Istanbul

Istanbulin ydinalue Bosporinsalmen molemmin puolin

Istanbul sijaitsee Turkin luoteisosassa ja on heinäkuusta 2004 lähtien käsittänyt entisen Istanbulin maakunnan alueen. Marmaranmeren pohjukasta Mustaanmereen johtava Bosporinsalmi sijaitsee sen rajojen sisällä. Kaupunki ulottuu näin sekä Euroopan (Traakia) että Aasian (Anatolia) puolelle ja on maailman ainoa kahdessa maanosassa sijaitseva kaupunki. Kaupungin pinta-ala on 5 220 neliökilometriä. Kaupungin vanhan Euroopan-puoleisen osan jakaa kahtia Bosporista länteen työntyvä pitkä lahti, Kultainen sarvi. Sen ja Marmaranmeren välissä on kaupungin vanhin osa, Stambul, jota lännessä rajoittaa vanha kaupunginmuuri. Topkapın palatsi sijaitsee laajalla tontilla aivan Marmarameren ja Bosporin yhtymäkohdan vieressä. Istanbulin huomattavia historiallisia rakennuksia ovat myös Hagia Sofia, Sininen moskeija ja Istanbulin suuri basaari.^lähde?

Kultaisen sarven pohjoispuolella on uudempi Galatan kaupunginosa, jonka yhdistää Stambuliin joukko siltoja, joista huomattavin on Galatan silta. Pitkä kävelykatu, İstiklal Caddesi, johtaa Galatan sillan läheisyydestä Taksim-aukiolle, jonka ympärille on muodostunut moderni liikekeskus. Galatan pohjoispuolitse kaupunkia kiertää moottoritie, johon kuuluu myös vuonna 1973 valmistunut, Aasian puolelle johtava Bosporin silta. Bosporin itäpuolella olevista kaupunginosista keskeisimpiä ovat Üsküdar (ent. Skutari) vastapäätä Galataa sekä etelämpänä niemessä Marmaranmeren rannalla sijaitseva Kadıköy, antiikin Khalkedon. Istanbul sijaitsee Afrikan ja Euraasian mannerlaattojen rajakohdan lähellä, minkä vuoksi alueella on ollut useita ankaria maanjäristyksiä.^lähde?

Kaupungin kesät ovat kuumia ja kosteita, ja talvet sateisia ja joskus lumisia. Keskimääräinen vuosittainen sademäärä on 870 millimetriä. Ilmankosteus on usein melko korkea, minkä vuoksi lämpötilat voivat tuntua huomattavasti todellista korkeammilta tai alhaisemmilta. Talvikuukausien keskimääräinen ylin lämpötila on noin 7–10 °C. Lumisadetta tulee yleensä vain noin yhden tai kahden viikon ajan koko talven aikana, mutta kerralla voi sataa paljon. Kesäkuun ja syyskuun välisten kesäkuukausien päiväkeskilämpötila on noin 28 °C.

Lämpimin kuukausi on heinäkuu, jonka keskilämpötila on 23,2 °C, ja kylmin tammikuu, jonka keskilämpötila on 5,4 °C. Korkein mitattu lämpötila on 40,5 °C (elokuu 2000) ja alhaisin −16,1 °C (helmikuu 1927).[6] Ilmasto on hieman viileämpi alueen itäosassa. Kaupunki on myös melko tuulinen, tuulen keskimääräinen nopeus on noin 5 m/s.

Itä-Rooman eli Bysantin keisarikunnan aikana kaupungin virallinen nimi oli Konstantinopoli. Sen asukkaat itse kuitenkin kutsuivat kaupunkia ytimekkäästi nimellä "Kaupunki" (puhekielessä 'i poli', kirjoitettuna η Πόλις, ee polis).

