Israelin heimot

Raamatun mukaan israeliitit polveutuivat patriarkka Abrahamista.[2] Hän solmi liiton Jumalan kanssa, joka ohjasi hänet Kaanainmaahan ja lupasi sen hänen jälkeläistensä muodostaman kansan asuinpaikaksi.[3] Hänen pojanpojallaan Jaakobilla eli Israelilla[4] oli kaksitoista poikaa, joista polveutuivat Israelin heimot.[5] Jaakob asettui poikineen nälänhädän vuoksi Egyptiin,[6] missä heidän kansansa myöhemmin orjuutettiin.[7] Jumalan ohjaamana israelilaiset vapautuivat, vahvistivat liittonsa Jumalan kanssa ja saivat Mooseksen lait, ja suuntasivat jälleen kohti luvattua maatansa, jonka he valloittivat.[8]

Tutkijoiden yleinen näkemys on, ettei Raamatun kuvausta sellaisenaan israeliittien orjuudesta Egyptissä ja Kaanainmaan valloituksesta ole pystytty vahvistamaan arkeologisilla todisteilla,[9][2] ja tutkijoiden käsitys israeliittien alkuperästä vaihtelee.[10] Israeliittien perustajaväestö koostui keskenään sukua olevista heimoista,[2] joiksi tutkijat ovat ehdottaneet muun muassa shasu-paimentolaisia, paikallaan asuneita kanaanilaisia ja Cisjordanian ulkopuolelta tulleita puolinomadeja. Suurin osa tutkijoista katsoo, että myös exodus-kertomuksella on kuitenkin jonkinlainen historiallinen pohja, ja on esitetty, että israeliitteihin olisi Kaanainmaalla liittynyt pieni Egyptistä tullut ryhmä, jonka kokemuksista se olisi syntynyt.[10] Vähemmistönäkemys pitää perinteisempää tulkintaa exoduksesta historiallisesti luotettavana.[11] Varhaisin tunnettu Raamatun ulkopuolinen lähde, joka mainitsee Israelin kansan, on Merenptahin steela 1200-luvulta eaa.[4] Tieto kansan historian vaiheista alkaa olla varmemmalla perustalla kuningas Daavidin ajasta eli noin 1000 eaa. lähtien.[2]

Israelilaiset muodostivat alkuun yhtenäisen kuningaskunnan, joka jakautui pohjoiseksi Israelin kuningaskunnaksi ja eteläiseksi Juudan kuningaskunnaksi. 700-luvulla eaa. assyrialaiset valloittivat pohjoiskuningaskunnan, jossa asuneet israeliitit joutuivat osin pakkosiirretyksi muihin Assyrian osiin[1] ja sen alueelle pakkosiirrettiin vierasperäistä väestöä muualta Assyriasta.[2] Pohjoisen valtakunnan alueelle jääneistä israelilaisista muodostui samarialaisten kansa, jonka Juudan alueen israeliitit katsoivat sekoittuneen pakanoihin ja sekoittaneen jumalanpalvontaansa näiltä saatuja vaikutteita.[12] Samarialaisten ja juudalaisten välit rikkoutuivat kokonaan 400–300-luvuilla eaa.[13] Juudan ja myöhemmin Juudean alueen israeliitteja alettiin kutsua juutalaisiksi.[2]

Muinaiset israeliitit olivat etnisyyden ja uskonnon yhdistelmästä muodostuva ryhmä.[14]

Israelilaisasutuksen muodostumisvaiheilla Kaanainmaalla heillä oli vihamieliset välit sekä egyptiläisiin vallanpitäjiin että kanaanilaisiin ja olivat näistä eristynyt ryhmä, ja tämä oli ominainen lähtökohta muista erottuvan etnisen identiteetin korostumiseen. Myöhemmin israeliittien omaa etnistä identiteettiä vahvisti konflikti filistealaisten kanssa.[10]

Muinaisessa Lähi-idässä uskonto yhdistyi heimoon, ja myös israeliiteilla kehittyi uskomus omasta kansallisesta jumalastaan, jonka kanssa heillä kansana oli liitto. Uskonto ei ollut vain hengellisyyttä, vaan myös sidoksissa ryhmän kulttuuriseen ja etniseen identiteettiin.[15] Arkeologisten ja raamatullisten todisteiden perusteella israeliittien keskuudessa esiintyi myös muiden kansojen jumalien palvontaa,[16] millä tavoiteltiin ylimääräisen suojan saamista.[15]

Heprealaiset, israeliitit ja juutalaiset ovat kaikki samaa kansaa tarkoittavia nimityksiä,[17][18] mutta eri termit usein yhdistetään kansan eri ajanjaksoihin. Raamatullisessa kontekstissa heprealaisilla voidaan tarkoittaa erityisesti juutalaisten esivanhempia Abrahamista exodukseen asti, ja israeliiteilla puolestaan usein tarkoitetaan Israelin heimoja Kaanainmaahan asettumisen ja Babylonin pakkosiirtolaisuuden väliseltä ajalta, minkä jälkeen termi juutalaiset vakiintui.[19]

• Israelin ja Juudan historia

• Gitelman, Zvi: Jewish Identities in Postcommunist Russia and Ukraine. Cambridge University Press, 2012.
• Golani, Amir: Revealed by their jewelry: ethnic identity of Israelites during the Iron Age in the southern Levant. Teoksessa Golani, A. & Wygnańska, Z. (toim.): Polish Archaeology in the Mediterranean 23/2, Special Studies: Beyond ornamentation. Jewelry as an Aspect of Material Culture in the Ancient Near East, s. 269–296. Polish Centre of Mediterranean Archaeology, University of Warsaw, Wydawnictwa Uniwersytetu Warszawskiego, 2014.
• Faust, A.: The Emergence of Iron Age Israel: On Origins and Habitus, teoksessa Levy, T.E. & Schneider, T. & Propp, W.H.C. (toim.): Israel’s Exodus in Transdisciplinary Perspective: Text, Archeology, Culture and Geoscience, s. 467–482. Springer, 2015.
• Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri. Keuruu: Otava, 2003.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Israelin heimot Wikimedia Commonsissa