 48.
  13. Kultura Leningradskoi oblasti: Izvara, usadba enclo.lenobl.ru. Viitattu 12.9.2014. (venäjäksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.