Turkkilaiset kutsuivat kaupunkia nimellä '(i)stanbol' jo ennen sen vuoden 1453 valtausta. Onkin ajateltu, että Istanbul-nimi tulisi puhekielen kreikan sanoista 'is tin poli' ("kaupunkiin", kirjakielellä εις τήν Πόλιν, 'eis teen polin'). (Itasismin takia koinee-kreikan e-äänettä kuvaavat epsilon ja eeta muuttuivat kansankielessä i-äänteeksi.) Toisaalta, kielitieteen kannalta on luontevaa, että puhekielen muoto 'Stambol'/'Istanbul' olisi yksinkertaisesti lyhentymämuoto nimestä Konstantinopoli (ja täten "yksinkertaisempana" selityksenä suositeltavampi teoria ).

Virallisesti kaupungin nimi on ollut İstanbul (lue: I'stambul) siitä lähtien, kun turkkilaiset vuonna 1453 valloittivat sen.[7] Kaikkialla länsimaissa se kuitenkin tunnettiin paremmin Konstantinopolin nimellä siihen saakka, kunnes Kemal Atatürk vuonna 1930 päätti, että myös kansainvälisissä yhteyksissä on käytettävä turkkilaista nimeä İstanbul.

Historiallisista syistä kaupunkia kutsutaan Kreikassa ja ortodoksisen kirkon piirissä edelleen Konstantinopoliksi. Tämä oli aiheuttaa skandaalin vuoden 2005 Euroviisujen harjoituksissa, kun Kyproksen juontaja tervehti turkkilaista kollegaansa kahdesti sanoilla ”tervehdys Konstantinopoli”. Vasta Euroopan yleisradiounionin EBU:n uhkaus rangaistustoimista lopetti sanailun.

Konstantinopolin piiritys
(Jean Chartier 1400-luku)

Bysantin ajan Konstantinopolin kartta (englanniksi)

Katso myös: historia vuoteen 1453 artikkelissa Konstantinopoli

Vuonna 1453 kaupunki siirtyi turkkilaisen Osmanien valtakunnan haltuun. Osmanit siirsivätkin pääkaupunkinsa Edirnestä Konstantinopoliin. Kaupunkiin jääneet kristityt ja juutalaiset saivat harjoittaa uskontoaan vapaasti osmanien vapaan vähemmistöpolitiikan johdosta. Tämän millet-järjestelmän mukaan uskonnollisten vähemmistöjen sisäisistä asioista (perheoikeus, uskonnon harjoittaminen ja niin edelleen) päättivät heidän uskonnolliset johtajansa. Myös turkkilaisvallan aikana kaupunki jatkoi eloaan itäisen Välimeren tärkeimpänä poliittisena keskuksena.

Osmanit eivät varsinaisesti muuttaneet kaupungin nimeä, vaan käyttivät nimiä Konstantiniye (Konstantinopolin turkinkielinen muoto) ja Stanbulin rinnakkain aina valtakunnan kukistumiseen asti vuonna 1923.[8] Valloitettuun kaupunkiin tuotettiin uutta väestöä Osmanivaltion kaikista osista, ja asutus muodostui sekavaksi. Kaupunki oli pian täynnä mutkittelevia kujia ja yksikerroksisia puutaloja. Uuden kaupungin suunnitelmallinen rakentaminen alkoi Suleiman II Suuren hallitessa 1500-luvun puolimaissa. Tunnetuin tämän ajan arkkitehti on Mimar Sinan. Tuolloin keskityttiin kuitenkin monumentaalirakentamiseen, ja varsinainen kaupunkisuunnittelu alkoi vasta 1800-luvulla. Sysäyksenä tähän oli tulipalojen riski huonosti suunnitelluissa kaupunginosissa.[9]

Kun Turkista tuli tasavalta vuonna 1923, siirsi maan ensimmäinen presidentti Mustafa Kemal Atatürk pääkaupungin Ankaraan. Vuonna 1955 Turkin hallitus järjesti Istanbulin kreikkalaisten vainon ja omaisuuden tuhoamisen syyskuun 6. ja 7. päivän välisenä yönä, jonka seurauksena valtaosa kaupungin kreikkalaisista muutti kaupungista.

