Isotakiainen

Isotakiainen (Arctium lappa) on suurikokoinen takiaisten suvun mykerökukkaiskasvi, joka kasvaa alkuperäisenä Euroopassa. Laji on syömäkelpoinen ihmiselle, ja sitä käytetään mustajuuren tapaan ruokakasvina erityisesti Japanissa.

Isotakiainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Takiaiset Arctium
Laji: lappa
Kaksiosainen nimi

Arctium lappa
L.
Katso myös

  Isotakiainen Wikispeciesissä
  Isotakiainen Commonsissa
Isotakiaisen mykeröitä.
Isotakiaisen mykeröitä hedelmävaiheessa.

Ulkonäkö ja koko

Isotakiainen kasvaa 90–200 senttimetriä korkeaksi. Laji muistuttaa paljon seittitakiaista (Arctium tomentosum) ja molemmilla takiaisilla mykeröstö on rakenteeltaan huiskilomainen. Isotakiaisen kukkamykeröjen kehdot ovat lähes tai kokonaan karvattomia, väriltään kellanvihreät ja niiden kehtosuomut koukkukärkisiä. Kehto on kooltaan 2–2,5 x 3,5–4 cm. Isotakiaisen kukat ovat väriltään punaisia torvikukkia. Hedelmät ovat 6–7 millimetrin mittaisia pähkylöitä. Isotakiainen risteytyy helposti seittitakiaisen kanssa.[1][2]

Isotakiainen Suomessa

Suomessa isotakiainen on harvinainen, vain etelässä kasvava laji. Se on muinaistulokas tai toisinaan uustulokas, jota tavataan vanhojen asuinseutujen pihoilla ja tienvarsilla.[2]

Vihannestakiainen eli gobou

Isotakiaisen viljelymuunnos vihannestakiainen eli gobou (Arctium lappa var. edule) on takiaisesta jalostettu vihannes ja juures. Kiinassa se on tunnettu jo kauan ja Japanissa sitä on viljelty 900-luvulta saakka. Sitä on käytetty myös lääkekasvina. Vihannestakiainen sisältää paljon kuitua, mineraaleja ja B-vitamiineja. Juuret ovat pitkiä ja kapeita. Ulkomuodoltaan ja käytöltään se muistuttaa mustajuurta.[3]

Lähteet
  1. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 638. 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  2. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  3. Hirame-no-me: Gobou eli vihannestakiainen Hirame-no-me. 10.10.2011. Viitattu 1.9.2017.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.