Isotuulenkala

Isotuulenkala (Hyperoplus lanceolatus, syn. Ammodytes lanceolatus) on vihertävänsininen, 20–30 cm pitkä solakka meressä elävä kala. Sen levinneisyysaluetta on Koillis-Atlantti. Itämeren eteläosissa isotuulenkala on varsin runsaslukuinen. Suomen rannikolla sen esiintyminen painottuu Suomenlahden lisäksi Ahvenanmaalle ja Saaristomereen.

Isotuulenkala
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Suomessa:

Elinvoimainen [2]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Heimo: Tuulenkalat Ammodytidae
Suku: Hyperoplus
Laji: lanceolatus
Kaksiosainen nimi

Hyperoplus lanceolatus
(Le Sauvage, 1824)
Katso myös

  Isotuulenkala Commonsissa

Isotuulenkala syö nuorena planktonia ja täysikokoisena pikkukaloja, kuten pieniä silakoita, kilohaileja, kuoreita, piikkikaloja sekä tokkoja. Tuulenkalat muodostavat vastaavasti ravintoa turskalle, lohille, taimenille ja monille muille kaloille. Linnuista etenkin riskilät, tiirat, lunnit ja kiislat syövät tuulenkaloja. Muilla vesillä myös pienet valaat syövät tuulenkaloja. Isotuulenkalan voi helposti sekoittaa pikkutuulenkalaan – eroja on koon lisäksi luuston rakenteessa.

Isotuulenkalat liikkuvat yksittäin tai pienissä parvissa, ja ne suosivat hiekkapohjaisia vesiä. Ne pystyvät paetessaan kaivautumaan erittäin nopeasti hiekkaan. Talvisin ne vetäytyvät syvempiin vesiin, ja niitä onkin tavattu jopa 50–60 metrin syvyydestä. Molempia tuulenkaloja saadaan saaliksi vahingossa silakan seassa.

Isotuulenkala kutee hiekkapohjalle 10–20 metrin syvyyteen. Mätimunat takertuvat hiekkaan ja voivat olla myös ohuen hiekkakerroksen peittämiä.

Lähteet
  • Lauri Koli: Suomen kalat. 3. painos. WSOY, 2002. ISBN 951-0-23123-1.
  1. Fernandes, P., Collette, B. & Heessen, H.: Hyperoplus lanceolatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.1.2015. (englanniksi)
  2. Risto Väinölä: Isotuulenkala – Hyperoplus lanceolatus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.