Istanbulissa on ollut runsaasti mielenosoituksia maaliskuun 2019 pormestarinvaalin jälkeen, sen jälkeen kun ne voitti opposition ehdokas Ekrem Imamoğlu, mutta pääministeri Recep Tayyip Erdoğan leimasi tuloksen vääristellyksi ja halusi uusintavaalit. Erdoğan on itse Istanbulin entinen pormestari ja valtapuolueen häviö oli hänelle takaisku. Uusintavaalissa kesäkuussa Imamoğlu voitti vielä suuremmalla äänierolla saatuaan noin 54 prosenttia äänistä.[10][11]

Istanbulin hallinnollinen jako

Kesästä 2004 lähtien Istanbulin kaupungin alue on sisältänyt myös aiemman Istanbulin maakunnan alueen.^lähde?

Kaupunki on jaettu useisiin itsehallinnollisiin alueisiin (belediye), jotka päättävät muun muassa kaavoituksesta ja jätehuollosta.

Kaupungin asukasluvuksi on arvioitu vuonna 2019 noin 16 miljoonaa[10] väestöstä noin 65 % asuu Euroopan puolella ja loput 35 % Aasian puolella.[4] Mikäli Istanbulin Euroopan puoleinen osa olisi erillinen kaupunki, se olisi noin 8,8 miljoonalla asukkaallaan Euroopan toiseksi suurin kaupunki ja sijoittuisi väestöltään Moskovan ja Lontoon välille.

Joidenkin arvioiden mukaan, joissa on huomioitu myös muualta Turkista Istanbulin alueelle muuttaneet siirtolaiset, Istanbulin alueen väkiluku on noin 16 miljoonaa. Istanbul lasketaan maailman kahdenkymmenen suurimman suurkaupunkialueen joukkoon.

Bruttokansantuote henkilöä kohti Istanbulissa on korkeampi kuin Turkissa keskimäärin. Turkin tilastokeskuksen mukaan vuonna 2005 Turkin BKT henkilöä kohden oli 5 008 dollaria, ja Istanbulissa se oli noin 7 000–7 500 dollaria.

Istanbulissa työikäinen väestö on nuori ja runsaslukuinen. Istanbulissa aktiivisesti työelämässä olevat ihmiset ikäryhmässä 30–59 vuotta ovat lukumäärältään 4,5 miljoonaa ihmistä.^lähde?

Bosporin silta on yksi kolmesta sillasta, jotka yhdistävät Euroopan Aasiaan.

Istanbulin sijainnista Bosporinsalmen rannalla Euroopan mantereen ja Aasian yhtymäkohdassa johtuen liikenne on vilkasta. Maantieyhteydet kulkevat Bosporin siltojen yli. Kolme merkittävää moottoritietä kulkee Istanbulin läheisyydessä. Laivaliikenne on vilkasta Bosporinsalmessa. Rautatieyhteydet kulkevat Istanbulin kautta Eurooppaan. Vuonna 2013 avattiin Marmaray-tunneli, joka kulkee salmen alitse tunnelissa yhdistäen rautatieyhteydet Euroopan ja Aasian välillä.[13] Istanbulin metron ensimmäinen osa otettiin käyttöön vuonna 2000.

Istanbulia palvelee kolme lentoasemaa. Vuonna 2022 Istanbulin lentoasema on ollut Turkin ja Euroopan vilkkain lentokenttä.[14][15] Halpalentojen suosima Sabiha Gökçenin kansainvälinen lentoasema hiukan kauempana Istanbulista kasvaa nopeasti.[16] Vuonna 2018 avatun kolmannen kansainvälisen lentoaseman ensimmäisen osan valmistuttua lokakuussa 2018 suurin osa Istanbul-Atatürkin lentoaseman matkustajaliikenteestä siirrettiin uudelle kentälle.[17]

Istanbulissa suosittuja urheilulajeja ovat jalkapallo, koripallo ja lentopallo. Tunnetuimmat urheiluseurat ovat Beşiktaş, Galatasaray ja Fenerbahçe. Kaupunki haki myös vuoden 2020 kesäolympialaisia.

