Isosorsimo

Isosorsimo (Glyceria maxima) on heinäkasvien (Poaceae) heimoon, sorsimoiden (Glyceria) sukuun kuuluva kasvilaji. Se on suurikokoinen vedessä kasvava heinälaji, joka muodostaa laajojakin kasvustoja. Isosorsimo muistuttaa jonkin verran lännenisosorsimoa eli myllysorsimoa (Glyceria grandis), mutta lajit ovat erotettavissa toisistaan muun muassa yleisvärityksen, lehtien leveyden ja tähkylöiden kukkien lukumäärän sekä kaleiden ulkonäön perusteella. Isosorsimo muistuttaa hieman myös järviruokoa (Phragmites australis), mutta on erotettavissa siitä esimerkiksi kielekkeen ulkonäön perusteella.[2]

Isosorsimo
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Sorsimot Glyceria
Laji: maxima
Kaksiosainen nimi

Glyceria maxima
(Hartm.) Holmb.
Synonyymit

Glyceria aquatica
Katso myös

  Isosorsimo Wikispeciesissä
  Isosorsimo Commonsissa

Isosorsimon varret voivat kasvaa jopa kolme metriä korkeiksi ja sillä on suikertava juurakko. Lehdet voivat olla noin senttimetrin levyisiä, vaaleankirkkaanvihreitä ja kärjistään äkillisesti kapenevia. Kieleke on lyhyt ja kalvomainen. Isosorsimon kukinto on suurikokoinen ja runsashaarainen röyhy, jonka tähkylät ovat 6–8 mm pitkiä. Tähkylöissä on enintään yhdeksän kukkaa, jotka ovat yleensä vihreän ja violetin kirjavia. Tähkylöiden kaleet ovat kalvolaitaisia; ulkokale on 3–4 mm pitkä. Ulkohelpeet ovat tylppäkärkisiä ja kärjistään kalvomaisia. Isosorsimo kukkii heinä–elokuussa.[2]

Isosorsimo kasvaa etenkin runsasravinteisten järvien rannoilla[2]. Suomessa isosorsimoa tavataan lähinnä vain Etelä-Suomessa[3]. Isosorsimo on luokiteltu Suomessa haitalliseksi vieraslajiksi.

Lähteet
  1. Akhani, H.: Glyceria maxima IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.7.2019. (englanniksi)
  2. Arne A. Anderberg: Den virtuella floran: Jättegröe (Glyceria maxima) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 3.5.2018. (ruotsiksi)
  3. Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2016: Isosorsimo (Glyceria maxima) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 3.5.2018. (suomeksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.