Istuminen

Pääartikkeli: Istumaterveys

Vuonna 2012 julkaistussa australialaistutkimuksessa havaittiin, että 4 - 8,7 tuntia päivässä istuvien kuolleisuus oli 2 prosenttia korkeampi kuin alle 4 tuntia päivässä istuvien kuolleisuus. 8.8 - 11 tuntia päivässä istuvien kuolleisuus oli 15 prosenttia korkeampi ja yli 11 tuntia päivässä istuvien kuolleisuus oli 40 prosenttia korkeampi kuin alle 4 tuntia istuvien. Tulos oli samansuuntainen riippumatta tutkittavien painoindeksistä ja siitä, kuinka paljon he harrastivat liikuntaa.[3]

Istumatyön tekemisen on havaittu kuitenkin olevan yhteydessä pidempään elinikään miehillä. Vuonna 2019 julkaistussa suomalaistutkimuksessa havaittiin, että sillä neljänneksellä, joka teki eniten istumatyötä, oli 29 prosenttia pienempi kuolleisuus kuin niillä, jotka tekivät vähiten istumatyötä. Naisilla ei kuitenkaan havaittu mitään korrelaatiota istumatyön ja kuolleisuuden välillä.[4]

Selkänojallisessa tuolissa, jossa istuma-asento perustuu n. 90 asteen kulmaan lantiossa, luonnollinen lordoosi suoristuu. Normaalikasvuisen ihmisen lonkkanivel mahdollistaa vain noin 60 asteen taivutukseen. Loput 30 astetta keho mahdollistaa nojaamalla lantiota taaksepäin. Selkänoja pakottaa selän kuitenkin pystysuoraan ja selkäranka suoristuu.[5] Seuraus on välilevyjen epätasainen kuormitus joka on selän terveydelle haitallinen.[6]

Uusien tutkimuksien mukaan istuessakin esiintyvä liikkumattomuus on erittäin haitallista kehon toiminnalle.[7] Suurimmat yksittäiset tekijät ovat aineenvaihdunnan hidastuminen eri kudoksissa ja lihaksissa liikunnan aikana syntyvien aineiden tuotannon tyrehtyminen.[8] Heikentynyt aineenvaihdunta voi johtaa välilevyjen ja nivelien rappeutumiseen. Ruotsalaisen tutkijan Elin Ekblom-Bak:in mukaan istuminen on vaarallista aineenvaihdunnassa tapahtuvien välillisten muutoksien takia, jotka liikkumattomuus aiheuttaa.[9] Koko kehon kattavan lihasliikunnan puutteellisuudella on nähtävästi suoria yhteyksiä ylipainoon, epätavalliseen glukoosi-ainenvaihduntaan, diabeetekseen, Metaboliseen oireyhtymään, sydän- ja verenkiertosairaudem riskiin, syöpään ja kuolleisuuteen riippumatta keski- tai korkeatehoisen liikunnan määrästä.[10]

Monet fysioterapeutit ja lääkärit suosittelevat ratsastuksenomainen istunta tai välttämään 90 asteen istumakulmaa, vaikka se on ristiriidassa toimistotuolien standardin EN 1335 osien 1-3 kanssa.[11] Tanskalainen lääkäri A.C. Mandal on julkaissut ratsastuksenomaisen istumisen eduista monta kirjoitusta ja kirjan.[12]. Myös saksalainen ortopedi Hannes Schoberth kirjoitti 90 asteen istumakulman haitallisuudesta jo 1960-luvulla.

Tutkimustulokset viittaavat kaikki siihen, että pitkää yhtäjaksoista istumista pitäisi välttää. Kalustevamistajat ovat vastanneet tähän tarpeeseen luomalla aktiivista istumista mahdollistavia tuotteita.

Monimutkainen ongelmakimppu nimeltä istumaperäiset vaivat (SD, Sitting Disorders) ovat huonosti tiedostettuja, mutta tärkeitä terveys- ja tuottavuusvaikuttajia. Istumaperäiset vaivat aiheuttavat TULES-, verenkierto- ja sisäelinvaivoja. Istuja väsyy ja kokee epämukavuutta. Istumista ja sen vaikutuksia ei ollut juuri tutkittu 200-luvun alkuun mennessä siitä huolimatta, että monet suomalaiset istuivat yli 13 tuntia päivässä. Työterveyslaitoksen professorina työskentelevän Hilkka Riihimäen mukaan selkävaivat ovat tiedostetuimpia ja seurauksiltaan kalleimpia istumaperäisiä vaivoja, vaikka ne muodostavat vain pienen osan noin 30 istumisperäisestä vaivasta.[13]

Perinteinen istuminen aiheuttaa voimakasta lantion istuma-alueen litistymistä. Tämän tyyppinen tila korostuu pitkissä istumatyöjaksoissa, autoillessa tai lentomatkoilla. Puristuspaineen alainen lihas väsyy pian ja aiheuttaa puutumisen sekä verenkierron häiriöiden oireita. Istumaperäisiä vaivoja voidaan helpottaa oikeanlaisella ergonomialla, aktiivisella istumisella sekä staattisen istumisen vähentämisellä. Markkinoilta löytyy monenlaisia erikoisistuimia, joiden avulla istumatyötä tekevät saavat vähennettyä pitkäaikaisen istumisen haittavaikutuksia. Näitä ovat muun muassa Satulatuolit sekä erilaiset aktiivisuutta lisäävät keinuvat istuimet. Tutkimusnäyttö työpaikalla tehtävien toimenpiteiden vaikuttavuudesta istumisen vähentämiseksi on erittäin heikkolaatuista.[14] Korkeussäädettävillä työpöydillä voitaneen vähentää istumista puolesta tunnista kahteen tuntiin per työpäivä, mutta tulos on erittäin epävarma koska se perustuu pieniin ja huonolaatuisiin tutkimuksiin.[14]

Istumisen haitoilta ei pelasta edes liikunnan harrastus vapaa-ajalla.[15]

Keinuva kaksiosainen satulatuoli

Aktiivista istumista tukevat tuolit sekä muut istuimet vähentävät kehon kuormitusta pitkäkestoisessa istumatyöskentelyssä. Tällaisista istuimista vanhin ja yleisin esimerkki on perinteinen keinutuoli. Aktiiviset istuimet vähentävät staattista jännitystä keinumalla ja mukailemalla istujan liikkeitä parantaen samalla ryhdin ylläpitoon tarvittavien lihaksien liikkeitä. Lihaksiston jatkuva liike parantaa verenkiertoa ja ehkäisee nikamiin kohdistuvaa painetta.

Aktiivisten istuinten liike voi suuntautua eteen, taakse, sivulle tai ne voivat tarjota jopa 360 astetta keinuvan alustan istumiselle.

Tutkimusten mukaan aktiivinen istuminen ei kuitenkaan välttämättä riitä kumoamaan istumiseen liitettäviä haittavaikutuksia, sillä pitkäaikainen istumistyö millä tahansa istuimella yksipuolisissa asennoissa kuluttaa nikamia, jänteitä ja lihaksia.[16]

• Tuoli
• Jakkara
• Sohva
• Satulatuoli
• Ryhti
• Selkäkipu
• Lonkkanivel
• Verenkiertohäiriö
• Ergonomia

• J. Markusic: Maintaining a Healthy Spine - Posture (englanniksi)
• Ihmisen fysiologia ja anatomia / Walter Nienstedt et al. 15. uudistettu painos. WSOY. Helsinki. 2004.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Istuminen Wikimedia Commonsissa