Istanbul on Turkin suurin kaupunki, maan kaupallisen elämän ja turismin keskus. Pääkaupunkiin, Ankaraan, on keskittynyt enemmän hallinnollista toimintaa.

Kaupunki oli kolmen mahtavan keisarikunnan – Rooman valtakunnan, Bysantin keisarikunnan ja Osmanivaltakunnan – pääkaupunki. Kaupungin historia näkyy moskeijoiden minareeteissa, sulttaanien palatsien loistossa ja museoiden taideaarteissa.

Istanbulissa on valtava ravintolatarjonta alkaen kadunvarsien kebab-kojuista loisteliaisiin kansainvälisiin ravintoloihin. Aitoa turkkilaista ruokaa tarjoavia ravintoloita on runsaasti, samoin erilaisia etnisiä ravintoloita. Istanbulista löytyy myös useiden kansainvälisten pikaruokaketjujen ravintoloita.[18]

Sultanahmetissa monet Bysantin ja Osmanien ajan rakennukset on restauroitu ravintoloiksi. Istiklal-kadulta alkavan Kukkakujan (Çiçek Pasaji) pikku ravintolat ovat tunnettuja alkupaloistaan ja meren antimistaan. Kumkapissa on paljon tavernoita, baareja ja kalaravintoloita.

Nähtävyyksiä

Haydarpaşan rautatieasema.

Sultanahmetin alue alueella sijaitsee useita Istanbulin tunnetuimmista nähtävyyksistä – Topkapin palatsi, Hagia Sofia ja Sininen moskeija. Topkapin palatsissa ottomaanit pitivät hoviaan. Palatsialue koostuu monista puistojen keskelle sijoitetuista huviloista ja paviljongeista sekä hallitsijan asuintilat sisältäneestä haaremista. Hagia Sofia oli ensin kristillinen kirkko ja myöhemmin moskeija; nykyään rakennus toimii museona. Sininen moskeija on Turkin päämoskeija.

Vanhakaupunki Vanhassa kaupungissa sijaitsee suuri Suleimanin moskeija. Sen juurelta alkaa Suuri basaari, joka on Istanbulin suurin basaarialue. Sen lähellä oleva Konstantinuksen pylväs on muisto kaupungin perustamisesta noin 1700 vuotta sitten.

Taksim-aukio Modernin Istanbulin sydän. Turistialue, jossa on hyvät ostosmahdollisuudet ja paljon ravintoloita.

Kaupungin Aasian-puoleisessa osassa sijaitseva historiallinen Haydarpaşan rautatieasema vaurioitui pahasti tulipalossa marraskuussa 2010. Asema valmistui 1908, ja sen suunnittelivat saksalaiset arkkitehdit. Asema on yksi Berliini–Bagdad -rautatiehankkeen asemista. Nykyisin se on muualle Turkkiin suuntautuvan liikenteen solmukohta.[19]

• 
  Konstantinus Suuren rakennuttama akvedukti
• 
  Bysantin valtakunnan ajan hippodromin obeliskeja.
• 
  Hagia Sofia
• 
  Yerebatan Sarayı (maanalainen vesisäiliö)
• 
  Topkapin palatsi
• 
  Sulttaani Ahmedin moskeija
• 
  Näkymä Suuren basaarin yhdeltä käytävältä
• 
  Uusi moskeija

• Istanbul for Foreign Businessmen. Istanbul Chamber of Commerce, 2006.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Istanbul Wikimedia Commonsissa

• Istanbul Turkin valtion matkailusivuilla (Arkistoitu – Internet Archive) (turkki.fi)
• Neitola, Uula: Istanbul käy monenlaiseen nälkään (matkailu) ts.fi. 18.2.2013. TS-Yhtymä Oy. Viitattu 7.3.2013.