István Bethlen

Bethlen kuului vanhaan transilvanialaiseen Bethlenin aatelissukuun. Hänet valittiin Unkarin parlamenttiin vuonna 1901 liberaalien edustajana, mutta hän siirtyi myöhemmin Gyula Andrássyn perustuslailliseen puolueeseen. Unkarin neuvostotasavallan aikana Bethlen toimi aktiivisesti vastavallankumouksellisten riveissä ja neuvotteli heidän edustajanaan Wienissä.[1][2] Huhtikuussa 1921 pääministeriksi nimitetyn Bethlenin tavoitteena oli vahvan konservatiivisen hallinnon luominen. Hänen hallintonsa oli autoritaarista ja tähtäsi aateliston feodaalisten etuoikeuksien säilyttämiseen. Maan jakaminen lopetettiin ja äänioikeutta rajoitettiin.[1] Bethlenin hallitus torjui myös entisen Itävalta-Unkarin keisarin Kaarle I:n yrityksen palata valtaan Unkarissa lokakuussa 1921 ja sääti sen jälkeen lain, joka kumosi Habsburgin suvulta oikeuden Unkarin kruunuun.[2] Bethlenin ulkopolitiikan tavoitteena oli Trianonin rauhansopimuksen kumoaminen ja menetettyjen alueiden palauttaminen, mutta sitä ennen hän katsoi tarpeelliseksi vakiinnuttaa maan sisäiset olot ja hankkia liittolaisia. Hänen aikanaan Unkari liittyi Kansainliittoon ja sai lainaa sekä sijoituksia ulkomailta. Luodakseen vastapainon Unkaria ympäröivien maiden muodostamalle pikku-Ententelle Bethlen allekirjoitti vuonna 1927 ystävyyssopimuksen Italian kanssa. 1930-luvun lama koetteli Unkaria pahoin ja kansantalouden ongelmien vuoksi Bethlen erosi vuonna 1931. Radikaalin oikeiston noustua sen jälkeen valtaan hän toimi opposition johtajana.[1]

Saksan miehitettyä Unkarin maaliskuussa 1944 Bethlen piiloutui, mutta sodan päätyttyä seuraavana vuonna hän joutui venäläisten pidättämäksi. Hänet vietiin vankina Neuvostoliittoon, jossa hän myöhemmin kuoli.[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta István Bethlen Wikimedia Commonsissa